Jos koronan oli tultava, sen oli parasta tulla nyt

Elämä epidemian keskellä voi tuntua toivottamalta, mutta tämäkin kriisi päättyy jonain päivänä. Sillä välin tieteen on luotava toivoa.

Vaikka tauti on erityisesti riskiryhmille vakava, toivo on perustellumpaa kuin koskaan ennen, Tampereen yliopiston anatomian professori Seppo Parkkila sanoo.

– Jos joku yhteiskunta on valmis ottamaan pandemian vastaan ja selviämään siitä, se on tämän päivän suomalainen yhteiskunta, Parkkila näkee.

Suomessa on toimivat instituutiot, joihin ihmiset luottavat ja toimivat sen mukaan. Niitä ovat puutteistaan huolimatta toimiva julkinen terveydenhuolto, riippumaton oikeuslaitos sekä eriasteiset koulut.

– Tietotekniikka on kehittynyt siihen pisteeseen, että koulut ja korkeakoulut voivat sujuvasti antaa opetusta etänä. Jos tämä kriisi olisi tapahtunut SARS:n tilalla vuonna 2003, vastaava etätyöskentely ei olisi ollut mahdollista.

Rajoitustenkin keskellä yhteiskunta toimii hyvin. Se on yhdessä suhteellisuudentajun kanssa viruksen kukistamisen tärkeimpiä edellytyksiä. Asiat voisivat olla kauhean paljon huonomminkin.

Hongkongilainen kohdattiin alkeellisissa oloissa

Edellisen kerran suuri pandemia iski Suomeen vuosina 1968 – 69. Silloin hongkongilaiseksi ristitty influenssavirus tappoi maailmalla yli miljoona ihmistä, heistä runsas tuhat Suomessa. Reilut kymmenen vuotta aikaisemmin aasialaisena tunnettu influenssa oli tappanut noin 1800 suomalaista.

Ajankulku ja muutokset ovat samaan aikaan hitaita ja nopeita. Edelleen maailmaa kiertävä, vahvasti koronaviruksen riskiryhmään kuuluva The Rolling Stones oli keikkaillut hongkongilaisen aikaan jo vajaat kymmenkunta vuotta. Yhden muusikon uran aikana terveydenhuoltojärjestelmät monessa maassa ovat kehittyneet yöstä päiväksi, niin myös Suomessa.

Lääkäritiheydellä katsottuna 1960-luvulla suomalainen terveydenhuolto oli samalla tasolla kuin Intiassa tai Etelä-Afrikassa nyt.

Nykyisin Suomessa on 30 lääkäriä 10 000 asukasta kohti. Vastaava luku vuonna 1950 oli 4,9 lääkäriä ja vuonna 1965 noin 7,7, terveydenhuollon historiaan perehtynyt tutkija Minna Harjula Tampereen yliopistosta kertoo.

– Asukaslukuun suhteutettuna Suomen lääkäritarjonta oli 1950-luvun puolivälissä Euroopan alhaisin ja muiden maiden taso saavutettiin vasta 1970-luvun aikana, Harjula sanoo.

Sairaalauudistus nosti Suomen huippumaaksi

Lääkäritiheydellä katsottuna 1960-luvulla suomalainen terveydenhuolto oli samalla tasolla kuin Intiassa tai Etelä-Afrikassa nyt. On huippusairaaloita, mutta merkittävä osa ihmisistä jää käytännössä terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle.

Aasialaisen ja hongkongilaisen aikaan Suomen terveyspalveluiden rungon muodostivat kunnanlääkärit ja terveyssisaret. 1950-luvulla jokaisessa kunnassa piti lain mukaan olla kunnanlääkäri ja yli 8000 asukkaan kunnassa kaksi. Sairaansijoja oli vain noin 8 kappaletta tuhatta asukasta kohden, kun naapurimaa Ruotsissa vastaava luku oli 14.

– Käytännössä ”Kuopion takaisesta” maalaisväestöstä viidennes oli tuolloin kokonaan vailla kunnanlääkäriä, ja edelleen 1960-luvulla jopa viidennes kunnanlääkärin viroista oli täyttämättä. Valtaosa lääkäreistä toimi kaupungeissa. Erikoislääkäreitä ei ollut esimerkiksi Lapin läänissä saatavissa kaikilla aloilla lainkaan, Harjula kuvaa tilannetta.

Vasta yleissairaaloiden rakennusbuumi 1970-luvulla alkoi nostaa Suomea lääketieteen huippumaiden joukkoon. Samalla terveyskeskukset tasoittivat hoitoon pääsyn alueellisia ja sosiaalisia eroja.

Nyt uutisissa esillä oleva tehohoito puolestaan oli alkanut kehittyä Suomessa omaksi anestesian ja tehohoidon erikoisalakseen vasta 1960-luvulla. Tehohoidon laitteet, menetelmät ja myös osaaminen ovat rajusti kehittyneet 1960-luvulta eteenpäin.

– Tehohoidon merkitys koronaviruksen aiheuttaman Covid-19-taudin hoidossa on olennainen, sillä osa potilaista saa vääjäämättä vakavia komplikaatioita. Osa tarvitsee hengitykseen apua, osalla sydämen tai munuaisten toiminta heikentyy ja osalle kehittyy sepsis, Parkkila sanoo.

Jarrutustoimilla sairastavien määrä pyritään pitämään niin pienenä, että tehohoidon paikat riittävät. Kaikkia ei moderni tehohoitokaan pelasta.

Neljässä kuukaudessa koko virus selville

Tietotekniikan ansiosta tutkijoiden salapoliisityö on nopeampaa kuin koskaan aiemmin. Ensimmäiset uutiset uuden koronaviruksen löytymisestä Kiinan Wuhanissa saapuivat joulukuun lopussa. Tutkimustiedon kertyessä viruksen käytöksestä on havaittu, että tartunnat olivat alkaneet jo marraskuussa. Epidemian saapuessa Suomeen tästä oli kulunut vasta nelisen kuukautta.

– Se on lyhyt aika lääketieteessä, mutta vielä lyhyempi aika se on mikrobiologisessa tutkimuksessa, Parkkila sanoo.

Silti jo nyt tutkijat tietävät esimerkiksi sen, millainen on uuden koronaviruksen (SARS-CoV-2) rakenne, genomi ja millä tekniikalla se tunkeutuu soluun. Poikkeusoloihin totuttelevan yhteiskunnan silmissä tutkimuksen vauhti on tuskastuttavan hidasta, mutta tieteen näkökulmasta työ on ollut jopa ällistyttävän nopeaa.

– Olen optimisti. Viruksen tutkimukseen sekä lääkkeiden ja rokotteen kehittämiseen laitetaan nyt niin paljon resursseja ja jopa rahaa, että kukistamme sen kyllä. Nyt kyse on vain ajasta, eli miten kykenemme muilla toimilla pelaamaan lisää aikaa.

Kun myös koronaviruksesta kerätty tieto on koodattu, supertietokoneet ja tekoäly etsivät ”molekyylien Tinderistä” täydellistä paria.

Rokotteen parissa työskentelee useita kansainvälisiä tiimejä, ja poikkeuksellisesti myös valtioiden rooli tavallisesti yksityisten lääkefirmojen vetämässä rokotekehityksessä on ennennäkemättömän vahva.

– Rokote on tärkein keino. Se tulee aikaisintaan syksyllä, mutta luultavimmin vasta ensi vuoden puolella. Nopeampi apu löytyy luultavasti lääkkeistä, Parkkila sanoo.

Tekoäly voi auttaa löytämään lääkkeet

Lääkkeiden kehittämiselle nykyhetkeä parempaa aikaa ei ole ollut. Kun Covid-19:lle sukua oleva epidemia SARS riehui vuonna 2003, lääke- ja biotieteen tutkimus eli käytännössä aivan eri aikakautta, vaikka SARS:ista on nyt aikaa vasta 17 vuotta.

– Tietotekniikka on mullistanut tutkimuksen täysin. Puhutaan kahdesta aivan eri maailmasta, Parkkila sanoo.

Erityisen toiveikas Parkkila on niin sanotun virtual screeningin suhteen. Siinä molekyylien rakenteet ja toimintaperiaatteet on koodattu digitaaliseen muotoon. Kun myös koronaviruksesta kerätty tieto on koodattu, supertietokoneet ja tekoäly etsivät ”molekyylien Tinderistä” täydellistä paria.

Sen avulla Baselin yliopiston tutkijat seuloivat lähes 700 miljoonasta kirjastossa olevasta molekyylistä 11 mahdollisesti Covid-19:ta vastaan toimivaa, jo valmista molekyyliä.

–  Tämä ei yksinkertaisesti ihmiseltä tai tutkijaryhmältä olisi mitenkään onnistunut aikaisemmin.

Ihmiskunnan puolella on myös aiempi lääketeollisuuden kehitystyö, jota viime vuosikymmeninä on tehty paljon. Covid-19:aa vastaan on kokeiltu esimerkiksi reumalääkkeitä ja melko lupaavin tuloksin myös malarian hoitoon tarkoitettua klorokiinia. Jos jokin olemassa oleva lääke todetaan tehokkaaksi, nälkäiset maailmanmarkkinat ovat valmiina. Näin tutkimustyö voi auttaa myös maita, joiden yhteiskuntajärjestelmä ja terveydenhuolto eivät ole yhtä kehittyneitä ja valmiita selviytymään pandemiasta.

– Etuna on se, että jo käytössä olevan lääkkeen hyväksyntä voisi olla nopeampaa, sillä se on jo todettu turvalliseksi ja saadaan näin käyttöön nopeasti. Kyse on vain siitä, että se on kyettävä osoittamaan luotettavasti tehokkaaksi myös uutta virusta vastaan, jotta sen laajamittainen käyttö voidaan aloittaa.