Mielenosoitukset vievät Hongkongia kohti umpikujaa

Hongkongin mielenosoitukset ovat kestäneet poikkeuksellisen pitkään ja saaneet väkivaltaisia muotoja. Ne voivat muuttua vieläkin pahemmaksi kriisiksi, jos kumpikaan osapuoli ei jousta.

Tampereen yliopiston kansanvälisen politiikan professori Juha A. Vuori vertaa Hongkongin tilannetta Pekingin Tiananmenin aukion vuoden 1989 verilöylyyn, jossa kuoli satoja, jopa tuhansia ihmisiä.

Kiinan kieltä osaava Vuori on väitellyt Kiinan turvallisuuspolitiikasta ja toimittanut Pekingin vuoden 1989 keväästä kertovan kirjan Raisa Asikaisen ja Teemu Naarajärven kanssa vuonna 2009.

– Kiihkeimmät Hongkongin mielenosoittajat sanovat, että he eivät vetäydy ennen kuin kaikki heidän ehtonsa on täytetty. Tilanne on sama kuin 1989, jos siellä on idealistisia hahmoja, jotka eivät suostu vetäytymään ennen kuin veri lentää. Jos mantereen puoli (kansan vapautusarmeija) pakotetaan lisäämään pökköä pesään, niin siinä on potentiaalia eskaloitumiselle, Vuori sanoo.

Huolestuttavana Vuori pitää Macaon ja Hongkongin asioista vastaavan ministerin sananvalintaa, kun hän puhui mielenosoitusten taltuttamisesta pari viikkoa sitten.

– Media tarttui siihen, että ministerin mukaan näissä toimissa alkaa esiintyä terrorismin piirteitä. Minua itseäni huolestutti, kun hän sanoi, että mikäli esiintyy sekasortoa, niin keskusvallalla on keinot puuttua siihen. Sekasorto on sama sana, mitä Kiinan viranomaiset käyttivät vuoden 1989 mielenosoituksista eli se oli Kiinan kontekstissa aika kovan luokan ukaasi, Vuori sanoo.

Hongkong ei aivan vielä ole siinä pisteessä, että keskusvalta ryhtyisi väkivaltaisiin voimatoimiin sekasorron taltuttamisen nimissä. Vuori kiinnittää huomionsa siihen, että Kiinan viranomaisten mielestä sekasorron ja terrorismin piirteitä alkaa olla, mutta ei aivan vielä.

– Keskusvalta antaa ymmärtää, että he voivat kutsua tätä terrorismiksi ja sekasorroksi ja silloin heillä on perustuslaillinen oikeus käyttää kaikkia keinoja sitä vastaan.

Muodollisesti Hongkongin johdon pitäisi pyytää väliintuloa, jotta kansan vapautusarmeija voisi laillisesti tulla taltuttamaan mielenosoituksia. Käytännössä se on vain muodollisuus, sillä keskusvalta voi niin halutessaan kertoa Hongkongin hallintojohtajalle, että hänen tulee nyt pyytää joukkoja kaupunkiin.

Väkivaltaisuus poikkeuksellista

Uutta Hongkongin tämänkertaisissa mielenosoituksissa on niiden pitkä kesto ja väkivaltaisuus. Kriisi alkoi kesäkuussa, kun Hongkongin hallintojohtaja Carrie Lam esitteli ns. luovutuslakia koskevan aloitteen. Hongkongin asukkaat pelkäsivät, että lain tarkoituksena on viedä tekaistujen syytteiden avulla ihmisiä tuomiolle Manner-Kiinaan.

Mielenosoittajien vaatimuslista kasvoi koskemaan kansalaisoikeuksia ja vapaita vaaleja. Kriisi ei loppunut siihen, että Carrie Lam ilmoitti aluksi jäädyttävänsä lakialoitteen ja myöhemmin hylkäävänsä sen kokonaan.

Juha A. Vuori kertoo, että mielenilmauksissa on ollut hongkongilaisia kaikista kansankerroksista. Mukana on myös vuoden 2014 sateenvarjoliikkeen aktivisteja.

Kiinassa on kymmeniä tuhansia mielenosoituksia vuosittain, mutta tällaiset väkivaltaiset ja pitkäkestoiset ovat poikkeuksellisia. Keskusvallan kannalta myönteistä on se, että mielenosoitukset eivät ole levinneet Hongkongista mantereen puolelle.

Kiinan strategiana voi olla se, että se pyrkii nappaamaan kiinni mielenosoituksen johtajia sitä mukaa, kun heitä tulee esiin. Lopulta saataisiin puhdistettua koko porukka. Ongelmana on se, että mielenosoituksilla ei ole ollut selvästi havaittavia ja tunnistettavia johtajia.

Brittivalta kitsas kansalaisoikeuksille

Hongkongin mielenosoittajat vetoavat Yhdysvaltoihin ja entiseen siirtomaavaltaansa Iso-Britanniaan vaatiessaan vapaita vaaleja ja kansalaisoikeuksia, vaikka ei niitä aina ollut brittien vallan aikanakaan.

– Mediasta syntyy käsitys, että siellä on nyt riistetty jotkut katoavat oikeudet, mutta Iso-Britannia muutti lakeja ja antoi hieman oikeuksia vasta aivan viime metreillä ennen luovutuslakia, Juha A. Vuori sanoo.

Mielenosoittajat ovat vedonneet myös Yhdysvaltain kongressiin, jotta se sitoutuisi tukemaan asetuksella Hongkongia samaan tapaan kuin se ryhtyi 1970-luvulla tukemaan Taiwanin saarta. Vuori arvioi, että Yhdysvallat ei ryhdy asiaa toteuttamaan ainakaan Trumpin johdolla.

Hongkongin historia on täynnä mielenosoituksia. Kun nyt länsimieliset hongkongilaiset vaativat kansalaisoikeuksia Kiinan kommunistipuolueelta, niin vuonna 1967 tilanne oli päinvastainen, kun kommunistien tukemat mielenosoittajat vaativat kansalaisoikeuksia silloiselta brittihallinnolta.

Vuori sanoo, että vuoden 1967 mielenosoitukset olivat kuitenkin eri asia kuin nykyinen luovutussopimuksesta syntynyt mellakointi, sillä ne kytkeytyivät silloisen kulttuurivallankumouksen kansainvälisiin kuvioihin.

Laillisia oikeuksia vaaditaan rikkomalla lakia

Hongkongissa on yhä voimassa Iso-Britannian vallan aikaista lainsäädäntöä, joka ei anna valoisaa kuvaa läntisistä vapauksista.

Mielenosoittajat vaativat vapaiksi niitä, jotka on pidätetty mellakoinnin nimikkeellä. Mellakointia koskeva laki on peräisin siirtomaa-ajalta. Sen mukaan mellakaksi voidaan kutsua jopa kolmen ihmisen kokoontumisia.

Mielenosoittajat vaativat laillisia oikeuksia mutta ovat samaan aikaan valmiita rikkomaan lakeja.

– Jos nyt todettaisiin, että ei ollut mellakkaa ja vapautettaisiin ihmisiä ilman oikeudenkäyntiä, niin silloin toimitaan ikään kuin lain valtaa vastaan. Silloin vaaditaan demokratiaa mutta ollaan valmiita jättämään noudattamatta lakia. Vaatimukset ovat ristiriitaisia, Juha A. Vuori sanoo.

Hongkongin merkitys Kiinalle vähentynyt

Kiinan kansantasavalta ja Iso-Britannia solmivat vuonna 1997 luovutussopimuksen, jonka mukaan Hongkong siirtyy Kiinalle 50 vuoden kuluttua vuonna 2046. Siirtymäaikana puhutaan ”yksi maa – kaksi järjestelmää” -mallista, joka takaa hongkongilaisille erilaiset kansalaisoikeudet kuin Manner-Kiinan asukkaille. Kiina on kuitenkin ryhtynyt rapauttamaan Hongkongin kansalaisoikeuksia jo ennen määräajan loppua.

Hongkongin taloudellinen merkitys Kiinalle oli suuri vielä 22 vuotta sitten, kun luovutussopimus tehtiin. Juha A. Vuori sanoo, että nyt Hongkong on vain yksi talouskaupunki muiden joukossa. Rajan toisella puolen on Shenzhen, joka on kasvanut paljon Hongkongia suuremmaksi.

– Shenzhenissa saattavat jotkut paikalliset katsella ihan mielissään, että Hongkong palaa ja että he saavat kaiken bisneksen kohta itselleen, Vuori arvioi.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall