Neljä kohtaa strategisesta kulttuurista
Strategisen kulttuurin murros Euroopassa: syyt, välittäjät ja prosessit (STRAX) -konsortion johtajana toimii Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja Hanna Ojanen. Konsortiopartnerit, johtava tutkija Niklas Helwig Ulkopoliittisesta instituutista ja Maanpuolustuskorkeakoulun professori Tommi Koivula, johtavat kumpikin omaa osaprojektiaan.
Hankekokonaisuus sai Suomen Akatemialta yli 500 000 euron rahoituksen nelivuotiskaudelle.
Maaliskuussa konsortio järjestää kutsuseminaarin, joka on samalla STRAXin aloitustilaisuus. Starttiin ryhmiensä kanssa valmistautuvat Ojanen, Helwig ja MPKK:ssa hankkeessa työskentelevä tutkija Antti Seppo vastasivat kysymyksiin strategisesta kulttuurista.
Mitä strategisella kulttuurilla tarkoitetaan?
Strateginen kulttuuri liittyy niihin ajatuksiin, tapoihin ja käytäntöihin, joilla pyrimme tuottamaan turvallisuutta ja vähentämään turvallisuusympäristössä piilevää epävarmuutta. Strateginen kulttuuri juontuu vahvasti kansallisten historiakokemusten pohjalta, eikä se välttämättä seuraa suoraan päivänpolitiikan muutoksia. Käsite auttaa tutkimaan ja ymmärtämään sekä asioita turvallisuus- ja puolustuspoliittisten ratkaisujen pohjalla että maiden välisiä strategiskulttuurisia eroja.
Mitä tarkoitatte tutkimuksessa sillä, että strateginen kulttuuri muotoutuu monikansallisesti?
Tutkimuksemme johtavana hypoteesina on se, että strategisessa kulttuurissa tapahtuvat muutokset voivat syntyä paitsi ulkoisten shokkien seurauksena, myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ammattilaisten yhteistyön tuloksena. Tarkastelemme erilaisia kansalliset rajat ylittäviä strategiskulttuurisia yhteistyön muotoja, jotka tapahtuvat ideoiden ja toiminnan tasolla erilaisissa tapahtumissa ja tiloissa – esimerkiksi yhteisissä harjoituksissa tai koulutuksessa.
Muuttuuko strateginen kulttuuri Suomessa Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vuoksi? Entä miten tuleva Nato-jäsenyys vaikuttaa?
Venäjän aloittama hyökkäyssota oli kiistatta tutkimusteorian kuvaama ulkoinen shokki, joka vaikutti suorasti ja epäsuorasti Suomen strategiseen kulttuuriin. Suora vaikutus näkyy esimerkiksi siinä, miten suomalaisten suuri enemmistö kääntyi nopealla aikataululla kannattamaan Nato-jäsenyyden hakemista.
Nato-jäsenyys muuttaa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa olennaisella tavalla. Suomen puolustuksesta tulee Nato-jäsenyyden myötä myös liittokunnan asia. Toiseksi Suomen tulee Naton täysjäsenenä ja siten sotilaallisesti liittoutuneena maana täyttää yhteiset puolustusvelvoitteet.
Epäsuoriin vaikutuksiin lukeutuu muun muassa se, että Suomen itärajasta tulee Naton pohjoinen itäraja, mikä muuttaa Pohjois-Euroopan strategista asetelmaa.
Minkälaisia muutoksia alatte tutkia Euroopassa?
Kansallisella tasolla tärkein tapaus on Saksa, jossa puhutaan Zeitenwendestä eli käännekohdasta ja on alettu kirjoittaa uutta turvallisuuspoliittista strategiaa. Lähdemme seuraamaan, millainen se on ja kuinka se luodaan.
Strateginen kulttuurin muutoksia tutkimme myös Euroopan tasolla. Selvitämme esimerkiksi, onko hybridiuhkiin varautumisessa syntymässä yhteistä kulttuuria. Entä muuttaako Venäjän aggressio ja Euroopan vastaus siihen eurooppalaista toimintatapaa, joka on keskittynyt kriisinhallintaan?
***
Lue STRAX-konsortion avaustilaisuudesta Ulkopoliittisen instituutin sivuilta:
A European Zeitenwende? Russia’s war of aggression and evolving Strategic Cultures in Europe
