Strategista kulttuuria tutkitaan keskellä turvallisuustilanteen muutosta
Suomen Akatemia myönsi kesäkuussa rahoituksen konsortiolle Strategisen kulttuurin murros Euroopassa: syyt, välittäjät ja prosessit (STRAX). Konsortion johtajana toimii Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja Hanna Ojanen. Konsortiopartnerit, dosentti Niklas Helwig Ulkopoliittisesta instituutista ja Maanpuolustuskorkeakoulun professori Tommi Koivula, johtavat kumpikin omaa osaprojektiaan.
Käsitteenä tutkimuskohde juontuu teoriaperinteestä, joka korostaa strategisen kulttuurin pysyvyyttä. Harjoitetut politiikat ja strategiatkin muuttuvat käytännössä, mutta strateginen kulttuuri on pysyvämpi pohjavire taustalla.
Strategisen kulttuurin on katsottu pohjaavan kansalliseen identiteettiin ja historiaan, minkä vuoksi se on eri mailla erilaista. Siksi sillä katsotaan olevan selitysvoimaa kunkin maan turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa ratkaisuissa.
STRAX sai nelivuotiselle tutkimusjaksolle yhteensä 533 260 euron rahoituksen.
Tutkimusta tehdään reaaliajassa
Tähänastinen teoria jättää option strategisen kulttuurin muutokselle. Laukaisijaksi tarvitaan suuri ulkoinen shokki.
Hankepartnerit aikoivat ennen Ukrainan sotaa tarkastella sitä, voisiko strateginen kulttuuri muuttua muistakin syistä. Yksi lähtökohta oli Ranskan ajama ajatus, että EU:ssa tarvitaan yhteistä strategista kulttuuria.
— Hankkeestamme tuli sitten hyvin ajankohtainen ja jopa kiireellinen, kun verrataan alkuperäiseen suunnitelmaan. Nyt tutkimukseen tulee vipinää ja mietimme uudelleen käytännön esimerkkejä, kertoo konsortion johtaja Hanna Ojanen.
Myllerrys alkoi helmikuussa 2022, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. Pian näkyi asioita, jotka pakottivat tutkijat kysymään, onko käsillä se hetki, jolloin strateginen kulttuuri muuttuu.
— Jo kesällä olimme tilanteessa, jossa Suomi ja Ruotsi ovat päättäneet liittyä Natoon. Saksassa puhutaan Zeitenwendestä eli käännekohdasta ja on alettu kirjoittaa uutta turvallisuuspoliittista strategiaa. Lähdemme heti seuraamaan, millainen se on ja kuinka se luodaan.
— Pääsemme reaaliajassa tutkimaan, mitä nopea tilanteen muutos aiheuttaa. Entä mitkä asiat muuttuvat ja missä näkyy jatkuvuus tai eri maille tyypillisiä piirteitä, Ojanen havainnollistaa.
Strategiset kulttuurit muutoksessa Euroopassa
Saksaa käsitellään tutkimuksessa vaiheessa, jossa maan sotilaallinen toiminta mahdollisesti lisääntyy, ennen kaikkea EU:n puolustusyhteistyön hankkeissa.
Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyysprosessi on Ojasen mukaan mielenkiintoinen strategisen kulttuurin näkökulmasta. Vaikka tutkijat tarkastelevat kulttuurin muutosta, on heidän kysyttävä myös, mikä on pysyvää.
— Nato-keskustelussa huomaa sen, että Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikka keskittyy alueelliseen puolustukseen. Miten tähän heijastuu se, että puolustusliitossa jäsenmaiden puolustus on ikään kuin yhteinen asia?
— Kriisinhallintaoperaatiotkin on perusteltu osin sillä, että niistä on hyötyä Suomelle. Ehkä tässä on strategisen kulttuurin ydintä, jota on pidetty hitaasti muuttuvana.
Yhteistyön paikat muutoksen avaimina
STRAX tarkastelee, kenen vaikutuksesta ja missä muutosta tapahtuu.
Tutkimuskohteena on Euroopan maita sekä käytännön yhteistyön muotoja, joissa eri kulttuurit kohtaavat. Kyse on tällöin siitä, miten strategiset kulttuurit vaikuttavat toisiinsa. Hankkeessa keskitytään monikansallisiin episteemisiin yhteisöihin.
EU:n yhteinen puolustuspolitiikka toimii STRAX-hankkeessa yhtenä lähtökohtana sen tutkimiselle, mistä strategisen ajattelun muutoksia voisi löytyä. Tutkijat mieltävät niiden tapahtuvan konkreettisissa yhteistyön paikoissa. Yhteisen politiikan lisäksi niitä ovat muun muassa kriisinhallintaoperaatiot sekä yhteiset opetussuunnitelmat sotilaskoulutuksessa.
— Maat osallistuvat kokouksiin, menevät yhdessä operaatioihin tai perustavat koulutuksen. Yritämme hahmottaa tutkimuksessa, miten lähelle näiden kautta voi päästä strategisen kulttuurin muutosta.
Konsortio tutkii strategista kulttuuria monella tasolla
Kolme konsortiopartneria ovat Hanna Ojaselle tuttuja, sillä hän on itse Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti ja työskennellyt UPIssa.
Hanke yhdistää akateemisen tutkimuksen, politiikka-analyysin sekä ammatillisen sotilaskoulutuksen ja -pedagogiikan.
— Konsortion vahvuutena on, että siinä voidaan seurata sekä poliittisia prosesseja että sotilaallisen koulutuksen tasoa. Valttina ovat myös kaikkien osapuolien kansainväliset kontaktit. Yliopisto ja tutkimusinstituutti täydentävät toisiaan, Ojanen sanoo.
Tieteellisen julkaisun ohella STRAX suunnittelee käsikirjaa, joka kokoaa havaintoja strategisen kulttuurin luomisen ja muuttumisen käytännöistä.
Teksti: Mikko Korhonen
Kuva: Jonne Renvall
