Nelli Hankonen: Motivoimisen ja motivoitumisen sosiaalipsykologiaa
Hankosen mukaan aikomuksen ja toiminnan välinen ero on yksi sosiaalipsykologiassa paljon tutkittu ilmiö. Hän on tutkimuksissaan käsitellyt muun muassa sitä, millainen ohjaaminen rohkaisee nuoria parhaiten liikunnan lisäämiseen.
– Motivaatio ei ole jotain, jota kaadetaan ihmiseen ulkoapäin, vaan ohjaajan tehtävä on luoda olosuhteet, joissa omaehtoinen motivaatio voi ihmisestä lähtien kasvaa. Autonomian kokemusta tukee esimerkiksi se, että antaa merkityksellisiä perusteita toiminnalle, valinnanvaraa ja välttää painostavia tai pakottavia ilmaisuja, kuten esimerkiksi ”nyt täytyy, nyt on pakko”.
Itsemääräämisteorian mukaan meillä kaikilla on kolme psykologista perustarvetta, joiden toteutuminen vaikuttaa motivaation laatuun: autonomian, kykenevyyden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet. Omaehtoisen motivaation on havaittu johtavan sinnikkäämpään ja laadukkaampaan toimintaan.
Hankonen on ryhmänsä kanssa tutkinut myös sitä, millaisin keinoin kouluttamalla ammattilaiset oppisivat motivoivien ympäristöjen luomisen käytäntöjä.
– Soveltava ja perustutkimus eivät ole vastakkaisia pyrintöjä - myös tiede hyötyy käytännön tosielämässä tehdyistä projekteista. Uskonkin, että jatkossa hyödynnämme yhä paremmin tutkimustietoa ja parempaa ihmisymmärrystä tuottavia menetelmiämme yhteiskunnan käytännöissä. Sosiaalipsykologialla on tähän hyvin paljon annettavaa.
