Neuromoninaisempi kaupunki on rauhallinen ja suvaitseva
Neuromoninaisuus viittaa ihmisten neurologisten tai neurobiologisten ominaisuuksien vaihteluun. Neurokirjoon lasketaan kuuluvaksi esimerkiksi autismikirjo ja ADHD, mutta tutkijatohtori Riina Lundman haluaa lähestyä aihetta laajemmin. Lundman on tehnyt yhteiskuntatieteellistä tutkimusta neuromoninaisemmasta kaupungista osana Tampereen yliopiston Tila, oikeudenmukaisuus ja arkipäivän demokratia -hanketta, jonka on rahoittanut Koneen Säätiö.
– Minua kiinnostaa, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia neurokirjon henkilöt kohtaavat kaupunkitilassa, ja miten kaupunkiympäristöstä voitaisiin tehdä neuroesteettömämpää ja yhdenvertaisempaa ihmisille, joiden aivot kuormittuvat helposti, Lundman kertoo.
Neuroesteettömyydellä Lundman viittaa esteettömyysratkaisuihin, joilla voidaan edistää neurokirjon henkilöiden osallisuutta kaupungeissa ja muissa ympäristöissä. Neuroesteettömyyteen kuuluvat Lundmanin mukaan niin fyysisen tilan aistiesteettömyys, tilan selkeä hahmottaminen, kognitiivinen saavutettavuus kuin sosiaalinen asenneympäristö.
Juuri julkaistua tutkimusartikkeliaan varten Lundman on haastatellut neurokirjoon, aivoterveyteen ja esteettömyyteen keskittyvien suomalaisten vammaisjärjestöjen ja yhdistysten edustajia muun muassa siitä, miten he ymmärtävät neuromoninaisemman kaupungin. Artikkelin johtopäätöksenä Lundman esittää, että neuromoninaisempi kaupunki on selkeä, rauhallinen, joustava, ennakoitava ja suvaitseva.
– Osa kaupunkien neuroesteettömyyttä edistävistä ratkaisuista on konkreettisia, kuten liikennemelun vähentäminen, pienet ja rauhalliset puistot sekä muut rauhoittumisen tilat. Näissä korostuvat pehmeä väri- ja valomaailma, kulkureittien jatkuvuus, opasteiden selkeys ja riittävä etukäteistieto tiloista ja palveluista, Lundman kertoo haastatteluihin ja kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen pohjaten.
– Lisäksi tärkeää on kaupunkien asenneympäristö. Muiden ihmisten tietämättömyys neurokirjon piirteistä sekä syrjivä käytös saattavat aiheuttaa epävarmuutta neurokirjon henkilöissä julkisilla paikoilla.
Neuromoninaisuus tulisi huomioida tilankäytössä
Neuromoninaisuus näyttäytyy järjestöhaastatteluissa ennen kaikkea yhdenvertaisuusasiana. Neurokirjon henkilöiden aitoa osallisuutta toivotaan lisää, mikä koskee niin kaupunkisuunnittelua kuin laajemminkin yhteiskuntaa. Kyse on samanaikaisesti sekä neurokirjon henkilöiden erityistarpeiden huomioimisesta että ihmisten neurologisten piirteiden vaihtelun hyväksymisestä.
– Yhdenvertaisuuteen kuuluu tässä tapauksessa myös se, että tarjottaisiin vaihtoehtoisia tiloja, reittejä ja palveluaikoja, joissa on erikseen huomioitu neurokirjon henkilöiden toiveet ja tarpeet. Tiedon on syytä olla saatavilla monikanavaisesti, Lundman kertoo tutkimuksensa tuloksista.
Järjestöhaastattelujen lisäksi Lundman on tehnyt kävelyhaastatteluja neurokirjon henkilöiden kanssa eri kaupungeissa. Kävelyhaastattelujen tutkimustuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta ne vahvistavat Lundmanin näkemystä neurokirjon moninaisuudesta ja aihetta koskevan tutkimuksen tärkeydestä.
– Toivon tutkimukseni tarjoavan lähtökohtia neuromoninaisempaa yhteiskuntaa ja neuroesteettömiä tiloja koskevalle jatkotutkimukselle ja suunnittelukäytännöille Suomessa, Lundman toteaa. Samalla hän kuitenkin muistuttaa liiallisen yleistämisen välttämisestä, koska neurokirjossa on kyse moninaisuudesta ja vaihtelusta. Lisäksi kaupunkitilaan liittyy aina yllätyksellisyyttä, joten neuromoninaista kaupunkia ei ole sellaisenaan mahdollista toteuttaa, mutta sitä kohti on mahdollista pyrkiä.
Autismiliitto järjestää autismitietoisuuden viikon 2.–7.4.2024 kahdeksannen kerran. Viikon tavoitteena on lisätä ihmisten tietoa ja ymmärrystä autismikirjosta.
Lue lisää viikosta Autismiliiton sivuilta
Tutkimusartikkeli
Lundman, Riina (2024). Kohti neuromoninaisempaa kaupunkia: Lähtökohtia yhdenvertaisemmalle ja neuroesteettömälle kaupunkisuunnittelulle. Terra 136(1).
Yhteyshenkilö
Riina Lundman
projektipäällikkö
Riina Lundman
