Ohjelmistosuunnittelija Tuukka Ojala oppi TAMKissa oppimisen taidon – ”Tällä alalla ei ole ikinä valmis”
Kuka olit ennen TAMKia? Kuinka päädyit meille?
Olin tuore ylioppilas. Minua kiinnostivat tietokoneet ja olin harrastanut ohjelmointia jo muutaman vuoden. Tiesin haluavani tehdä töitä sekä tietokoneiden että ihmisten parissa.
Halusin lähteä silloisesta kotikaupungistani Kouvolasta isompaan kaupunkiin, joka ei kuitenkaan olisi Helsinki. Jostain syystä olin myös saanut päähäni, että en halua yliopistoon, koska akateeminen vapaus ei sovi minulle. Halusin enemmän struktuuria, aikatauluja ja harjoituksia. Lopulta juuri Tampere ja TAMK valikoituivat vähän sattumalta.
Millaista opiskeluaikasi oli?
Opiskeluaikani TAMKissa oli hyvin mielenkiintoista ja intensiivistä. Sain oppia uusia asioita, joista en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan, mutta myös syventää sellaisia tietoja, joita minulla jo oli.
Minulle annettiin paljon vapauksia toteuttaa itseäni. Jos minulla oli vaikkapa harjoitustyöhön kurssin ohjeita parempi idea, sain usein tehdä sen. Näin sain tehtyä opinnoista itselleni todella mielekkäät.
Mikä on paras muisto opintoajaltasi?
Muutaman ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen pidettiin Tursajaiset, joiden päätteeksi menimme ensimmäistä kertaa opiskelijakavereiden kanssa yhdessä baariin. Silloin vasta aloin ensimmäistä kertaa nähdä, millaisten ihmisten kanssa olen opiskelemassa. Olin juuri muuttanut pieneltä paikkakunnalta uuteen kaupunkiin, eikä minulla ollut hirveästi tuttuja täällä, joten oli hieno hetki tajuta, että aloin oikeasti tuntea opiskelukavereitani.
Oliko sinulla hankaluuksia opinnoissasi?
Suurin osa hankaluuksista liittyi näkövammaani. Se ei asettanut hirveästi esteitä, koska pystyin suorittamaan todella monet kurssit sellaisenaan ilman erityisjärjestelyitä. Mutta kun erityisjärjestelyitä tarvittiin, niiden suunnittelu oli hankalaa.
Olin tietojenkäsittelyn tutkinto-ohjelman kaikkien aikojen ensimmäinen sokea opiskelija. Ei siis ollut olemassa valmiita prosesseja sille, kuinka kursseista tehdään saavutettavia. Usein minä itse opettajien kanssa mietin ratkaisuja. Se oli tietenkin vähän hankalaa, koska enhän minä pystynyt opiskelijana arvioimaan sellaisten oppimistavoitteiden saavuttamista, joista en tiennyt vielä itsekään mitään.
Erityisjärjestelyt toimivat vaihtelevalla menestyksellä. Oli kursseja, jotka vedin läpi ihan vain sillä ajatuksella, että tästä täytyy saada suoritusmerkintä. Oli myös sellaisia kursseja, jotka osattiin soveltaa niin hyvin, että vaikken tehnyt niitä samalla tavalla kuin muut, sain täysin vertailukelpoista opetusta.
Mitkä ovat tärkeimmät opit, jotka sait TAMKista?
Varmaan tärkein yksittäinen oppi oli se, että tällä alalla ei ole ikinä valmis. Juuri silloin, kun kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken, ei oikeastaan tiedä mistään mitään. Paras oppi, joka korkeakoulusta kannattaa ottaa mukaansa, ei ole niinkään se, kuinka yksittäisiä tehtäviä suoritetaan, vaan se, kuinka oppia ja omaksua uutta tietoa nopeasti ja tehokkaasti.
Valmistuin tietojenkäsittelyn tradenomiksi 2017. Nykyään olen ammatiltani ohjelmistosuunnittelija ja työskentelen Vincitillä. Oma oppimiseni on jatkunut koko ajan valmistumisen jälkeen, enkä pysty enää erottelemaan, mitä olen oppinut TAMKista ja mitä töistä.
Mitä haluaisit sanoa nykyisille ja tuleville opiskelijoille?
On muutama asia, jotka haluaisin sanoa tuleville opiskelijoille. Toivon, että joku olisi sanonut nämä minulle aikanaan, koska olisin säästynyt monelta päänsäryltä.
Ensinnäkin kannattaa ottaa omia projekteja niin paljon kuin jaksaa. Koulussa oppii lopulta aika vähän. Koko homma perustuu siihen, että itse vie oppeja käytäntöön ja soveltaa niitä sitä mukaa kun tulee ongelmia vastaan. Myös projekteja tehdessä muodostuva rutiini on todella tärkeä, koska ihan samaa tekemisen tapaa tarvitsee työelämässäkin.
Toisekseen ei kannata ajatella, että koulussa oppii kaiken. Tietotekniikan ala on jatkuvassa kehityksessä. Täällä opiskellut ohjelmointikielet ja tekniikat tulevat todennäköisesti vanhenemaan työuran aikana ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa asennoitua opettelemaan mitä tahansa ja koska tahansa.
Kolmannekseen ei kannata ajatella, ettei pystyisi johonkin. Kokemukseni mukaan hirveän moni asia ja yritys elämässä pysähtyy heti alkuunsa ajatukseen siitä, ettei minusta ole tähän. Jos jokin asia kiinnostaa tarpeeksi, sitä kannattaa kuitenkin yrittää siitäkin huolimatta, että se aluksi tuntuu ihan hullulta. Melko varmasti se onnistuu – ehkä ei aivan sillä tapaa kuin aluksi ajatteli, mutta jotenkin kuitenkin. Onnistumisen tunteella jaksaa tosi pitkälle ja tulee jo ihan vahingossa opiskelleeksi hirveän määrän uusia asioita.
Vietämme 11.–15.10. alumniviikkoa. Julkaisemme viikon aikana meiltä valmistuneiden mielenkiintoisia tarinoita eri aloilta.
Teksti: Maria Kasdaglis-Zabyshnyi
Kuva: Jaakko Saarilampi
Video: Renata Brito ja Jaakko Saarilampi
