Oma päätöksesi ei ole vain sinun – musikaali paljastaa nyky-yhteiskunnan ihanteet ja kahleet

Mutta maa järähtää.
Varat jäädytetään.
Silloin tajuut: et mitään sä tiennytkään.
Kukaan ei neuvonut navigoimaan
tuuli kun tuivertaa.

Ja silloin kaikki onkin toisin.
Ei suunnitelmat pädekään.
Täytyy pysähtyy,
ja tää muutos hyväksyy,
katsoo tulevaisuuteen,
ehkä vapauteen.
(katkelma laulusta Uusi maailma)

Jason Brownin säveltämän ja sanoittaman Songs for a New World -musikaalin suomenkieliset ensiesitykset nähtiin Hällä-näyttämöllä Tampereella maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Musikaali on TAMKin suurponnistus ja palkitun näyttelijä-laulajan Petrus Kähkösen esikoisohjaus. Laulujen suomennokset ovat Anna-Maija Ihanderin käsialaa.

Alun perin konserttimuotoisesta Broadway-musikaalista Kähkönen on muovannut nykyaikaan ja toimistoympäristöön sijoittuvan tulkinnan. Roolihenkilöt yrittävät tehdä päätöksiä työelämässä ja rakkaudessa. Jatkanko onnettomassa avioliitossa, otanko töistä loparit?

Pyysimme Tampereen yliopiston tutkijaa Melisa Stevanovicia analysoimaan musikaalin kiperiä päätöksentekotilanteita. Stevanovic tutkii päätöksentekoon liittyviä kysymyksiä – erityisesti häntä kiinnostaa vuorovaikutuksessa tapahtuva yhteinen päätöksenteko.

Stevanovicin mukaan nyky-yhteiskunnassamme vallitsee voimakas yksilöllistä päätöksentekoa ja siihen liittyviä henkisiä kykyjä korostava diskurssi, joka on usein ongelmallinen. Tämä nousee esiin myös Songs for a New Worldissa. Oon peloton -kappaleessa lauletaan:

Älä jätä kutsuun vastaamatta.
Haasteet ota vastaan riemulla.
Ja mä olen täysin peloton.
Mä en pelkää ketään lähimmäistäkään,
vaan olen täysin peloton.

– Yhteiskunnassamme ihaillaan kykyä tehdä päätöksiä nopeasti ja tehokkaasti. Samalla ajatus siitä, että tässä prosessissa pysähdyttäisiin pitkällisesti kuuntelemaan muita, saattaa näyttäytyä merkkinä epävarmuudesta ja jopa moraalisen suoraselkäisyyden puutteesta.

Huomio siirtyy tällöin pois niistä monimutkaisista sosiaalisista prosesseista, jotka saattavat olla hyvinkin yksilölliseltä vaikuttavan päätöksen taustalla.

– Päätöksissä on usein jonkinlaista epäsymmetriaa siltä osin, kuka kantaa vastuun päätöksestä ja kuka joutuu kantamaan päätöksen seuraukset.

Puhtaasti ”oman ymmärryksen” varassa toimiminen aiheuttaisi Stevanovicin mukaan toteutuessaan paljon ongelmia. Jos yhteisön arvot suosivat nopeaa yksilöllistä päätöksentekoa vailla sen puntaroimista, milloin tällainen on todella tarpeellista, lopputuloksena voi olla päätöksiä, jotka ovat epäedullisia paitsi yksilölle itselleen myös koko yhteisölle.

Yksilön toiminnan vapaus riippuu monista tekijöistä

Songs for a New World -musikaalissa on Stevanovicin mukaan kohtia, joissa henkilö kärsii ristiriidasta sen välillä, mitä hän haluaisi tehdä ja mitä toinen henkilö saa hänet tekemään tai jättämään tekemättä.

Eräässä viinanhuuruisessa saunakohtauksessa mies avautuu parisuhteestaan tovereilleen Naisen kyyneleet -kappaleen sanoin:

En haluis myöntää virheitäin.
Tahtoisin vain pitää pääni.
Mut totuus olla voi toisin päin.
Ei pitäis ehkä laulaa näin.

Mä en yleensä sekoo naisen tähden.
Mä luulen et lähden.
Mut päätöksein haihtuu
vaik miehet vain vaihtuu.

– Tässä on toinen esimerkki nyky-yhteiskunnan diskurssista, jonka valossa päätöstensä kanssa jahkaileva yksilö näyttäytyy ikään kuin viallisena, Stevanovic sanoo.

Läheisissä ihmissuhteissa ja niihin liittyvissä vuorovaikutustilanteissa toimitaan vuorovaikutuksellisten lainalaisuuksien ehdoilla, joihin liittyy tiettyä pakottavuutta. Ympärillä olevat ihmiset, jotka eivät ole osallisina tilanteessa, saattavat olla hyviä antamaan neuvoja siitä, kuinka tulisi toimia. Yksilö saattaa kokea olonsa entistä surkeammaksi, jos ei pysty noudattamaan näitä neuvoja.

– Hänen voi olla vaikeaa itsekin sanoittaa, miksei hän saa toimittua päätöksensä mukaisesti. Lisäksi yritykset kertoa epäonnistumisista muille ovat helposti tuhoon tuomittuja, koska tällaisten ilmiöiden kuvaamiseen ei aina ole edes sopivia sanoja.

Päätöksentekoon liittyy myös tietoisia tai tiedostamattomia arvovalintoja ja ideologioita. Yksilön toiminnan vapaus riippuukin hyvin monista eri tekijöistä.

– Keskeisin lienee kysymys siitä, kuka tämä ihminen on suhteessa muihin ympärillään oleviin ihmisiin ja keille kaikille hän on tekemisistään vastuussa.

Tutkijan mielestä ihmiselle on luontaista pyrkiä tekemään toiminnassaan sellaisia ratkaisuja, joiden osalta hänen ei tarvitse olla selontekovelvollinen kovin moneen eri suuntaan.

– Tätä kautta painostus ja pelottelu pääsevät vaikuttamaan yksilön ratkaisuihin: ne viestivät muuttuneista ja laajentuneista selontekovelvollisuuksista, jotka voivat astua voimaan, jos päätös on tietynsuuntainen, Stevanovic sanoo.

Välinpitämättömyys muista on muiden mahdollistama rooli

Yhteisön ideologian vaikutus päätöksentekoon näkyy muun muassa siinä, millaisista asioista yksilön oletetaan päättävän yksin ja millaisista yhdessä jonkun toisen kanssa.

Musikaalissa on roolihahmoja, jotka porskuttavat työelämässä tai rakkaussuhteissaan eteenpäin täysin muista välittämättä. Täyttä höyryy -kappaleessa tämä välinpitämättömyys ilmaistaan näin:

Höyryyn, kuin juna radallaan.
Joka vastuksen mä tuun murskaamaan
ja mä jatkan vaan heidän kannoillaan,
täyttä höyryy eteenpäin.

Stevanovicin mukaan tämäkään ei ole mahdollista, mikäli toiset eivät tee sitä mahdolliseksi.

– Kukaan ei voi olla tällainen yksilö ilman muita ihmisiä, jotka käytännössä jollakin tavalla antavat hänelle tämän roolin ja kannattelevat häntä siinä.

Tutkijalle musikaalin mieleenpainuvimpia ja keskeisimpiä kohtauksia ovat ne, joissa henkilö uhoaa tekevänsä jonkin päätöksen ilman, että hänellä on todellisuudessa millään tasolla voimaa tai mahdollisuuksia päätöksen toteuttamiseen.

– Tuollainen epätasapaino on mahdollista monissa tosielämän vuorovaikutustilanteissakin. Yksilö voi esimerkiksi esittää suurempaa auktoriteettia kuin hän todellisuudessa on. Näin hän altistaa itsensä kasvojensa menetykselle, jos vuorovaikutuksen muut osapuolet päättävät olla kannattelematta tällaista esitystä.

– Voi myös olla, että maailma on tällä hetkellä sellainen, että se rohkaisee toimimaan tavoilla, joissa on riski menettää kasvonsa.

Vuorovaikutustilanteet ovat hyppyjä tuntemattomaan

Miten ihminen sitten voi voittaa epävarmuutensa elämän käännekohdissa?

– Jokainen tasa-arvoinen vuorovaikutustilanne on hyppy tuntemattomaan. Lopputulemaa ei voi tietää etukäteen, eli se on eräänlainen uusi maailma, Stevanovic sanoo.

– Tällaiseen tuntemattomaan hypättäessä monet isoimmista epävarmuuden aiheuttajista liittyvät siihen omakuvaan, jonka ihminen toivoo voivansa säilyttää. Tästä näkökulmasta katsottuna ihminen on aina eräällä tavalla toisten armoilla. Hän voi vain toivoa, että muut kannattelevat häntä.

Muiden kannatteluun nojaa myös Songs for a New World -musikaalin toivo. Vertaistuen ja erityisesti yhteisen päätöksenteon avulla voi rakentaa uusia maailmoita.

Stevanovicin mukaan on tyypillistä ajatella, että päätöksenteko on yksilön omaa itsenäistä toimintaa, ja että se mahdollisesti jopa tapahtuu niiden tilanteiden ulkopuolella, joissa vertaistuki ja ajatusten ja tunteiden jakaminen tapahtuvat.

– Tällöin huomion ulkopuolelle jäävät ne tavat, joilla ajatusten ja tunteiden jakaminen saattaa muodostua osaksi itse päätöstä.

Aidosti yhteinen päätöksenteko edellyttää Stevanovicin mukaan monen tasoista yhteistä vastuun kantamista. On tärkeää jakaa vastuuta jo pelkästään siitä, millaiset asiat ylipäätään nostetaan yhteiseen päätöksentekoprosessiin.

– Musikaalissa tämä nousi oleellisesti esiin siinä, miten raskaana oleva henkilö ei joutunut yksin ajamaan työtaistelua yhteisön yhteiselle agendalle.

Laulussa Lipuntekijä, 1775, toimistotyöntekijät liittoutuvat raskaana olevan luottamushenkilön irtisanomisen vuoksi:

Lippu jostain täytyy löytää,
oikeutta se edustaa.
Huuto yhtenäisyydelle,
huuto vuoksi oikeuden,
huuto neuvottelijoille,
vielä saamme tuloksen.

Siihenkin, missä ja milloin päätetään toimia yhdessä, täytyy sitoutua yhteisesti. Koollekutsujan ei pidä ajautua altavastaajan asemaan.

Lisäksi yhteinen päätöksenteko edellyttää monenlaista osallistumisen tasapuolisuutta myös niissä vuorovaikutustilanteissa, joissa yhteisiä päätöksiä tehdään. Erityisesti useamman henkilön kesken kriittiseksi saattaa muodostua yhtäältä tarve viedä vuorovaikutusta tehokkaasti eteenpäin kohti päätöstä ja toisaalta tarve hidastaa päätöksentekoa niin, että mahdollisimman moni ehtii aidosti osallistua.

Stevanovic antaisi ohjeeksi päätöksentekoon elämän tienristeyksissä tämän: älä kuvittele olevasi tässä maailmassa täysin riippumaton muista ihmisistä.

– Tunnusta se, että olet sitä mitä olet sen ansiosta, että ympärilläsi on ollut monia muita ihmisiä. Näiden ihmisten ääni vaikuttaa siihen mitä päätät, joten on turha edes uskotella itselleen mitään muuta.

”Maailman luottamushenkilö”

1. Kuka olet ja millainen on roolisi musikaalissa?

Olen Mari Hirvi, 26-vuotias muusikko-opiskelija. Opiskelen TAMKissa viimeistä vuotta. Tarkoitus on valmistua keväällä 2022 musiikkiteatterin ammattilaiseksi. Roolini Songs for a New Worldissa on olla ”tämän maailman luottamushenkilö”.

Musikaali käsittelee mielestäni työmaailman hierarkiaa, stressiä ja epäoikeudenmukaisuutta. Minä toimin esityksessä ikään kuin pomojen ja työntekijöiden välillä neuvottelijana. Kuitenkin ainoana uskollisena työntekijänä saan potkut firmasta raskauteni takia, jolloin yllytän työkaverini kapinaan pomoja kohtaan.

2. Millaista yhteistyö Petrus Kähkösen kanssa on ollut?

Todella ihanaa. Olen esimerkiksi voinut kysyä Petrukselta ilman mitään kynnystä, mitä roolihahmoni tässä esityksessä haluaa, ja olemme voineet tutkia asioita rauhassa. Petrus on lempeä ja innostava. Hänen otteidensa perusteella ei uskoisi, että kyse on ensiohjauksesta! Paketti on kasassa ja ajatus kirkas, ja Petrus ottaa meidät kaikki huomioon yksilöinä.

3. Millaisia ajatuksia ja tunteita musikaalin teemat tai oma roolihahmosi ovat sinussa synnyttäneet projektin aikana? 

Olen alkanut miettimään musateatterimaailman kilpailullisuutta ja työurakkaa, hierarkiaa ja painetta. Samoin sitä, kuinka erilaisissa työympäristöissä ihannoidaan työn määrää ja loppuun palamista, ja ihminen otetaan tosissaan ja apu vastaan vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä. Ehkä sen tajuaminen, että pitää olla muutakin kuin työ, on myös avannut omaa ajatusmaailmaani. Roolihahmoni on myös opettanut, että vaikka on rikki ja auki, voi juuri siten osoittaa äärimmäistä vahvuutta. Kaikissa meissä on puolemme.

4. Mikä auttaa sinua tekemään päätöksiä elämän ratkaisevissa käännekohdissa? Entä mikä vaikeuttaa päätöksentekoa?

Intuitio. Ja tunteet. Päätöksentekoa vaikeuttavat varmaankin ulkopuolelta luodut paineet ja se, mitä pitäisi tehdä.