Pidentyvä eliniänodote lupaa meille lisää vuosia, mutta mihin ne tulisi käyttää?
Yhä useammalla meistä on edessä pidempi aikahorisontti kuin vanhemmillamme tai isovanhemmillamme. Tämänhetkisen eliniänodotteen perusteella yli puolet 2000-luvun alussa syntyneistä suomalaisista tulee elämään vähintään satavuotiaaksi.
Vanhoja ihmisiä tulee olemaan lukumäärällisesti enemmän kuin nuoria, mikä on herättänyt keskustelua esimerkiksi huoltosuhteesta. Julkisessa keskustelussa nostetaan kuitenkin harvemmin esille, mitä pitenevä elinikä tarkoittaa yksilön kannalta. Sadan vuoden varrelle mahtuu monenlaisia uhkia, mutta myös mahdollisuuksia. Mihin kohtaan elämää nämä ”ylimääräiset” vuodet oikeastaan sijoittuvat ja mihin ne kannattaisi käyttää?
Anu Siren on Tampereen yliopiston gerontologian professori. Tutkimustyössään hän tarkastelee ikääntymistä laaja-alaisesti yhteiskunnallisena, sosiaalisena ja inhimillisenä ilmiönä.
– Olen tutkinut paljon ikääntymisen muuttuvaa maisemaa liittyen myöhäiseen vanhuus- ja aikuisikään ja toisaalta siihen suureen muutokseen, että elämme pidempään. Pitkäikäisyyden todennäköisyys koskee koko elämänkulkua, ei pelkkää vanhuutta.
SuomiAreenassa keskustelua käydään kestävyyden näkökulmasta. Sirenin mukaan haasteena on, että miten saadaan kaikille riittävää hoivaa tilanteessa, jossa vanhoja on suhteessa enemmän kuin nuoria. Sama seikka herättää kysymyksiä myös eläkejärjestelmään liittyen. Kuinka pitkään eläkkeellä ollaan ja kuka maksaa eläkkeet?
Pitkäikäisyyttä tutkitaan monenlaisista näkökulmista, joista korostuu usein lääketieteellinen. Siren on itse kiinnostunut kulttuurisesta muutoksesta ja niistä yhteiskunnallisista haasteita, jotka ovat seurausta yksittäisten elämien pidentymisestä, ei pelkästään siitä, että vanhoja on lukumäärällisesti enemmän.
– On myös pehmeämpiä, epämääräisempiä kestävyyshaasteita ja dilemmoja. On hieno saavutus, että tiede on mahdollistanut pidemmän elämän, mutta mitä näillä ikään kuin ylimääräisillä vuosilla pitäisi tehdä? Kuinka pitkä elämä voitaisiin valjastaa hyvinvoinnin osaksi tai välineeksi? Millä tavoin pitkä elämä voitaisiin nähdä etuna, eikä haittana?
Elämä venyy keskeltä
Sirenin mukaan yhteiskunta on reagoinut piteneviin elämiin eläkeiän kautta. Nopeasti on alettu puhua ja toimia sen suuntaisesti, että jos elämme pidempään, meidän pitää myös työskennellä pidempään. Vuosia ei haluta sijoittaa eläkeaikaan vaan keski-ikään.
– Keski-ikää ikään kuin keritään lisää ja levitetään, jolloin vanhuus säilyy saman pituisena kuin aikaisemmin. Voidaan kuitenkin kysyä, vastaako tämä ratkaisu siihen, miten elämä oikeasti menee? Tulisi miettiä, millaisia kiinnostuksia ja prioriteetteja meillä on elämänkulun tietyissä vaiheissa. Mitä pidempään elämme, sitä enemmän kokemuksia meille kumuloituu ja sitä erilaisemmiksi elämänkulkumme muotoutuvat. Pitkän elämän merkitystä pitäisi miettiä myös sisältäpäin ja toimia suunnitella sen kautta, mitä haluamme tässä elämässä.
Eliniänodotteeseen voisikin suhtautua asiana, joka koskettaa koko elämänkulkua. Sirenin mukaan on hölmöä ratkaista asiaa siirtämällä vain yhtä palikkaa, kuten eläköitymistä. Palikoita tulisi siirtää koko janalla ja miettiä esimerkiksi työelämän jaksotusta.
– Voisiko työelämä esimerkiksi olla huokoisempaa? Tällä hetkellä elämä etenee usein niin, että opinnot suoritetaan kiireellä lyhyessä ajassa, minkä jälkeen siirrytään työelämään, perustetaan perhe ja koetaan ruuhkavuodet. Onko tulevaisuudessa niin, että työelämä kestää 60 vuotta ja eläkkeelle jäädään 90-vuotiaana, vai voisiko tämän miettiä ihan uusiksi? Olisikin vaiheita, jolloin työn ja muun elämän, esimerkiksi hoivavastuiden, yhdistelmä olisi erilainen ja balanssi vaihtelisi. Tämä on yksi lähestymistapa.
Pitkän elämän aikana kasaantuvat niin hyvät kuin huonotkin asiat
Pitkä elämä on aikaisemmin ollut harvojen, erityisesti taloudellisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti hyvinvoivien saavutettavissa. Alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä sairastelu ja kuolleisuus on ollut yleisempää. Nykyään, kun esimerkiksi pitkäaikaissairauksien hoitoa on paremmin saatavilla ja se on tehokkaampaa, vanhaksi elää moninaisempi joukko ihmisiä.
– Pitkä elämä on mieletön mahdollisuus, mutta samanaikaisesti on käynnissä monia eriarvoistumista tuottavia prosesseja. Tähän liittyy ongelmia, sillä sadan vuoden elämässä kasaantuminen on todella mittavaa, niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa. Myös he, joihin kohdistuu riskejä ja haavoittuvuuksia, elävät pidempään.
Siren on pannut merkille, että monet yritykset ovat löytäneet pitkän elämän uhkakuvista markkinaraon ja tarjoavat erilaisia taloudellista varautumista korostavia tuotteita, kuten vakuutuksia ja säästösuunnitelmia.
– Elämme aikaa, jossa tulevaisuuden ennakoimiseen suhtaudutaan yhteiskuntana ja kulttuurina vähän pakkomielteisesti. Toki tämä on monella tapaa epävarmaa aikaa ja tuntuu, että on paljon riskejä. Toisaalta menetelmät tulevaisuuden ennakointiin ja mallintamiseen ovat kehittyneet todella paljon. On mielenkiintoista, kuinka elämän pidentymiseen liittyvässä suunnittelussa korostuvat riskit.
Tanskassa asuessaan Siren huomasi, että ihmiset pelkäsivät siellä erityisesti dementiaa. Hyvinvoiville ja pitkäikäisille ihmisille dementia voi näyttäytyä uhkana, jota ei voi itse kontrolloida ja joka voi viedä mahdollisuuden nauttia vanhuudesta.
– Lupaukseen pitkästä elämästä on sisäänkirjoitettu paradoksi, sillä elämä on aina ja varsinkin yksilötasolla hyvin arvaamatonta. On olemassa mahdollisuus sille, että elää pitkään, mutta sitä ei voi ikinä tietää varmaksi. Elämän hauraus tekee siitä arvokasta.
Tampereen yliopiston kestävään kaupunkikehitykseen liittyvä profilaatioala Sustainable Transformation of Urban Environments (STUE) järjestää SuomiAreenaan ratkaisudialogin otsikolla Kuinka elää sadan vuoden elämä – ja onnistuuko se kestävällä tavalla? Keskustelemassa ovat Anu Sirenin lisäksi Tampereen yliopiston tutkija Tiina Vaittinen, vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo sekä kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen. Keskustelu käydään Porissa Raatihuoneenpuiston lavalla keskiviikkona 13.7. klo 16.00–16.45. Tapahtumaa voi seurata myös verkossa.
Lisätietoja:
Gerontologian professori Anu Siren, anu.siren [at] tuni.fi (anu[dot]siren[at]tuni[dot]fi), 050 475 0373
Teksti: Nina Jylhä
Kuva: Jonne Renvall
