Talousprofessori pitää veronkorotuksia välttämättöminä hyvinvointipalveluille
Kotakorpi on kirjoittanut Kansantalouden aikakauskirjaan artikkelin koronakriisin talousvaikutuksista yhdessä VATT:n (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus) tutkimusjohtaja Essi Eerolan kanssa.
Kotakorpi ja Eerola esittävät suuntaviivoja uudistuksille, jotka voisivat helpottaa tulevien kriisien hoitamista ja julkisen talouden kestävyyden vahvistamista koronakriisin jälkeen. Näitä ovat uudenlaiset järjestelmät yrittäjien ja yritysten tukemiseksi kriisiaikoina, makrovakautta tukevat verojärjestelmän muutokset ja pitkäjänteisen päätöksenteon edellytysten parantaminen.
Kirjoittajat pitävät koronakriisin aikaisia yritysten ja yksilöiden tukitoimia hyvin perusteltuina. Aiemmin sovittuja rakenteellisia uudistuksia ei heidän mielestään pidä lykätä, vaikka kriisiajan tukitoimet kasvattavatkin kestävyysvajetta.
Veronkorotukset tulonjakotavoitteen mukaan
Veronkorotukset ovat Kaisa Kotakorven ja Essi Eerolan mukaan edessä koronakriisin jälkeen.
– Verorakennetta korjaavia toimia olisi luontevaa arvioida osana talouden sopeuttamista kriisin jälkeen. On tärkeää, ettei korotuksia mietitä yksittäisinä pistemäisinä toimina, vaan tarkastellaan koko verojärjestelmän muutostarpeita. Tämä mahdollistaa myös korotusten kohdentumisen yhteiskunnan tulonjakotavoitteen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.
Kestävyystavoitteeseen pääsy edellyttää kirjoittajien mukaan pitkän aikavälin asteittaista suunnitelmaa.
– Talouden toipumisen kannalta toimet, joilla pyritään nopeasti supistamaan julkisen talouden alijäämää saattavat paitsi hidastaa toipumista, olla muutenkin pitemmällä aikavälillä epäoptimaalisia.
Oppivelvollisuusiän nosto yhä perusteltua
Koronakriisi ei Kotakorven ja Eerolan mukaan automaattisesti tarkoita, että pitäisi uudelleenarvioida aiemmin päätettyjen rakenteellisten toimenpiteiden hyödyllisyyttä tai pyrkiä hillitsemään niistä aiheutuvia välittömiä kustannuksia.
Kriisin aiheuttama julkisen talouden alijäämä ei muuta heidän mukaansa esimerkiksi sitä johtopäätöstä, että oppivelvollisuusiän nostaminen on perusteltu toimenpide suomalaisten koulutustason nostamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja siten pitemmällä aikavälillä työllisyyden tukemiseksi.
Sama koskee muita rakenteellisia toimia työmarkkinoilla tai vaikkapa energiaverotuksen uudistamista siten, että sen ohjausvaikutus olisi nykyistä johdonmukaisempi.
Parlamentaarinen valmistelu auttaa
Kaisa Kotakorpi ja Essi Eerola kannattavat parlamentaarista valmistelua, joka voisi edistää julkisen talouden pitemmän aikavälin kestävyyttä tukevien toimien löytämistä.
– Jos kestävyysvajeen korjaamiseen liittyvät tavoitteet on mahdollista asettaa vain vaalikaudeksi kerrallaan, syntyy suuri riski myötäsykliseen politiikkaan taantuman sattuessa. Kestävyysvajeen korjaamiseen tähtäävien toimien ei tarvitse välttämättä vaikuttaa heti, mutta niiden toteuttamiseen on pystyttävä sitoutumaan.
Parlamentaarinen valmistelu mahdollistaa kirjoittajien mukaan uskottavan pitkän aikavälin suunnitelman tekemisen ja ehkäisee poukkoilevaa politiikkaa, jossa uusi hallitus kumoaa edellisen hallituksen tekemiä päätöksiä.
Julkinen sektori korostuu kriisiaikana
Kaisa Kotakorpi ja Essi Eerola pohtivat talouskriisin yhteydessä usein esitettyä kysymystä, onko meillä enää varaa laajaan julkiseen sektoriin. Heidän mukaansa julkisen sektorin kaikkien kolmen tehtävän, allokaatio-, tulonjako- ja stabilisaatiotehtävän, merkitys korostuu kriiseissä ja niiden jälkeisessä toipumisessa.
– Julkisiin palveluihin käytetyt eurot ja julkisen sektorin tuottama vakuutusturva ovat kriisin aikana ja sen jälkeen entistäkin arvokkaampia. Suhdannevaihteluita tasapainottavalla politiikalla ja erityisesti toimilla, jotka auttavat perheitä ja yrityksiä pääsemään taloudellisesti vaikean ajan yli, on kriisitilanteissa mittavat hyödyt, mutta todennäköisesti myös suhteellisen alhaiset kustannukset.
Julkisen sektorin toimintojen merkityksen korostuminen ja kestävyysvajeen kasvu merkitsevät Kotakorven ja Eerolan mukaan sitä, että on entistäkin tärkeämpää käyttää monipuolisesti eri keinoja julkisen talouden kestävyyden varmistamisessa.
– Menoja täytyy harkita aiempaa huolellisemmin. Valittavana olevat vaihtoehdot ja niiden vaikutukset hyvinvointiin on hyvä tehdä julkisessa keskustelussa näkyväksi. Jos harkitaan merkittävää leikkausta esimerkiksi julkisen terveydenhuollon menoihin, on samalla keskusteltava priorisoinnista eli siitä, mitkä palvelut kansalaisille julkisen terveydenhuollon puitteissa tarjotaan. Sama koskee myös kaikkia muita toimintoja ja menoeriä.
