”Vihreän Nobelin” saanut Tero Mustonen pelastaa maailmaa hehtaari hehtaarilta
Tero Mustonen on ensimmäinen suomalainen, jolle yhdysvaltalainen Goldman-säätiö on myöntänyt palkinnon. Huhtikuusta 2018 tähän päivään Mustonen on johtanut 85 entisen teollisen turvetuotanto- ja metsätalouskohteen luonnontilan ennallistamista eri puolilla Suomea. Yhteensä 52 000 hehtaarin vaikutusala on muuttunut tuottaviksi, biologisesti monimuotoisiksi kosteikoiksi ja elinympäristöiksi.
Vaatimaton palkinnonsaaja ei pröystäile saavutuksillaan. Tunnustusta oleellisempaa hänelle on muutoksen aikaansaaminen. Arvoltaan 200 000 euron palkinnon hän aikoo käyttää ennallistamistyöhön. Ympäristönsuojelijan ja ammattikalastajan tämän hetken unelmat ja tavoitteet ovatkin hyvin konkreettisia:
- kotimaisen kalan arvon nostaminen
- metsäpeuran vasomisalueiden hankinta ja ennallistaminen
- järvilohen sukupuuton estäminen kutualueita ennallistamalla.
– Jengi tuntee saimaannorpan mutta ei Saimaan järvilohta, joka on vielä uhanalaisempi laji. Tavoitteena on ehkäistä sen kuoleminen sukupuuttoon.
Tavoitteitaan Mustonen vie eteenpäin Snowchange (Lumimuutos) -osuuskunnassa, jonka perustaja ja puheenjohtaja hän on. Lisäksi hän on Itä-Suomen yliopiston maantieteen laitoksen dosentti ja ammattikalastaja.
Hiljaista oppimista persoonilta vailla vertaa
Snowchange sai alkunsa Mustosen työskennellessä Tampereen ammattikorkeakoulussa ympäristötekniikan opettajana. Ura TAMKissa alkoi puolestaan lentolipuista.
– Minulle tuli mahdollisuus vierailla YK:n ilmastoneuvotteluissa syksyllä 1999. Soitin TAMKin Environmental Engineering -yksikön johtajalle Marjukka Dyerille ja ehdotin, että jos TAMK maksaa lentolippuni neuvotteluihin, voin tulla pitämään niistä luentosarjan TAMKiin.
Ilmastopolitiikan opettamisesta alkoi viisivuotinen opettajataival TAMKissa. Tänä aikana Mustonen pääsi nuorena opettajana toteuttamaan visionäärisiäkin ideoita, sillä yksikön silloisen johtajan ote oli salliva.
– Dyer oli vesitutkija, mutta myös suuri humanisti. Muutenkin TAMKissa oli silloin vanhan Tekun (Teknillinen oppilaitos) ajalta tosi hyvä porukka ’insinöörejä, joilla on sydän’. Esimerkiksi Veikko Veneranta, ja nuorempina opiskelijoina, joista tuli työntekijöitä, Eija Syrjämäki ja Mika Nieminen. He ovat Veikon kaltaisia vertaansa vailla olevia persoonia, joilla oli syvää huumoria ja ihmisyyttä. Kasvoin heidän pedagogiikkaansa.
Opettajana Mustonen vaali työssään pohjoisuutta, ja vei kaikki opiskelijansa tuoreeltaan Kauppiin ja Näsijärvelle. Hän rohkaisi opiskelijoitaan aina astumaan epämukavuusalueelleen.
Mustonen koordinoi työssään kansainvälistä ympäristökoulutushanketta, Northern Environment Student Forumia (NESF). Se sisälsi lukuisia matkoja esimerkiksi yhteistyökumppanimaihin Kanadaan ja Venäjälle yhdessä opiskelijoiden kanssa.
NESF-työn rinnalle Mustonen perusti Lumimuutoksen tiede- ja tutkimustoimintaa varten. Alun perin Lumimuutoksen idea olikin tuottaa tutkimusmateriaalia ja konferensseja opiskelijoille ja tiedeyhteisölle. Lumimuutos edisti TAMKin ympäristöinsinöörikoulutuksen yhteistyötä pohjoisten alkuperäiskansojen kanssa ja keräsi havaintoja pohjoisilla alueilla tapahtuvista ympäristömuutoksista. Kolmen vuoden ajan toiminta tarjosi opiskelijoille myös harjoittelupaikkoja ympäri maailmaa.
Lumimuutos sai jo ensivuosinaan Suomen merkittävimmän luonnonsuojelupalkinnon, WWF:n Pandan. Kun Mustosen ura TAMKissa vuonna 2004 päättyi, hän sai Lumimuutoksen aineiston käyttöönsä, ja Lumimuutos aloitti toimintansa nykyisessä osuuskuntamuodossaan. Tutkimustyö oli tähän mennessä jo tuottanut arvokkaan tutkintavälineen, jota käytetään kansainvälisesti tänäkin päivänä.
– Yhdistämällä pohjoisten alueiden paikallista tietoa tieteeseen saadaan käsillä olevaan muutokseen laajempi tulkintapinta, jossa myös historialliset muutokset sijoittavat nykyisen muutoksen kehykseensä.
Sittemmin Lumimuutos, kansainvälisesti Snowchange, laajentui muun muassa Siperiaan. Tutkimustyön oheen tuli ennallistamistoiminta. Se sai alkunsa Jukajoen tapauksesta, jossa turvetuotanto aiheutti joen kalaston ja pieneliöiden tuhoutumisen. Lumimuutos kykeni 10 vuoden aikana ennallistamaan joen ja sitä ympäröivän suoalueen niin, että lohikalat palasivat jokeen kutemaan. Samaa mallia käytetään nyt koko Suomen laajuisesti: vaikutusalaa on yhteensä vuoden 2023 keväällä 52 000 hehtaaria. Goldman-palkinto annettiin tästä ennallistamisohjelmasta. Sillä saadaan nopeasti ja kustannustehokkaasti hyötyjä alueelle, joka on menettänyt luonnon monimuotoisuuttaan.
– Mallissa korostuu ympäristönsuojelu yhdessä paikallisten, maaseudun ihmisten kanssa, ei jostain kaukaa Helsingistä käsin.
Snowchangen toiminnan ydinajatus on luonnon itseisarvo. Snowchangea pidetään maailmalla toiminnan ja asioiden ratkaisemisen järjestönä. Tästä Mustonen kiittää myös TAMKin kollegoja.
– Minulle aika TAMKissa oli hiljaista oppimista, maailmankuvan muodostamista. Sitä kiitän. Luonto ei ole pelkästään mitattavaa asiaa, vaan se pitää nähdä kokonaisvaltaisena kokemuksena. Sain olla kehittämässä voimakasta ja fiksua suuntaa kansainvälisesti.
Järkkymätön rakkaus luontoon pakottaa toimimaan
Tampereella syntynyt Mustonen asui paikkakunnalla nuoruutensa, mutta vietti paljon aikaa myös itärajan tuntumassa Ilomantsissa. Hän oli rohkea maailmankansalainen jo 17-vuotiaana, jolloin hän lähti partiojohtajansa vinkistä vuodeksi Yhdysvaltojen ja Kanadan raja-alueille kahdelle isolle luonnonsuojelualueelle eräoppaaksi.
Pitkään ammattikalastajana toiminut Mustonen on kalastanut pikkulapsesta saakka, ja havahtunut jo silloin huomaamaan muutoksia luonnossa. Kalastossa alkoi tapahtumaan muutoksia ja järvet rehevöityivät. 1980-luvulla yrityksillä oli maankäyttöön täysin rajoittamaton päätäntävalta, mikä nykyisin ei olisi mahdollista. Ei ollut ympäristövaikutusten arviointeja.
– Kasvoin näkemään, miten turpeen kaivaminen tuhosi maisemat, ja kaikki luonnon monimuotoisuus menetettiin noilla aloilla.
Noin kolmasosa Suomen pinta-alasta on turvemaita. Turvemaiden kuivattaminen ja kaivaminen vapauttavat enemmän hiilidioksidia ilmakehään kuin hiilen polttaminen.
– Nyt pitää korjata virheitä, joita aiemmin on tapahtunut. Minua on aina ajanut eteenpäin rakkaus luontoon. Jos on ongelma, hoidetaan se kuntoon.
Mustonen toivoo, että tulevaisuudessa etenkin maankäyttöön kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota.
– Yhteiskunta ei ole käsitellyt sitä, miten vuosikymmenten aikana tehtyjen ojitusten aiheuttama saastuminen korjataan. Yhteiskunnassa ei ole toimijaa, jolla olisi tästä vastuu. Meillä on 188 000 järveä, ja ainakin kymmeniintuhansiin niistä on vaikuttanut tietty maankäyttö.
Konkreettisena toimenpiteenä hän peräänkuuluttaa valtakunnallisen maankäyttösopimuksen aikaansaamista.
– Tässä maailmanhetkessä pitää pystyä sopimaan luonnonvarojen ja maan käytöstä. Vesistöt ja vanhat metsät puolustavat meitä ilmastonmuutosta vastaan. Luonnonarvojen totaalinen säilyvyys tulee turvata. Maankäyttöä pitää ohjata tavoilla, jotka kunnioittavat maanomistusta.
Kaupunkilaisille Mustonen antaa vinkin, miten hekin voisivat pohtia omaa suhdettaan luontoon ja auttaa ympäristöä.
– Suomessa vain viisi prosenttia metsistä on luonnontilaisia. Monella suvulla on yhteyksiä metsäpalstoihin. Mitä omistajat haluavat metsillään tehdä? Onko tärkeää, että siitä saa tuloja, ja miten se tehdään? Mitä fiksummin maata käytetään, sitä paremmin se voi. On hyvin tärkeää, mitä metsille tapahtuu. Jatkuvan kasvatuksen metsien käyttöä voi opiskella. Vanhoille satumetsille taas voi kysyä luonnonsuojelua ELY-keskukselta.
Nuorille ympäristöopiskelijoille Mustonen antaa tärkeän neuvon luontosuhteen syventämiseksi.
– Niin monena päivänä luontoon kuin mahdollista, niin vapaalla kuin opiskellessa, eri vuodenaikoina. Nukkuu vaikka niitä teoriatunteja enemmän. Yhteiskuntaohjaus vieraannuttaa luonnosta liian helposti.
Miten Mustonen sitten kuvaisi omaa luontosuhdettaan? Vastaus on järkähtämätön:
– Pyhyys.
Goldman-ympäristöpalkinto myönnetään vuosittain ympäristösankareille jokaiselta maailman kuudelta asutulta mantereelta. Sillä palkitaan ruohonjuuritason ympäristöaktivistien saavutuksia ja johtajuutta, jotka innostavat meitä kaikkia toimimaan planeettamme suojelemiseksi.
Lisätietoa Goldmanista sekä palkintojuhlan tallenne.
Teksti: Emmi Rämö
Kuvat: Goldman Environmental Prize
