Ihmiset tuntevat itse kielensä arjen – kanssatutkijoina

– Haluamme osallistujan saavan jotakin henkilökohtaisesti merkityksellistä itselleen. Moni on kokenut kielellisen toimijuutensa vahvistuneen ja saaneen uusia oivalluksia vuorovaikutuksesta kanssatutkijana eli yhteistyössä tutkijoiden kanssa.

Aikoinaan jo väitöskirjaa tehdessään Johanna Vaattovaara hämmästeli, miten herkästi ihmiset tiedostavat oman kielensä yksityiskohtaisia piirteitä. Pellolaisnuorten ymmärrys kotipaikkansa murrepiirteestä (”lähethääkö sauhnaan”) osoittautui ulottuvan syvälle kielellisiin rakenteisiin ilman kielitieteilijän koulutusta. Vaattovaaraa jäi kutkuttamaan tarve kehittää kielitietoisuuden ja kielen muutoksen välisen suhteen tutkimusta.  

Professori Vaattovaara johtaa Arkisuomien kielitietoisuudet ja muutos -hanketta, jossa tutkitaan suomen kielen vaihtelua monikielisessä ja teknologistuvassa Suomessa. Koneen Säätiön 2023–2025 rahoittamassa hankkeessa tutkijoille tarjoutui mahdollisuus lähteä kokeilemaan kansalaistieteen menetelmiä. 

Tavalliset kielenkäyttäjät ovat niin kutsuttuina kanssatutkijoina mukana selvittämässä, miten he suomea äidinkielenään ja toisena kielenään käyttävinä hahmottavat kielen vaihtelua arjessaan. Arkisuomet-hanke tutkii suomen kielen vaihtelua tilanteessa, jossa monikielisyys yleistyy ja yhä suurempi osa vuorovaikutuksesta tapahtuu pikaviestinnän ja muun sähköisen viestinnän kanavissa. Tutkijoita kiinnostavat muun muassa teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen kielipiirteet. 

Kansalaistiede-hankkeissa tutkimukseen osallistuvat ihmiset pääsevät tutkijoiden tontille, aiempaa tasavertaisempaan asemaan. Vaattovaara uskoo vakaasti siihen, että osallistava tapa vie sosiolingvistiikkaa eteenpäin tutkittaessa kieliasenteita ja -ideologioita yhteiskunnassa. Osin historiallisista syistä oikeakielisyyden ihanne on ollut suomalaisten mielissä keskimäärin hyvin vahva.

– Kieli muuttuu jatkuvasti yhteiskunnan mukana ja vaihtelee monella tavalla tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Sitkeässä istuva ideologia esimerkiksi siitä, ettei kieliä pitäisi käytössä sekoittaa, on liian tiukka, Vaattovaara sanoo. 

Vaattovaara muistuttaa, että oikeakielisyysnormien ohella on olemassa mittaamaton määrä muitakin, kirjoittamattomia normeja. Kielen käyttöön liittyvien käsitysten taustalla vaikuttavat aina yhteiskunnassa esiintyvät asenteet kieltä ja sen vaihtelua kohtaan, ja samalla piiloisesti myös itse kielenkäyttäjiä kohtaan. 

– On paljon tutkimusnäyttöä siitä, että tiedostamattamme arvotamme eri murteita ja kieliä eri tavalla. Kieliasenteilla on myös yhteiskunnallista merkitystä, sillä ne eivät koskaan liity vain kieleen. Esimerkiksi suomea toisena kielenä käyttävän luotettavuudesta tai ahkeruudesta saatetaan tehdä stereotyyppisiä päätelmiä pelkän aksentin perusteella.

H:n päältä vuorovaikutuksen vuoksi

Sosiolingvistiikassa ollaan kiinnostuneita kieli-ilmiöiden yhteisöllisistä merkityksistä ja siitä, miten kielen avulla erottaudutaan. Yhteisöllisyyttä rakentava merkitys selittää vanhakantaisen murrepiirteen kuten lähethään sauhnaan -tyyppisen h:n säilymisen Tornionlaaksossa. Väitöstutkimuksessaan Vaattovaara osoitti sen olevan aluetietoisuuden ja alueellisen samaistumisen keskeinen väline. Tällaisille murrepiirteille ominaista on myös se, että niiden käyttö voi vaihdella puhekumppanin ja tilanteen mukaan.

– Kielelliset valinnat aina palvelevat vuorovaikutusta jollain tavalla. Joku muukin kuin tornionlaaksolainen voi jossain tilanteessa tulla sanoneeksi mithään, vaikka pääsääntöisesti sanoisi mitään. Eikä kukaan paikallinenkaan käytä kieltä aina samalla tavalla, Vaattovaara havainnollistaa.

Sosiolingvistiikassa tutkitaan esimerkiksi kielen vaihtelua, muutosta, sen merkitystä ryhmäidentiteetin muodostajana sekä monikielisyyttä. Sosiolingvistisen tutkimustiedon mukaan sellaisista piirteistä, jotka ovat oman alueellisen tai sosiaalisen identiteetin kannalta erityisen tärkeitä, voidaan olla hyvinkin tietoisia, vaikka niiden käytön kuvaaminen ei onnistuisi kuin kielitieteellisen koulutuksen saaneelta tutkijalta. 

Ihmisten tietoisuus omista kielipiirteistään antaakin hyvän lähtökohdan kansalaistieteen kehittämiselle kielentutkimuksessa. Yhteistyössä on mahdollista pohtia kielen muutosta ja saada puolin ja toisin ajatuksia siitä. 

– Mielestäni on korkea aika asemoida kielenkäyttäjät oman kielellisen arkensa ja kielitietoisuuksiensa asiantuntijoiksi. Kun me tutkijat haluamme ymmärtää kielen sosiaalista elämää syvällisesti, on välttämätöntä osallistaa ihmiset mukaan, Vaattovaara linjaa.

– Kanssatutkimuksessa antaudumme tutkijoina kaikki tarkastelemaan myös käsityksiämme kielestä. Pyrimmekin Arkisuomissa uudistamaan kielikäsitystutkimusta. Samalla haluamme tuottaa osallistujille hyvinvointia ja uusia oivalluksia omista kielellisistä ympäristöistään. Uskon myös, että kansalaistieteen keinoin voidaan vaikuttaa kielellisen moniarvoisuuden lisääntymiseen.

Suomea käytetään monin tavoin

Kansalaistiedettä Arkisuomien kielitietoisuus ja muutos -hanke on kokeillut aluksi pilottitutkimuksessa Outokummussa lukiolaisten ja eläkeläisten kanssa ja sittemmin tutkimuskurssilla Helsingin työväenopistossa. Hanketutkija Kaarina Hipin vetämälle tutkimuskurssille hakeutui erityisesti suomea toisena kielenään käyttäviä osallistuja, jotka toimivat työkseen akateemisissa tehtävissä. Huhtikuussa hanke järjesti Kielitiede-TETin lukiolaisille, missä tärkeänä yhteistyökumppanina toimi Juniversity.

Kaikessa Arkisuomet-hankkeen tutkimustoiminnassa on ollut kiinteästi mukana myös kielten tutkinto-ohjelman opiskelijoita. Heidän roolinsa on vaihdellut fasilitoinnin ja kanssatutkijan roolin välimaastossa. 

Kuva: Tutkimushankkeen arkisto

Tyypillisessä kohtaamistilanteessa akateemiset tutkijat kertoivat aiemmista kielellisiä ilmiöitä koskevista tutkimustuloksista, minkä jälkeen osallistujat saivat tutkia aiheesta omia ajatuksiaan.

– Haluamme aidosti oppia kanssatutkijoiden ajatuksista. Kanssatutkimuksellisella dialogilla on annettavaa tieteenalalle. Olemme saaneet syvällistä ymmärrystä esimerkiksi siihen, millä tavalla kielenkäyttäjät toisinaan kamppailevat virallisten ja epävirallisten normatiivisten paineiden ristitulessa, ja millaisista kielellisistä asioista he ovat huolissaan. 

Vaattovaaran mukaan pedagogisista valmiuksista on paljon hyötyä kanssatutkimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. 

– Opetuksen ja tutkimuksen erillisyyttä korostetaan yleisesti ottaen mielestäni liikaa. Kansalaistieteessä ja usein muutenkin tiedollista kumppanuutta on helpompi rakentaa, kun opetuksen suunnittelun tavoin mietitään myös tutkimusta osallistujien näkökulmasta. Kanssatutkimuksen etenemistä ei esimerkiksi etukäteen tarkkaan fiksattu, jotta tilaa jäi osallistujien omille intresseille ja tutkimuskokeiluille

Olennaista oli rakentaa vapautunut ja kannustava tila, jossa jokainen uskaltaa ottaa keskusteluvuoroja ja tuoda esiin ajatuksiaan ja kysymyksiään. Vaattovaara kertoo, että Arkisuomet-hankkeen tähänastiset kanssatutkimukset ovat olleet palautteiden perusteella inspiroivia ja voimaannuttavia kaikille osapuolille, ei vähiten suomea toisena kielenään puhuville.

– Toivon, että kielikäsitystutkimusta pitkäjänteisesti kanssatutkimuksen menetelmin kehittämällä vahvistetaan sallivampaa suhtautumista kielelliseen moninaisuuteen eli sen ymmärtämiseen, että suomea voidaan käyttää eri tavoin ja taidoin. Joskus on myös ihan ok sekoittaa eri kieliä, mutta tässä ajassa siihen liittyvät tunteet ovat nuortenkin parissa vielä hyvin ristiriitaisia. Jos yhdessä kartutamme ymmärrystä siitä, mistä tällaiset tunteet nousevat, väitän, että yhteiskunnallinen hyvinvointimme kasvaa, Vaattovaara toteaa. 

Arkisuomet

Kiinnostaako kielentutkimus? Arkisuomet-hanke järjestää tiistaina 22.10. klo 16-17.30 kaikille avoimen webinaarin. 

Lue lisää ja ilmoittaudu! 

Arkisuomien kielitietoisuudet ja muutos -tutkimushanke (LANGAWARE) on Koneen Säätiön rahoittama kolmivuotinen tutkimushanke (2023-2025).

Lue Kielitiede-TETistä hankkeen sivuilta

Opiskelija-avustajien ja kanssatutkijoiden kokemuksista hankkeeseen osallistumisesta voi lukea Kieli, koulutus ja yhteiskunta -lehden artikkelista. Kuuntele myös Murremyytin murtajat -podcastin jakso: #39: Lukiolaiset kanssatutkijoina: Kielitiede-TET osallistuvan tutkimuksen kokeiluna.