Iida Kalakoski sai Pirkanmaan kulttuuriympäristöpalkinnon 2022
Opetus ja koulutus on tärkeässä roolissa, kun tietämystä kulttuuriympäristöistä siirretään uusille sukupolville. Tätä korostaa myös Pirkanmaan maakuntamuseon myöntämä tuore kulttuuriympäristöpalkinto arkkitehtuurin historiaa opettavalle Iida Kalakoskelle.
Palkintoraadin mukaan Iida Kalakoski ”on ansiokkaasti edistänyt tulevan arkkitehtipolven myönteisyyttä rakennussuojeluun suunnitellessaan rakennusperinnön hoidon suuntautumisvaihtoehtoa yliopistolle.” Myönteisellä ja helposti lähestyttävällä tavallaan hän on avannut keskustelua vanhojen rakennusten sielun ja alueiden omaleimaisuuden vaalimisen tärkeydestä.
– Aluksi tämä tuntui ihan elämäntyöpalkinnolta, mutta en kyllä ajatellut vielä lopettaa! Nälkä kasvaa syödessä ja otan tämän kannustuksena. On hauskaa, että opetus ja ”kansanvalistus” on huomattu ja sitä työtä arvostetaan, Kalakoski sanoo.
Arkiympäristö kiinnostaa arkkitehtiopiskelijoita
Iida Kalakoski on ajanut myös mediassa eri aikakausien ja rakennustyyppien arvostamisen ja korjaamisen asiaa. Arvokasta rakennusperintöä voivat olla niin Wivi Lönnin suunnittelema koulu, rouhea teollisuusmiljöö kuin jälleenrakennuskauden asuinalue.
Opetustyössään hän on huomannut, että arkkitehtiopiskelijat haluavat, jo ekologisista syistä, pohtia myös arkista ympäristöä, sitä olemassa olevien tavallisten rakennusten joukkoa, johon kuuluu lähiökerrostaloja, kouluja ja terveyskeskuksia. Pelkät vanhat hienot linnat ja kirkot eivät riitä.
Ajallinen etäisyys tuottaa arvoja rakentamiseen, eri vuosikymmenet ovat vuoron perään muodissa. Itsestään selvien kulttuuriympäristöjen lisäksi on myös piilossa olevia helmiä. Esimerkiksi Tampereen vanhassa kulkutautisairaalassa hän näkee kiinnostavaa potentiaalia.
– Olisiko siellä mahdollisuuksia villiin kokeiluun? Korjaamisen ja purkamisen väliin jää muitakin tapoja, kuten käyttötarkoituksen muutos, osittainen säilyttäminen ja rakennusosien kierrättäminen. Myös väliaikaiskäytöllä on arvoa, Kalakoski pohtii.
Empatiaa niin rakennuksia kuin niiden purkajiakin kohtaan
Kalakosken puheessa toistuu sana empatia. Hänen mielestään empaattinen suhtautuminen sekä rakennuksiin että niiden kohtaloista päättäneisiin sukupolviin on tarpeen.
– Yritän olla ymmärtäväinen myös ikäviä purkupäätöksiä tehneitä sukupolvia kohtaan. Olisi järkevää, jos voitaisiin nähdä päätösten syyt sen sijaan, että vain paheksutaan. Ei kannata murehtia jo tapahtuneita menetyksiä, vaan keskittyä käsillä olevan muutoksen arviointiin. Olemassa olevista rakennuksista voisi myös ajatella, että vaikka se olisi ruma, se voi silti olla hyödyllinen ja sen arvot ovat ehkä vasta huomaamatta, Kalakoski miettii.
Kalakoski heittää ilmaan kysymyksen arkkitehdin toimenkuvan tulevaisuudesta. Häntä kiinnostaa, miten voisimme ennakoida muuttuvia arvostuksia, harjoittaa malttia. Kulttuurin lisäksi vaa’assa painavat ekologiset syyt.
– Voisiko olla, että vau-arkkitehtuurin aika alkaa olla ohi? Olisiko tulevaisuuden arkkitehti enemmänkin fasilitaattori, jonka tehtävä on varmistaa, että tehdään mahdollisimman vähän? Vältettäisiin ylikorjaamista ja turhaa purkamista, hän visioi.
Pirkanmaan kulttuuriympäristöpalkinnon saaja julkistettiin torstaina 1.9.2022 museokeskus Vapriikissa. Palkinto jaettiin osana seminaaria Kestävästi muutoksessa – monimuotoinen kulttuuriperintö Pirkanmaalla.
Pirkanmaan kulttuuriympäristöpalkinto on vuodesta 2012 lähtien myönnetty tunnustuspalkinto henkilölle, hankkeelle tai yhteisölle, joka toimii vaikuttavasti, esimerkillisesti ja pitkäjänteisesti pirkanmaalaisen kulttuuriympäristön hyväksi.
Lisätiedot
Iida Kalakoski
puh. 050 366 2583
iida.kalakoski [at] tuni.fi
Anna Lyyra-Seppänen, yksikön päällikkö, Pirkanmaan maakuntamuseo
puh. 041 730 2909
anna.lyyra-seppanen [at] tampere.fi
Teksti: Anna Aatinen
Kuva: Markus Grönfors
