Kaksikon toinen kirja luotaa lapsuuden kaverikokemuksia
Antti Malinen ja Tuomo Tamminen ovat julkaisseet toisen yhteisen kirjansa, jonka tutkimuskohteena on tällä kertaa lasten kaverisuhteet 1900-luvun Suomessa (Gaudeamus 2022). Vaikka lapsuuden historiaa tutkitaan nykyisin yhä enemmän, kirja pureutuu ensimmäistä kertaa temaattisesti lasten ja nuorten kaverisuhteisiin sekä niiden muutoksiin pitkällä ajalla.
– Suuri osa ihmisistä varmasti kokee lapsuuden vuodet merkittävinä ja isossa osassa ovat tuolloin kaverisuhteet. Niiden laatu on oma asiansa, sillä monet kokevat myös kiusaamista ja yksinäisyyttä. Aikaisemmin keskinäissuhteita ei ole tarkasteltu tällä tavoin yhteiskunnallisena ilmiönä, tutkijatohtori Antti Malinen sanoo.
Ensimmäisessä kirjassaan Jälleenrakentajien lapset (2017) kaverukset tutkivat lapsuutta toisen maailmasodan jälkeisessä Suomessa. Malinen kertoo, että toisen kirjan idea perustuu osittain silloisiin havaintoihin, kun kaksikko alkoi miettiä kodin ulkopuolisen elämän merkitystä. Lasten keskinäiset suhteet otettiin mukaan laajentamaan aikuinen–lapsi -tarkastelua.
Sotienjälkeisessä asutus- ja pulaongelmien Suomessa lapset turvasivat toisiinsa. Perheen köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia paettiin kaverien joukkoon. Mahdolliset vaikeat perheolot ja todellisuus, jossa aikuiset kiireineen eivät ole aina läsnä, ohjaavat kysymään millaista lapsuus silloin on.
– Jälleenrakennuksen kiireen keskellä lapset viettivät paljon aikaa keskenään. Huomasimme, miten tärkeitä toiset lapset ovat lapsille olleet. Ystävät ovat tukeneet silloin, kun perhe ei ole pystynyt.
Kaveruus on auttanut arjen kovuudessa
Suomalainen yhteiskunta muuttui 1900-luvun aikana valtavasti, mutta perusasiat lasten ja nuorten kaverisuhteissa kirjoittajien mukaan vain vähän. Yksinäisyyttä on aina haluttu välttää ja ystävyys on luonut yhteenkuuluvuutta. Kriiseissäkin lapset ja nuoret ovat löytäneet tilaa yhteiselle tekemiselle. Kaverisuhteet mielletään turvapaikaksi ja arjen jäsentämiseksi vaikeissa oloissa.
Aiemmassa tutkimusartikkelissaan Malinen on tutkinut emotionaalisia turvapaikkoja, jotka synnyttivät positiivisia tunteita. Niitä tavataan luonnosta ja kaupunkiympäristöistä, kun kokeminen tapahtuu vertaisten kanssa mutta myös suhteessa koti- ja lemmikkieläimiin.
Kaveruutta vaalitaan, ja mitä pidemmälle 1900-lukua eletään, sitä suuremman roolin ihmissuhteet saavat. Kehittyvän yhteiskunnan turvatessa elämänlaatua paremmin lasten huoleksi tulee, löytyykö oma paikka ikätoverien joukossa – pääseekö mukaan porukoihin.
Sen sijaan tutkimus osoittaa, että monet kasvatukselliset arvot ja käytännöt ovat muuttuneet suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin hitaasti. Sitkeä pysyvyys havaitaan kanteluun suhtautumisessa.
– Suomessa on suhtauduttu pitkään kielteisesti kanteluun. Ajateltiin, etteivät lapset voi laverrella aikuisille, vaan heidän on käsiteltävä ongelmansa tavalla tai toisella itse. Voitiin myös kokea, että puhumalla pettää kavereiden luottamuksen, tutkijatohtori Malinen sanoo.
Asenteet murtuvat vähitellen: saa puhua, saa välittää
Vähitellen alkaa näkyä asennemurtumaa elettäessä läpi lapsuuden vuosisataa. Vaikenemisen tilalle syntyy luottamusta siihen, että vaikeistakin asioista voi puhua aikuisille.
– Kouluissa alettiin kiinnittää huomiota välituntien valvontaan ja sosiaalisen kasvatukseen. Lasten tunnetaitojen kasvatus nähtiin tärkeänä, jotta opittaisiin hyväksymään erilaisuutta. Empatiakyvyn ajatellaan myös parantavan lasten hyvinvointia kaverisuhteissa.
Tunnekasvatuksen juuret Malinen tunnistaa jo toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa. Vaikka varsinaista termiä ei tuolloin käytetty, modernisoituvassa yhteiskunnassa tuli tarvetta yhteistyöhön ja ristiriitojen käsittelyyn. Taustalla vaanivat tuoreina autoritäärisen kasvatuksen vaarat.
Toisaalta aikuiset ovat itse tuottaneet erontekoja leimaamalla toisiaan. Kritisoivaa puhetta lasten kuullen on riittänyt niin poliittisista näkemyksistä kuin oletetuista henkilökohtaisista ominaisuuksista.
– Jos ihmisiä erotellaan huonotapaisiin ja kelvottomiin yhteisössä, myös lapset poimivat käsityksiä. Ne voivat heijastua kaverisuhteisiin. Halusimme silti painottaa, ettei kyse ole väistämättömästä prosessista. Lapset soveltavat ja suhtautuvat kuulemaansa kriittisesti. He näkevät kyllä ristiriitoja aikuisten puheessa ja toiminnassa.
Lapsuuden vaihtelevat kokemukset esiin eletyssä historiassa
Tieteellisesti vertaisarvioitu Leikitäänkö? perustuu yli nelivuotiseen tutkimukseen, joka on osa Malisen tutkijatohtorihanketta. Malinen työskentelee Suomen Akatemian tutkijatohtorina Kokemuksen historian huippuyksikössä (HEX). Tuomo Tamminen on vapaa tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Kirja kuvaa kaveri- ja ystävyyssuhteiden muotoja muuttuvissa leikin, hengailun ja toiminnan ympäristöissä.
– Sadan vuoden tarkastelu vaatii valtavasti kontekstin rakentamista eli kaverisuhteiden sijoittamista tarkasteltavaan aikaan. Tutkimuksessa täytyy huomioida keskeiset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät, jotka ovat luoneet puitteita lapsuudelle kussakin ajassa, Malinen havainnollistaa.
Kokemushistoriaa edustavassa hankkeessa tutkittiin, miten lasten sosiaaliset suhteet ovat näkyneet eletyssä historiassa.
– Se tarkoittaa, miten lapset ovat juuri tiettynä historiallisena ajankohtana kokeneet elämänsä kavereidensa kanssa. Kirjan merkitys on siinä, että tuomme esille lapsuuden kokemuksen moniäänisyyttä. Näin ymmärretään paremmin vaihtelevia kokemuksia.
– Yhtä olennaista on tuoda esille niitä kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka tuottavat erilaisia lapsuuden kokemuksia.
Eletyn lapsuuden kokemusta kirja tavoittaa sekä aiemmin kerätystä muistitiedosta että uusista haastatteluista. Aineistona on käytetty myös erilaisia aikalaisaineistoja sekä lapsuutta esittäviä valokuvia.
Lapsuudestaan kertovat avoimesti myös monet tunnetut henkilöt, kuten Tarja Halonen, Kaari Utrio, Gustav Hägglund, Jenny Lehtinen ja Antti Holma.
Hanketta ovat tukeneet eri säätiöt, erityisesti Koneen Säätiö.
Antti Malinen & Tuomo Tamminen, Leikitäänkö? Lasten kaverisuhteet 1900-luvun Suomessa. Gaudeamus 2022.
Lisätietoa kirjasta ja sisällys Gaudeamuksen verkkosivuilla
Teksti: Mikko Korhonen
Kuva: Mika Leinonen
Tutkijatohtori Antti Malinen ylläpitää lapsuuden historiaan keskittyvää sivustoa www.lapsuudenhistoriaa.fi ja tutkimuksellista Instagram-tiliä.
