Metsäresepti ohjaa opiskelijat metsään – siellä mielikin voi hyvin

Suomessa metsä on aina lähellä. TAMKin kampuksellakin on pieni pala metsää, joka on muutettu metsäiseksi opetustilaksi puujakkaroineen ja puisine penkkeineen. Ulko-opetustilan lisäksi Metsäresepti-hankkeessa on ideoitu metsitetty opintojakso, Mesikerho, HetkiRetki ja Viherhuone. 

Metsäresepti-hankkeessa kehitetyt keinot pyrkivät parantamaan nuorten hyvinvointia hyödyntämällä luonnon terveysvaikutuksista tehtyjen tutkimusten tuloksia. Tavoitteena on ollut parantaa opiskeluviihtyvyyttä ja opintojen etenemistä edistämällä opiskelijoille syntyvää pysyvää luontosuhdetta. Nuorten hyvinvoinnin edistäminen on panostamista tulevaisuuteen. 

Luonto saa eri alojen opiskelijat puhumaan samaa kieltä

Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston rahoittamassa Metsäresepti-hankkeessa opiskelijat ja opettajat ovat kahden vuoden ajan edistäneet opiskelijoiden hyvinvointia metsäisten konseptien avulla. Projektin vetäjälle, yliopettaja Ulla Häggblomille, niin opiskelijoiden hyvinvointi kuin metsäkin ovat aiheina läheisiä. Häggblom kehuu viidentoista opiskelijan kehittäjäryhmää. 

– Luonto saa eri alojen opiskelijat puhumaan samaa kieltä. Opiskelijoiden Metsälämpäreeksi kutsuma pieni metsäinen tila on tilavarauskalenterin perusteella löytänyt paikkansa ja tullut varmasti jäädäkseen. Metsälämpäre on opiskelijoiden ja koko henkilökunnan suosima paikka kokoontumiseen ja kahvitteluunkin. 

Luonto tuodaan tärkeäksi osaksi nuorten arkea ja elämää 

Hankkeessa kehitettiin suosittu Mesikerho, alasta riippumaton mielen ja luonnon kerho kaikille TAMKin opiskelijoille. Monialainen kerho järjestää metsäretkiä ja luontoaktiviteetteja, jotka ovat saaneet monet opiskelijat innostumaan luonnossa olemisesta. Metsä rauhoittaa kiireisessä opiskelija-arjessa ja Mesikerhossa eri alojen opiskelijat ristipölyttyvät.

Mesikerhoon voivat liittyä kaikki luonnossa olemisesta ja metsäretkistä kiinnostuneet opiskelijamme, olitpa sitten insinööri, restonomi tai vaikka media-alaa opiskeleva. Ainejärjestötoimintahan on meillä vilkasta, mutta tutkintoalojen yli ulottuva kerhotoiminta on jotain uutta. Kerhossa on jo yli aktiivista 70 jäsentä. Luonto on siksikin hieno, että aina siellä ei tarvitse havainnoida tai tehdä mitään. Luontoon voi mennä vain olemaan. 

Merkittäväksi asiaksi Häggblom nimeää myös opetussuunnitelmauudistuksen. Sen avulla Metsäresepti voidaan ottaa laajemmin osaksi opiskelijoiden arkea. 

– Uudistuksessa kaikilla koulutusohjelmilla on kymmenen yhteistä yhden opintopisteen opintojaksoa, joista opiskelijan pitää valita vähintään yksi. Toiminnallinen ja itsenäisesti opiskeltava Metsäresepti-opintojakso on yksi näistä ja sen rakensi meille hankkeeseen rekrytoitu harjoittelija. Se on niin hieno opintojakso! Se ohjaa ja innostaa menemään luontoon ja havainnoimaan luonnon vaikutuksia omaan hyvinvointiin faktojen ja kysymysten avulla. 

Opintojakso on herättänyt kiinnostusta. Häggblom toivookin, että mahdollisimman moni opiskelija valitsee sen ja innostuu luonnosta, jos se ei jo aiemmin ole ollut osa omaa arkea.

Luonto on kaikille saavutettavissa

Rahoittajalta on tullut hankkeen edetessä ja nyt sen loppuvaiheessa erittäin kannustavaa ja positiivista palautetta. 

– Veimme Sitran viisihenkisen delegaation hankkeen oppien mukaisesti metsään. Halusimme näyttää konkreettisesti, että opiskelijoiden mielen hyvinvointia voidaan edistää rohkealla ja innovatiivisella tavalla. Jatkohankettakin Metsäreseptille jo suunnitellaan, sillä se ei saa jäädä vain pilotiksi ja hauskaksi kokeiluksi.

Luonnon integroiminen opetukseen on paljolti opettajan asenteesta kiinni. Malli on helposti skaalattavissa ja otettavissa käyttöön muissakin korkeakouluissa ja oppilaitoksissa Suomessa ja kansainvälisesti. 

– Luonnon ei ole pakko olla aina metsää. Keski-Euroopassa puistot voivat toimia paikallisina luontoresepteinä. Riittää, kun ylipäänsä menee sisätiloista ulos hengittämään raitista ilmaa, kuuntelemaan, näkemään, haistamaan ja tuntemaan luonnon läsnäolon. Luonto on kaikille saavutettavissa, jos vain sitä itse haluaa.

Ahdistus ja päänsärky jäivät metsään

Hankkeen monet onnistumiset ovat opiskelijoiden ja innostuneen monialaisen projektitiimin ansiota. Häggblomin lisäksi tiimissä ovat lehtorit Toni Männistö ja Marja-Leena Lähteenmäki sekä Hannastiina Ruismäki opiskelijayhdistys Tamkosta, jonka kautta on saatu suora sidospinta opiskelijoihin. Myös hankkeen ohjausryhmä on ollut kannustava ja aktiivinen.  

– Hankeidea sai alkunsa kolmisen vuotta sitten, kun kollegani Marja-Leenan kanssa pohdimme, voisiko opiskelijoiden ahdistusta vähentää tai ennaltaehkäistä luonnon avulla. 

Monelle opiskelijalle luontoon meneminen voi olla korkean kynnyksen takana. Osa metsään rohkaistuneista opiskelijoista on ihmetellyt, minne ahdistus tai päänsärky hävisivät. Kun opettajat ovat vieneet opiskelijoita ulos ja integroineet opetusta luontotilassa, palaute on ollut positiivista niin opiskelijoilta kuin opettajilta itseltään. 

Kohti omaa luontosuhdetta

Opiskelijoista monin tavoin välittävä Häggblom toivoo, että metsäiset kokemukset eivät jäisi ainutkertaisiksi.

Kunpa opiskelijat innostuisivat ja näkisivät luonnon arvon ja merkityksen henkiselle hyvinvoinnille ja jaksamiselle! Ideaalitilanteessa kullekin opiskelijalle syntyisi oma luontosuhde, joka jatkuisi koko elämän. Yhteiskunnallisena vaikutuksena näen myös sen, että opiskelijamme valmistuisivat henkisesti hyvinvoivina sekä pärjäävät töissä ja elämässä ylipäätään. Metsäinnostuksella on myös kerrannaisvaikutus eli he voivat viedä metsäreseptit omaan lähipiiriinsä.

Hanke on vaikuttanut Häggblomin omaankin luontosuhteeseen. Metsäteollisuuden parissa toimineena hän näki metsän pitkään lähinnä arvokkaana raaka-aineena paperi- ja pakkaustuotteille. Nyt näkymä on teollisen ja taloudellisen kuvan lisäksi paljon laajempi. 

– Arvostan luontoa ja sen moninaisuutta: metsää, kasveja, eläimiä, puhtaita vesiä ja raikasta ilmaa. Saamme olla Suomessa iloisia ja ylpeitä metsistämme, joita meidän tulee vaalia jälkipolville. 

Tämän vuoden lopussa päättyvässä hankkeessa on aikaansaatu laajalti vaikuttavuutta. Häggblom onkin vakuuttunut siitä, että kun korkeakoulut ja oppilaitokset saavat selkeät ohjeet Metsäreseptin toteutustavoista, toiminnalle saadaan jatkuvuutta. 

Palataanpa takaisin metsään. Siellä valo siivilöityy puiden lomasta. Puolukkamättäät ovat vielä punaisina, sienet tuoksuvat. Punakylkirastas laulaa, taitaa harkita syysmuuttoa. Metsään mahtuu ihmisiä ja sillä on tarjota mielen hyvinvoinnille hyvin toimiva resepti.