Kaupungin tiivistäminen uhkaa lisätä rakennusten purkamisia
– On trendiä siihen suuntaan, että purkaminen olisi lisääntymässä tiivistämistavoitteen vuoksi. Rakentaminen ja purkaminen kytkeytyvät läheisesti yhteen. Kun rakennetaan, niin ensin puretaan jotakin alta pois, että päästään rakentamaan lisää enemmän ja korkeampaa, sanoo korjausrakentamiseen erikoistunut Satu Huuhka Tampereen yliopistosta.
Huuhka on tutkinut Mario Kolkwitzin kanssa purkamisen ja rakentamisen kehitystä Tampereella vuosina 2000–2018.
Vallitseeko Tampereella tai Suomen kasvukeskuksissa liiallinen purkuvimma, jota on kutsuttu Turun taudiksi ja jopa Tampereen taudiksi?
– Tampereella on kovemmat purkuasteet kuin maassa keskimäärin, ja Suomessa purkuaste vaikuttaa ylipäätään olevan korkeampi kuin muissa Euroopan maissa, vaikka tilastoinnissakin on puutteita, Huuhka sanoo.
– Turun taudilla tarkoitettiin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten purkamista 1960–70-luvuilla. Nämä rakennukset olivat tuolloin nuorimmillaan 50–70-vuotiaita, eikä niiden arvoa vielä hyväksytty yleisesti samalla tavalla kuin nyt. Yhtymäkohtia on siinä, että purkaminen kohdistuu tänä päivänä samanikäiseen rakennuskantaan, jonka arvosta on eri tahoilla toisistaan voimakkaasti poikkeavia näkemyksiä. Purkamista myös perustellaan hyvin samanlaisella retoriikalla kuin vuosikymmeniä sitten.
Tamperettakin kovempi purkamistahti vallitsee Vantaalla, josta Huuhka on tekemässä tutkimusta. Valtakunnalliset purku- ja rakentamistilastot näyttävät korkeita lukemia Tampereelle ja Vantaalle osin siksi, että taantuvien paikkakuntien matalat lukemat laskevat keskiarvoa. Kasvukeskusten ulkopuolella purkaminen on vähäistä.
Uuden rakentaminen ei ole ilmastoteko
Tiivistysrakentamiseen liittyvä purkaminen huolestuttaa Satu Huuhkaa siksi, että uudisrakentamisen ilmastoystävällisyydestä vallitsee vääriä käsityksiä.
– Aika monella on sellainen käsitys, että uuden rakentaminen olisi jonkinlainen ilmastoteko tai että se on energiatehokasta ja siksi ympäristöystävällistä. Tämä on harhakäsitys, joka huolestuttaa minua.
Rakentamista perustellaan Huuhkan mukaan usein väärin. Uudisrakennusten rungot tehdään yleensä betonista, josta aiheutuu lyhyellä aikavälillä paljon päästöjä. Uusilla rakennuksilla voi olla parempi energiatehokkuus kuin vanhemmilla. Huuhka huomauttaa, että menee kuitenkin vuosikymmeniä ennen kuin uuden betonirungon hiili-investointi tulee maksetuksi takaisin pienempänä käytön aikaisena energiankulutuksena.
– Uuden rakentaminen voi olla monestakin näkökulmasta perusteltua, mutta se ei ole mikään ilmastoteko. Päinvastoin ajatus tehdä hiilineutraalia kaupunkia tiivistämällä ja uutta rakentamalla huolestuttaa minua, jos sillä aletaan perustella laajamittaista purkamista ilman, että näkemys perustuu päästövaikutusten tosiasialliseen tarkasteluun.
Betoni korvaa Tampereen punatiilen
Tamperetta on rakennettu voimakkaasti 2000-luvulla. Kaupunkiin on tullut 40 000 asukasta lisää vuosina 2000–2018. Tampereelle on samaan aikaan noussut runsaat 8000 uutta rakennusta ja runsaat 3000 rakennusta on purettu.
Uudisrakentamisen korvausprosentti eli olemassa olevaa rakennuskantaa korvaavien rakennusten osuus on 38 % uudisrakennusten lukumäärästä ja 24 % niiden pinta-alasta. Laskennallisesti siis useamman kuin joka kolmannen uudisrakennuksen alta purettiin pois olemassa ollut rakennus. Tampereen korvausaste on selvästi suurempi kuin koko Suomessa.
Pinta-alalla mitattu vuotuinen purkuaste on Tampereella keskimäärin 0,32% rakennuskannasta. Tämä luku on kaksinkertainen koko maan lukuun verrattuna.
Yleinen suuntaus on se, että uudisrakennukset ovat kerrostaloja ja purku kohdistuu teollisuus-, varasto- ja liikerakennuksiin.
Nykyisten rakennusten keski-ikä Tampereella on 44 vuotta ja purettujen rakennusten keski-ikä 50 vuotta. Purkaminen ei useinkaan johdu rakennuksen teknisen käyttöiän päättymisestä vaan käyttötarkoituksen muutoksesta.
Rakennusmateriaalien käyttö on muuttunut siten, että tiili on vaihtunut betoniin, teräksen käyttö lisääntynyt ja puun käyttö vähentynyt.
– Tampereella punatiili on luonteenomainen materiaali. Puretuista teollisuusrakennuksista Tampereella noin kolmasosa on ollut tiilirakenteisia. Jos ajattelee, että punatiiliset tehdasrakennukset ovat Tampereen identiteettitekijä, niin juuri sellaisia rakennuksia poistuu katukuvasta, Satu Huuhka sanoo.
Päästöraja tulossa maankäyttö- ja rakennuslakiin
Rakennuskannan säilyttämisessä painavat usein kulttuurihistorialliset arvot ja asukkaiden halu pitää kiinni omasta asuinympäristöstään. Päästönäkökulma on puuttunut rakentamista koskevasta keskustelusta. Muutos on kuitenkin tulossa.
Maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta valmistellaan siten, että vuoteen 2025 mennessä uudisrakentamiselle voisi tulla hiilijalanjälkiraja. Ensin raja olisi ohjeellinen, myöhemmin velvoittava. Myös kaavoituspuolelle kehitellään hiilijalanjälkilaskurin kaltaisia työkaluja.
Satu Huuhka oli tutkimustiimeineen laatimassa ympäristöministeriölle ehdotuksia ohjauskeinoiksi vähähiilisempään rakentamiseen. Tulokset sisältyvät helmikuussa julkaistuun Purkaa vai korjata -raporttiin.
– Esitimme reilu kymmenen ohjauskeinoa korjaamisen priorisoimiseen. Se on sitten eri asia, ottaako ympäristöministeriö niitä jatkoselvittelyyn ja nostetaanko sieltä mitään maankäyttö- ja rakennuslakiin, Huuhka sanoo.
Kaikki lähtee maankäytön suunnittelusta ja kaavoituksesta, jossa määritellään rakentamisen edellytykset ja vanhan rakennuskannan säilyttämisen periaatteet.
Huuhka arvioi, että vastahakoisuus vanhan säilyttämiseen liittyy ajattelutapoihin. Rakentamisen prosessit on viritetty niin, että uudisrakentaminen koetaan helpommaksi, nopeammaksi ja riskittömämmäksi kuin vanhan korjaaminen.
– Pelätään yllätyksiä ja aikataulujen venymisiä. Uudistuotannossa on etua toisteisuudesta. Vanhat rakennukset ovat yksilöllisempiä, ja suunnitelmiakin täytyy tuunata kohteen mukaan. Ehkä nähdään, että se on aikaa vievää, riskialtista ja kalliimpaakin, vaikka näin ei välttämättä ole, Huuhka sanoo.
– VTT:n Purkaa vai korjata -hankkeessa tekemien elinkaarikustannuslaskelmien mukaan laajamittainenkin korjaaminen on uuden rakentamista edullisempaa sekä investointi- että käyttövaiheessa.
Vanhan korjaaminen vähähiilisempää kuin uuden rakentaminen
Purkaa vai korjata -raportin mukaan vanhan rakennuksen käytön jatkaminen, sen korjaaminen tai laajentaminen johtavat paljon pienempään hiilijalanjälkeen kuin rakennuksen purkaminen ja uuden rakentaminen.
Purkaa vai korjata -hankkeessa tehtiin hiilijalanjälkilaskelma 1950-luvun koulurakennukselle siitä, kannattaako se purkaa, korjata vai rakentaa uusi tilalle. Tulos oli se, että korjaus on vähähiilisempi vaihtoehto myös silloin, kun uusi koulu tehtäisiin puusta. Vertailu muihin tutkimuksiin tuotti samansuuntaisen tuloksen.
– Nämä tulokset on saatu yksittäisen rakennuksen tasolla. Sitten kun mennään kaupungin tasolle, niin vastaan tulee uusia muuttujia, Satu Huuhka sanoo.
Jos kaupungin kasvua ei saada tuotua olemassa olevan kaupunkirakenteen sisälle, niin silloin rakennetaan kokonaan uusia alueita kaupungin reunoille. Se taas johtaa uuden infrastruktuurin rakentamiseen, joka taas on hyvin hiili-intensiivistä. Samalla liikkuminen henkilöautolla lisääntyy.
– Me tiedämme sen, että rakennuksen tasolla korjaaminen kannattaa aina hiilijalanjäljen näkökulmasta, mutta koko kaupunkirakenteen tasolla asiaa ei ole tutkittu. Emme löytäneet yhtään tutkimusta, jossa tätä olisi tarkasteltu. Me aiomme itse tutkia sitä jatkossa, mutta työ on ihan alussa. Se voi muuttaa tätä yhtälöä, mutta en pysty vielä sanomaan, käykö niin.
Rakennuksen voi kierrättää kun käyttötarkoitus muuttuu
Käyttötarkoituksen muutos on päästönäkökulmasta järkevää, mutta kaikkien käyttötarkoitusten välillä se ei onnistu. Satu Huuhka tutkii nyt kollegoidensa kanssa CIRCuIT-projektissa sitä, miten muutokset onnistuvat Vantaalla.
Huuhkan mukaan toimistolla ja asunnolla on usein samanlainen tilankäyttö ja mitoitus siten, että muutos on mahdollinen.
Radikaalit muutokset vaikkapa suurmyymälästä asunnoiksi ovat vaikeita. Jos ne onnistuisivatkin, niin hiilijalanjäljen kannalta hyöty voi olla mitätön, koska uusia materiaaleja tarvitaan muutoksen laajuuden vuoksi niin paljon. Hallirakennuksille järkevämpää voi olla siirtäminen: liitokset voi saada auki ja rungon osat irti toisistaan siten, että ne voi käyttää uudelleen toisella paikalla.
Kaavoitukselta ja rakentamiselta vaaditaan tulevaisuudessa enemmän jo olemassa olevien rakennusten hyödyntämistä. Huuhkan kollega Mario Kolkwitz on laatinut vaihtoehtoisen ehdotuksen Tampereen Kalevanrinteen täydennysrakentamiselle siten, että vanhaa rakennuskantaa olisi voitu säilyttää mahdollisimman paljon. Ehdotus sisältyy Kolkwitzin diplomityöhön, joka hyväksyttiin Tampereen yliopistossa 2020.
Teksti: Heikki Laurinolli
Ekokumppanien visualisointivideo Huuhkan ja Kolkwitzin tutkimuksesta
https://youtu.be/qyi-JRfYaG8
Purkaa vai korjata?: Hiilijalanjälkivaikutukset, elinkaarikustannukset ja ohjauskeinot
CIRCuIT (Circular Construction in Regenerative Cities) -tutkimushanke
