Korjaaminen on professori Satu Huuhkalle rakas työ ja harrastus

Satu Huuhka nimitettiin kesäkuussa 2024 korjausrakentamisen professoriksi Tampereen yliopistoon. Hän on puhunut vuosia rakentamisen kiertotalouden puolesta ja haluaa ymmärtää, miten rakennusala voisi muuttua kiertotaloudellisemmaksi ja millaista uutta liiketoimintaa yritykset voisivat löytää.

– Kyse on siirtymisestä yhdestä tekemisen tavasta radikaalilla tavalla toisenlaiseen. Kokonaisuuteen liittyy yhteiskunnallisia muutoksia, teknologiaa, ympäristöasioita, lainsäädäntöä sekä teollisuuden, markkinoiden ja työn muutosta, hän pohtii.

Tämä muutos on Huuhkan tärkein päämäärä. Realistiksi tunnustautuva Huuhka kuvailee tavoitettaan äärimmäisen hankalaksi toteuttaa. 

– Vaikea kuvitella mitään vaikeampaa, mutta on se kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa, hän hymähtää.

Edellisen kerran suomalainen rakennusala koki suuren muutoksen 1950–1970-luvuilla, kun hartiapankkirakentaminen vaihtui betonilähiöihin sotien jälkeisen jälleenrakennuksen ja maaltamuuton myötä. Nyt muutosta ajavat ilmastonmuutos ja globaali ympäristökriisi.

Satu Huuhkan pioneerityö rakentamisen kiertotalouden edistämiseksi palkittiin vuonna 2023 Suomen Arkkitehtiliiton (SAFA) TunnustusPAANUlla. Tänä vuonna hänen ansionsa huomioitiin Tasavallan presidentin myöntämällä Suomen Leijonan I luokan ritarimerkillä.

Kiinnostus rakennusperintöön siivitti opintoja

Alun perin Huuhka oli kiinnostunut myös muotialasta, mutta vaatesuunnittelun opinnot Lapin yliopistossa vaihtuivat vuonna 2004 arkkitehtuurin opiskeluun Tampereen teknillisessä yliopistossa.

– Lapsuudenkotini ympäristössä oli rautatieläisten rakennusperintöä ja rintamamiestaloja. Koin jo lapsena talot ja niiden yksityiskohdat kiinnostavina, hän sanoo.

Huuhka ja valmistui arkkitehdiksi 2010. Diplomityön aiheena oli kierrätysarkkitehtuuri, tarkemmin betonielementtien uudelleenkäyttö lähiöiden kehittämisen keinona. 

Kiertotalous ei vielä tuohon aikaan ollut lyönyt läpi. Huuhka koki, että moni suhtautui aluksi lopputyön aiheeseen varauksella, mutta ei antanut epäilijöiden lannistaa. Vuonna 2016 Huuhka väitteli tohtoriksi rakennuskannasta tilojen ja materiaalien pankkina. Tutkimuksessaan hän korosti olemassa olevien rakennusten roolia kestävän kehityksen mahdollistajana. 

Tulevan uran itu oli kasvanut taimeksi asti.

Professuuri tuo vakautta tutkimustyöhön

Kesällä alkanut professuuri ei Huuhkan mukaan ole juurikaan muuttanut hänen työarkeaan. Työssä yhdistyvät yhä useat roolit: tutkijan, ohjaajan ja opettajan. Selvin muutos on epävarmuuden vähentyminen.

– Olen ensimmäistä kertaa arkkitehtitoimistovuosien jälkeen vakituisessa työssä. Pysyvyys antaa edellytykset oman tutkimusryhmänkin rakentamiseen ja ylläpitoon, hän iloitsee. 

Parasta Huuhkan mielestä on työskennellä ja kehittää ratkaisuja yhdessä jatko-opiskelijoiden ja oman tutkimusryhmän uniikkien osaajien kanssa. Huuhkan 10-henkinen tutkimusryhmä ReCET pyrkii resetoimaan vallitsevan rakentamisen tavan kiertotaloudella. Yhteen hioutuneessa, monitieteisessä ryhmässä työskentelevät arkkitehtien ja rakennustekniikan diplomi-insinöörien ohella matemaatikko ja yhteiskuntatieteilijä. 

– Olemme taitavampia ja parempia tutkijoita yhdessä, kun voimme yhdistää useita aloja ja ratkaista monimutkaisia ongelmia, hän sanoo.

Korjaamalla vähähiilistä ja energiatehokasta

Satu Huuhka on kunnostautunut uraauurtavien hankkeiden vetäjänä. Hän nostaa esille kaksi projektia. 

Ympäristöministeriön tilaama Purkaa vai korjata -projekti syntyi vuonna 2021 tarpeesta tarkastella purkamista puoltavien ympäristöargumenttien paikkansapitävyyttä.  Projektissa Huuhka kollegoineen teki hiilijalanjälkilaskelmia, jotka osoittivat korjaamisen uudisrakentamista vähähiilisemmäksi. Projektin loppuraportin mukaan peruskorjaaminen on tehokkaampi tapa vähentää päästöjä kuin purkava uudisrakentaminen, erityisesti ilmastonmuutoksen kannalta ratkaisevina lähivuosikymmeninä.

– Projektin tulokset avasivat silmiä alalla, sillä aiemmin ei ollut otettu kunnolla huomioon rakennusmateriaalien tuotesidonnaisia päästöjä, ns. rakentamisen hiilipiikkiä. Jotta toivottu positiivinen ilmastovaikutus saavutetaan, on peruskorjauksissa kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös energiatehokkuuteen.

Parhaillaan Huuhka johtaa kansainvälistä ReCreate-hanketta, jossa tutkijat kehittävät tekniikoita ja prosesseja betonielementtien irrottamiseksi purettavista rakennuksista. Hankkeessa tutkitaan, miten betonielementtien uudelleenkäytöstä voisi saada liiketoiminnallisesti kannattavaa uudisrakentamisessa. Huuhka kertoo, että irrotetut ja tehdaskunnostetut elementit ovat erittäin vähähiilisiä uusiin elementteihin nähden. 

Kuva: Eetu Lehmusvaara

Yksi hankkeen pilotointikohteista oli betonirakenteisen toimistorakennuksen purku ja elementtien irrottaminen kokonaisina Tampereen keskustassa. Mitään vastaavaa ei Suomessa ollut aiemmin tehty tässä mittakaavassa. 

– Se onnistui yli odotusten! Vaikka aikatauluhaasteita olikin, itse betonielementtien irrotusvaihe onnistui hyvin teknisesti ja järjestelyiden osalta. Hankeryhmässä eri toimijoiden vahvuudet täydentävät toisiaan ja osapuolilla on kykyä ajatella laatikon ulkopuolelta. Iso oppi on se, että kun vain on tahtoa, yhdessä suunnitellen täysin uudenlaisetkin asiat mahdollistuvat, hän pohtii.

Yhteistyö on valanut Huuhkaan uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Esimerkiksi Skanska on jo tehnyt periaatepäätöksen (Green Deal -sitoumuksen), jonka mukaan se alkaa selvittää omissa purkukohteissaan aina myös betonielementtien irrotuksen mahdollisuuden.

Korjaamista työssä ja vapaa-ajalla

Huuhkalle korjaaminen on arvo sinänsä, niin työssä kuin vapaa-ajalla.

– Voi sanoa, että harrastan korjaamista. Olen 15 vuoden ajan korjannut mieheni kanssa 1920-luvun hirsitaloamme kotikaupungissani. Korjaan myös tekstiilejä ja posliiniesineitä.

Viime aikoina häntä on viehättänyt japanilainen kintsugi-korjaustekniikka, jossa esineen säröjä ei piiloteta, vaan korostetaan.

– Minulla on huono tapa rikkoa vahingossa kahvikuppeja. Tällä tekniikalla voin korjata ne uniikeiksi, entistä arvokkaammiksi, hän sanoo.