Koti, työ ja hyvinvointi – näin koronavuosi muutti elämäämme

Perhe on sekä paras että pahin kriisin aikana

Kodista on tullut koronaviruspandemian turvasatama: työskentelemme kotona, pysymme kotona vapaa-aikana, tilaamme ruokaa kotiin, sisustamme tai remontoimme kotia yhtäkkisen kotiajan innoittamana. Mutta miten voivat perheet kodin seinien sisällä?

Koronapandemian vaikutuksia lapsiperheiden arkeen selvitetään Porin yliopistokeskuksessa tehtävässä Perheet ja korona-arki -tutkimuksessa. Tutkimuksessa porilaisille peruskoululaisten vanhemmille lähetettiin kysely Wilma-järjestelmän kautta toukokuussa 2020 ja uudelleen vuoden 2021 alussa. Perheiltä kysyttiin avoimilla kysymyksellä, miten korona on vaikuttanut heidän arkeensa.

Kokemukset ovat hyvin jakautuneita. Kriisi on tuonut esiin suomalaisperheiden taloudellisen eriarvoisuuden, sanoo tutkimusjohtaja Katja Repo Tampereen yliopiston lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus PERLAsta.

– Osalle perheistä kevään 2020 lockdown oli jopa hyvä kokemus, jossa nautittiin perheen kiireettömästä yhdessäolosta, Repo kertoo.

– Toisessa ääripäässä olivat perheet, joilla oli talousvaikeuksia ja huolta toimeentulosta, ja samaan aikaan koulut menivät kiinni ja täytyi pitää huolta lasten kotikoulusta. Tässä tilanteessa lockdown oli todella rankka kokemus.

    Kriisit tuovat esille ihmisyyden ja arvot, joihin uskotaan.

Kaikilla ei ollut myöskään mahdollisuutta etätyöhön. Jos lapsen koulu oli kiinni ja vanhemmat joutuvat olemaan fyysisesti työpaikalla, koululaisille saattoi tulla pitkiä yksinolojaksoja. Vanhemmat ovat olleet huolissaan myös lasten sosiaalisten suhteiden rajoittumisesta. Tutkimusvastauksissa ei tullut esille niinkään sairastumisen pelko, vaan yhteiskunnallisten rajoitusten vaikutus elämään.

– Etenkin monet nuoret ovat olleet masentuneita ja allapäin. Kriisin aikana moni vanhempi on ymmärtänyt, kuinka tärkeä vertaissuhdeympäristö koulu on lapselle tai nuorelle.

Lähisuhteet ja perheen merkitys korostuvat

Hyvää on ollut se, että saman kotitalouden sisällä perheet ovat tiivistyneet. Lapset ovat päässeet seuraamaan vanhempien töitä ja vanhemmat ovat huomanneet paremmin, mitä koulussa tehdään.

Perheen taapero saattaa tehdä kovaäänisen yllätysvierailun etäpalaveriin, tai huomionhakuinen kissa kävelee ruudun ohi juuri, kun olet esittämässä jotain tärkeää asiaa videopalaverissa.

Katja Revon mukaan kriisit tuovat esille ihmisyyden ja arvot, joihin uskotaan. Vaikeina aikoina lähisuhteet ja perheen merkitys korostuvat.

– Perheaika on kulttuurisesti arvostettua. Perheet ja korona-arki -tutkimuksesta nousi esiin myös hyvin vahva yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen eetos.

Perheen sisäiset ristiriidat voimistuivat

Perheistä on kantautunut vakavampiakin viestejä useiden eri tutkimusten välityksellä. Katja Repo kertoo, että koronavuoden aikana tunnelma on kiristynyt erityisesti pikkulapsiperheissä. Ristiriidat vanhempien välillä ovat voimistuneet monissa perheissä, samoin kuin lasten väliset ristiriidat.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan väkivaltakokemukset etenkin vauvaperheissä lisääntyivät. Lähisuhdeväkivaltatilanteissa auttavan Nollalinjan puhelumäärät nousivat ennätyskorkealle valmiuslain voimassaolon päättymisen jälkeen kesällä 2020. Huomattavaa on, että Nollalinjalle soitti aiempaa enemmän ihmisiä, jotka olivat nyt kohdanneet lähisuhdeväkivaltaa ensimmäisen kerran elämässään.

– Korona on voinut edesauttaa perheensisäisten konfliktien syntymistä ja voimistumista, Repo toteaa.

Iloa pienistä asioista

Kun arki on ainut, mitä meillä on, niin arkiset asiat nousevat uuteen arvoon.

Ajankäyttötutkimuksista tiedetään, että jo ennen koronaa kotonaoloaika on lisääntynyt erityisesti lapsilla. Samaan aikaan vapaa ulkona oleilu ja ulkona leikkiminen on vähentynyt.

– Kodista fyysisenä paikkana on tullut lapsille yhä tärkeämpi, Repo sanoo.

Koronapandemian aikana ihmiset ovat oppineet löytämään iloa pienistä asioista, kuten ulkona retkeilystä. Kriisi on auttanut huomaamaan, että monia asioita voi tehdä pienimuotoisemmin kuin aiemmin.

– Jouduimme järjestämään lapseni ylioppilasjuhlat hyvin pienenä tilaisuutena, mutta loppujen lopuksi se ei vaikuttanut yhteisöllisyyden tunteeseen tai juhlien onnistumiseen, Repo kertoo.

– Ajattelen, että pitkittynyt kriisi vaikuttaa eniten ihmisten arvoihin.

Työhyvinvointi kärsi, mutta apatiasta ei kannata puhua

Laajempi etätyöskentely on tullut jäädäkseen. Ne organisaatiot, jotka pystyivät siirtymään etätöihin pandemian kiihtyessä, eivät tule palaamaan lähityöhön samassa mittakaavassa kuin ennen.

Näin uskoo työpsykologian dosentti, Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja Anne Mäkikangas Tampereen yliopistosta. Samaa mieltä ovat hänen kollegansa kansainvälisesti.

– Korona pakotti monet eroon vanhoista työtavoista, eikä paluuta entiseen enää ole. Nyt täytyy vain oppia hyvät käytänteet uudenlaiseen hybridityöntekoon, Mäkikangas sanoo.

Mutta eivätkö kaikki koteihin pakotetut työntekijät pala halusta päästä takaisin työpaikalle? Koronavuoden aikana mediassa käytiin puhumaan kotityöskentelyyn kyllästymisestä ja lanseerattiin termi etätyöapatia. Ihmiset tarttuivat siihen hanakasti ja käsite siirtyi nopeasti arkikieleen. Sittemmin termiä on kritisoitu ja sen käyttöä on vähennetty. Nyt puhutaan pikemminkin etätyöväsymyksestä.

– Varmasti monella on kova kaipuu yhteisöllisyyteen. Mutta se, että kotona vain tuijottaisi seinää eikä saisi mitään aikaan, ei ole totuus ainakaan asiantuntijatyössä, Mäkikangas sanoo.

Tämän osoitti Mäkikankaan johtama pitkittäistutkimus, jossa seurattiin Tampereen korkeakouluyhteisön eli Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun työntekijöiden ja opiskelijoiden hyvinvointia koronapandemian aikana. Tutkimus on ainutlaatuinen, koska tietoa on kerätty neljällä kyselyllä samoilta vastaajilta. Kyselyt aloitettiin keväällä 2020 ja viimeisin kysely tehtiin alkuvuodesta 2021.

Tutkimus on osa Turvallisesti etänä – työhyvinvointi ja sen johtaminen etätyössä -hanketta.

Etätyöväsymystä koetaan, mutta odotettua vähemmän

Viime syksynä korkeakouluyhteisön kyselyssä selvitettiin etätyöväsymyksen esiintymistä. Kyselyyn lisättiin mm. seuraavanlaisia väittämiä: ”Etätyössä kaikki päivät ovat olleet samanlaisia” ja ”En ole työskennellyt etänä yhtä tehokkaasti kuin lähityössä”.

Sekä etätyöväsymys että yleinen työhön tylsistyminen oli lisääntynyt vastaajilla viime lokakuun ja helmikuun 2021 välisenä aikana. On kuitenkin huomattava, että vain viisi prosenttia vastaajista vastasi kokevansa korkeaa etätyöväsymystä.

– Oletin, että etätyöväsymystä koettaisiin enemmän, mutta tutkimusvastausten perusteella se ei ole tyypillinen kokemus etätyöstä korkeakouluyhteisössä, Mäkikangas sanoo.

Tulosta voi selittää se, että korkeakouluille tyypillisissä asiantuntijatehtävissä työntekijät ovat usein hyvin sitoutuneita tehtäväänsä ja työ on moniroolista ja vaihtelevaa. Työtä myös tehdään tuntimääräisesti paljon, ja työnteko on jopa kiihtynyt koronavuoden aikana – mikä on poikkeavaa, koska monissa muissa organisaatioissa työtahtia on sopeutettu pandemian muuttamiin olosuhteisiin.

Teams ei korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta, vaan voi jopa rasittaa entisestään.

Sen sijaan kyselytuloksissa näkyy yleinen hyvinvoinnin lasku monella eri mittarilla mitattuna. Elämäntyytyväisyys, kokemus omasta hyvinvoinnista ja omasta terveydestä laskivat etätyövuoden aikana. Erityisen jyrkkää lasku oli syksyllä 2020. Tämä voi olla osaltaan työhön liittyvää, mutta vastauksissa heijastuu myös pitkittynyt pandemia ja ihmisten elämäntilanteiden kokonaisvaltainen muutos.

– Keväällä 2020 ajateltiin, että kun hetki sinnitellään, niin elämä muuttuu taas normaaliksi. Kukaan ei silloin aavistanut, että pandemia kestää näin kauan.

Työn imu väheni

Työn imulla tarkoitetaan motivaatiota antavaa työhyvinvoinnin tilaa, työhön uppoutumista. Tämä kokemus väheni kaikilla vastaajaryhmillä loppusyksyn 2020 ja alkuvuoden 2021 välillä. Mäkikangas pitää tätä kehitystä huolestuttavana, koska työn imua tarvitaan esimerkiksi uuden innovointiin.

Syitä työn imun vähenemiseen voi olla monta: huono ergonomia kotikonttorilla, yksinäisyys, työtovereiden tuen puute.

– Teams ei korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta, vaan voi jopa rasittaa entisestään, Mäkikangas sanoo.

– Olen itsekin huomannut, että verkkokokouksissa syntyy harvoin epämuodollista vuorovaikutusta. Teams-kokouksissa keskitytään usein tiukasti asiaan. 

Ammattien välillä on erilaisia kuormitustekijöitä

Yliopiston kaltaiset asiantuntijaorganisaatiot ovat olleet kiistämättä hyväosaisia pandemian kourissa. Työtä eivät ole uhanneet lomautukset ja irtisanomiset ja etätyö on ollut mahdollista, toisin kuin monessa muussa ammattiryhmässä.

Anne Mäkikangas sanookin, että koronan aiheuttamia muutoksia työelämässä on selvitettävä hyvin laajasti. Muun muassa Työterveyslaitos ja ammattiliitot ovat tehneet lukuisia kyselyjä aiheesta, samoin yksittäiset organisaatiot.

– Esimerkiksi hoitoalalla on työskennelty oman terveyden uhalla, joten on selvää, että ammattien välillä puhutaan hyvin erityyppisistä kuormitustekijöistä. Tietoa tarvitaan monilta eri aloilta.

Koronakokemukseen on vaikuttanut myös oma elämäntilanne, perhe ja asuinolosuhteet. Mäkikangas toivookin, että nämä yksilölliset kokemukset eivät jää keskiarvojen alle, koska loppujen lopuksi kyse on juuri yksilöllisistä kokemuksista ja selviytymisestä poikkeusoloissa.

Enemmän hybridimallia opintoihin ja työhön

Entä miltä näyttää opiskelijan tai tutkimus- tai opetustehtävissä työskentelevän työviikko pandemian jälkeen?

Tutkimuksen perusteella sekä opiskeluun että työntekoon toivottaisiin korkeakouluyhteisössä jatkossa hybridimallia: osin etänä, osin läsnä.

Opiskelijoilla on kova kaipuu opiskeluyhteisöön, mutta toisaalta etäopiskelumahdollisuus ja luentojen tallentaminen on helpottanut ja jouduttanut monien opiskelua.

Koronarajoitusten purkamisen jälkeen noin puolet (47 %) yliopiston työntekijöistä haluaisi työskennellä etänä yksi tai kaksi päivää viikosta, kolmannes (31 %) 3–4 päivää ja loput 12 % yli neljänä päivänä viikossa. Kymmenen prosenttia halusi, että etätöitä olisi vähemmän kuin yksi päivä viikosta. Tampereen ammattikorkeakoulun vastaukset olivat samankaltaiset.

– Aiemmin monet ehkä kuvittelivat, että etätyö ei ole mahdollista omassa tehtävässä. Helpoiten etätyöhön siirtyminen sujuikin niiltä, joilla oli siitä jo valmiiksi kokemusta.

Pandemia jättää pitkän varjon mielenterveyteen

Keväällä 2020 uusi, nopeasti leviävä virus pelotti ja uutiskuvat Italian täpötäysistä sairaaloista kauhistuttivat. Silti tunnelma oli toiveikas: pianhan tämä on jo ohi, ihanaa, kun kerrankin on aikaa ulkoilla ja leipoa!

Kriisin pitkittyessä tunnelma on muuttunut.

– Moni on oikeasti todella väsynyt ja uupunut tilanteeseen. Kun uusia tautiaaltoja ja rajoituksia tulee, se vaatii kerta kerralta enemmän voimien kokoamista, sanoo mielenterveys- ja päihdetyön yliopettaja, psykoterapeutti Nina Kilkku Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Kilkku toivoo nyt armollisuutta sekä itselle että muille. Itselleen voi antaa luvan siihen, että tänään ei tarvitse tehdä täydellistä suoritusta.

Omaa hyvinvointiaan voi suojella myös siten, että katsoo pandemiaan liittyvät uutiset vaikkapa vain kerran päivässä. On sallittua ja tarpeellista unohtaa pandemia edes hetkeksi.

Kriisin pitkittyminen kuormittaa

Tampereen yliopistossa alkoi keväällä 2019 reilun tuhannen henkilön seurantatutkimus, jossa selvitetään työntekijöiden hyvinvointia ja sosiaalisen median käyttöä työelämässä. Samoilta henkilöiltä kerätään tietoa puolen vuoden välein.

Kolmas kyselykierros alkoi maaliskuussa 2020, kun koronakriisi oli juuri alkanut ja hallitus tiedottanut tiukoista rajoituksista.

– Meillä oli pitkittäisaineistoa, jota kovin monella ei ollut. Saatoimme verrata tuloksia siihen, miten samat ihmiset olivat voineet ennen koronakriisiä, kertoo sosiaalipsykologian professori Atte Oksanen Tampereen yliopistosta.

Keväällä 2020 työntekijöiden hyvinvointi ei vielä tutkimuksen mukaan laskenut merkittävästi. Vaikka tilanne oli monelle pelottava ja ahdistavakin, sen uskottiin olevan nopeasti ohitse. Osa koki jopa myönteiseksi, että nyt oli enemmän aikaa viettää oman perheen kanssa.

– Kriisin pitkittyminen on ihan eri asia. Ihmiset ovat tottuneempia tilanteeseen, mutta sen pitkittyminen kuormittaa ja uuvuttaa, Oksanen kuvailee.

Ihmiset voivat nyt keskimäärin henkisesti huonommin kuin ennen pandemiaa. Silti on niitäkin, jotka voivat ihan hyvin.

Alkoholin käyttöön pandemia on vaikuttanut tutkimuksen mukaan kahdella tavalla. Kun sosiaalinen hauskanpito on vähentynyt, kohtuukäyttäjät ovat vähentäneet juomistaan. Ongelmakäyttäjät ovat puolestaan lisänneet juomista entisestään.

– Alkoholinkäyttö on yhteydessä psyykkisiin kuormitustekijöihin ja mielialaongelmiin. Ne vahvistavat toisiaan, Oksanen summaa.

Yksilölliset erot ovat suuria

Koronakriisi ei kohtele meitä tasa-arvoisesti. Toiset ovat menettäneet työnsä ja toimeentulonsa, toiset puolestaan kuormittuvat työssään tavallistakin enemmän. Yksi on sairastunut itse, toinen menettänyt läheisensä koronalle. Myös eri puolilla Suomea tilanne on hyvin erilainen.

Koronakriisin pitkittyminen vie voimia niiltäkin, joilla oli kaikki hyvin kriisin alkaessa. Vaikein tilanne on kuitenkin niillä, joilla oli haasteita jo ennen koronaa ja joille on pandemian vuoksi kerääntynyt monia erilaisia ongelmia.

– Meillä on esimerkiksi perheitä, joissa jaksaminen on ollut jo aiemmin vähissä. Pandemia tuo heille vielä lisäkuormaa, Nina Kilkku toteaa.

Myös ihmisen persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten hän kokee koronatilanteen ja -rajoitukset. Toisilla meistä on vahvempi tarve sosiaalisuuteen, kun taas toiset viihtyvät paremmin omissa oloissaan.

– Toisaalta osa ihmisistä on taipuvaisia murehtimaan ja huolehtimaan asioista muita enemmän. Heille koko tämä epävarmuus voi tuntua hyvin raskaalta, Atte Oksanen huomauttaa.

Kyselyiden mukaan ihmiset voivat nyt keskimäärin henkisesti huonommin kuin ennen pandemiaa. Silti on niitäkin, jotka voivat ihan hyvin.

– Ei voi sanoa, että tilanne olisi kaikille samanlainen tai että kaikki kokisivat sen samalla tavalla. Niin ei todellakaan ole, vaan yksilölliset erot ovat suuria, Kilkku painottaa.

Opiskelijat uupuvat etäopetuksessa

Yksi ryhmä, jonka jaksamisesta on noussut erityinen huoli, ovat nuoret korkeakouluopiskelijat. Onko siihen syytä?

– Kyllä siihen on syytä. Huolta oli jo ennen pandemiaa ja se huoli on vain kasvanut, Nina Kilkku toteaa.

Helsingin yliopiston tutkimuksessa jopa 60 prosenttia opiskelijoista oli loppuvuonna 2020 joko täysin uupuneita tai uupumisriskissä. Julkisuuteen on tullut myös opiskelijoita, jotka omilla kasvoillaan kertovat, että eivät enää jaksa.

– Suomalainen ei yleensä kovin herkästi kerro julkisesti, että voimat loppuvat. Tämä on viesti siitä, että tilanne on oikeasti huolestuttava, Kilkku sanoo.

Julkisuudessa uutisoidaan näyttävästi, että virus leviää nuorten piirissä. On kuitenkin vaikea ajatella, että nuorten tulisi lopettaa eläminen vuodeksi kokonaan.

Korkeakouluopiskelijat ovat olleet koko pandemian ajan pääsääntöisesti etäopetuksessa. Samaan aikaan moni on muuttanut ensimmäiseen omaan kotiinsa uudelle paikkakunnalle, jossa sosiaaliset verkostot ovat ohuet.

Opiskelijajärjestöt ovat vaatineet opiskelijoille lisää mielenterveyspalveluita sekä joustoa opintojen etenemisessä. Kilkku jakaa nämä toiveet.

– Opettajat voisivat myös kysyä opiskelijoilta, mitä heille kuuluu, jos heitä ei näy etäluennoilla. Jo se kertoo nuorelle, että joku välittää ja on kiinnostunut hänestä.

Myös Atte Oksanen toivoo ymmärrystä nuorten tilanteelle.

– Julkisuudessa uutisoidaan näyttävästi, että virus leviää nuorten piirissä. On kuitenkin vaikea ajatella, että nuorten tulisi lopettaa eläminen vuodeksi kokonaan. Nuoria koronatilanne myös ahdistaa muita enemmän ja heidän työ- ja taloustilanteensa on epävarmempi, hän pohtii.

Apua ja tukea tarvitaan vielä pitkään

Kilkun mukaan on tärkeää ymmärtää, että mielenterveyden ongelmat eivät katoa hetkessä, kun pandemia joskus hellittää. Apua ja tukea tullaan tarvitsemaan kauan.

Milloin omaan jaksamiseen kannattaa hakea apua?

– Jos huomaat miettiväsi, pitäisikö hakea apua, silloin kannattaa jo ottaa yhteyttä johonkin tai johonkuhun. Yhteyttä kannattaa ottaa mieluummin matalalla kynnyksellä, kuin että miettii ja odottaa liian pitkään, Kilkku kannustaa.

Jos huoli on pieni, keskustelu ystävän kanssa voi riittää. Keskusteluapua saa myös esimerkiksi Mieli ry:n kriisipuhelimesta tai nuorten Sekasin-chatista.

Jos tämä ei riitä, kannattaa ottaa yhteyttä terveyskeskukseen, työterveyshuoltoon tai opiskelijaterveydenhuoltoon. Sieltä avunhakija ohjataan tarvittaessa eteenpäin mielenterveyspalveluihin.

Fakta: Korona-aika kuormittaa nuoria

• Useampi kuin joka kolmas aikuinen kokee Mieli ry:n teettämän kyselyn mukaan hyvinvointia heikentävää kuormitusta elämässään. Eniten suomalaisia kuormittavat koronavirus tai sen aiheuttamat poikkeusolot sekä tulevaisuuden epävarmuus. Kyselyyn vastasi helmikuussa yhteensä tuhat suomalaista.
• Koronakriisiin liittyvä sosiaalinen eristäytyminen heikentää erityisesti nuorten aikuisten hyvinvointia. 18–24-vuotiaista vastaajista 41 prosenttia ja 25–34-vuotiaista 37 prosenttia kertoi sen kuormittaneen heitä paljon tai melko paljon. Kaikista vastaajista näin koki 24 prosenttia.
• Naiset kokevat hyvinvointia heikentävää kuormitusta miehiä enemmän: naisista 43 prosenttia ja miehistä 32 prosenttia vastasi näin. Naiset ovat miehiä kuormittuneempia sekä poikkeusoloista että mahdollisuudesta sairastua koronavirukseen.

Lähde: MIELI Suomen Mielenterveys ry