Liiallinen kuormitus uhkaa aivoja

Kun juokset lenkillä liian kovaa vauhtia, lihaksesi menevät maitohapoille. Kipu kertoo sinulle, että nyt pitäisi hellittää, rauhoittua ja levätä.

Sen sijaan aivomme eivät kerro yhtä selvästi, milloin kuormitus on liian suurta. Saatamme puskea itsemme äärirajoille, ennen kuin totaalinen uupumus pysäyttää meidät.

– On tärkeää ymmärtää, mitä aivoissa tapahtuu, jos niitä ei kunnioiteta ja niille ei anneta mahdollisuutta lepoon, sanoo käyttäytymisneurologian tutkimusryhmän johtaja, dosentti Kaisa Hartikainen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Ensin heikkenevät työn tehokkuus, hyvinvointi ja uni. Pahimmillaan ihminen on jatkuvasti ylivirittynyt: hänellä on monta rautaa tulessa, mutta mistään ei tule valmista. Jos liiallinen kuormitus jatkuu pitkään, vaarana on lopulta työkyvyn heikkeneminen, masennus tai uupumus.

Työturvallisuudesta huolehtiminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus. Työntekijän aivoterveyttä tulisi suojella, aivan kuten työpaikoilla suojaudutaan vaikkapa melun, pölyn tai raskaiden kuormien aiheuttamilta terveysvaaroilta.

Henkilö itse voi tehdä aivoterveytensä eteen paljon: pitää taukoja, huolehtia levosta, liikkua riittävästi ja syödä terveellisesti. Lopulta on kuitenkin työnantajan vastuulla huolehtia, että työtä ei ole aivan liikaa.

– Tarvitaan sekä työnantajan tukea että yksilön omia keinoja. Koko ajan ei saisi olla sellainen olo, että juoksee ihan läkähdyksissä, Hartikainen korostaa.

Moni stressaantuu ja uupuu

Tampereen ammattikorkeakoulun koordinoimassa Kestävä aivoterveys -hankkeessa kehitetään toimintatapoja työntekijöiden aivoterveyden ja työhyvinvoinnin edistämiseksi.

Kohderyhminä ovat Tampereen kaupungin ylä- ja alakoulujen opettajat, IT-alan ammattilaisia Oulun seudulta sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa työskenteleviä hoitajia.

– Nämä ovat ammattiryhmiä, jotka kuormittuvat työssään paljon. Tavoitteena on löytää heille konkreettisia keinoja, joilla aivokuormitusta voisi vähentää, kiteyttää projektipäällikkö, lehtori Mirva Kolonen Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Moni miettii ja pelkää, miten minulle käy, miten pärjään ja miten selviän. Silloin voimavaroja ei jää varsinaiseen työhön.

Kohderyhmille on jo tehty haastatteluja ja hyvinvointimittauksia, joilla on kartoitettu kuormittumista ja palautumista työstä. Kolosen mukaan yllättävän moni tutkituista on kertonut väsymyksestä ja uupumuksesta.

– Myös sykevälivaihtelun mittauksissa näkyy, että ihmiset eivät palaudu työstä riittävästi.

Kolmevuotisen hankkeen toteuttavat Tampereen korkeakoulusäätiö, Oulun ammattikorkeakoulu ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Sitä rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö Euroopan sosiaalirahastosta.

Hämähäkki varastaa huomion

Hankkeessa tuotetaan myös aivan uutta tutkimustietoa siitä, miten kuormittuminen työssä vaikuttaa aivojen fysiologiaan, tiedonkäsittelyyn ja tunnetoimintoihin. Taysin Käyttäytymisneurologinen tutkimusyksikkö vastaa tästä osasta hanketta.

Koehenkilöt tekevät tietokoneella testiä, joka kuormittaa aivojen tiedonkäsittelyä, reaktiokykyä ja tarkkaavuutta. Heillä on päässään elektrodimyssy, joka mittaa aivojen sähköistä toimintaa.

Samalla tutkitaan, miten visuaalinen uhkaärsyke – hämähäkin kuva – vaikuttaa selviytymiseen tehtävistä.

– On tervettä aivojen toimintaa, että kiinnitämme hetkellisesti huomiota mahdolliseen uhkaan. Esimerkiksi masennuksessa aivot kuitenkin kohdentavat tarkkaavuuttaan tavallista enemmän negatiivisille tunneärsykkeille ja toiminta häiriintyy pitemmäksi aikaa, Kaisa Hartikainen kertoo.

Alustavien tulosten mukaan aivojen toiminnanohjaustoiminnot toimivat uupuneilla työntekijöillä heikommin kuin muilla. Toiminnanohjaustoiminnot ovat kuin orkesterin johtaja, joka ohjaa muita aivotoimintoja. Niiden ylikuormittuminen näkyy työkyvyssä: aloitekyky heikkenee, tunteiden säätely häiriintyy ja työmuisti takkuaa.

Hämähäkkikoe puolestaan osoittaa, että ihminen ei pysty itse valitsemaan, kiinnittääkö hän huomiota mahdolliseen uhkaan.

– Meidän kuuluukin reagoida negatiivisiin asioihin. Siksi on erityisen tärkeää, että edistämme työpaikoilla positiivista tunneilmapiiriä, Hartikainen sanoo.

Ristiriidat aiheuttavat tunnekuormaa

Työssä meidän ei tarvitse pelätä hämähäkkejä, mutta monet muut tekijät voivat herättää ikäviä tunteita.

Ennakoimattomat muutokset, ristiriidat ja konfliktit aiheuttavat tunnekuormaa, joka varastaa aivojen toiminnanohjauksen resursseja.

– Moni miettii ja pelkää, miten minulle käy, miten pärjään ja miten selviän. Silloin voimavaroja ei jää varsinaiseen työhön, Mirva Kolonen kuvailee.

Ulkoisesti näytämme ehkä selviytyvän hyvin, mutta työn tehokkuus saattaa silti kärsiä.

– Vaikka ihminen pystyisi hillitsemään omia tunteitaan ja selviytymään tunnekuormituksesta, todellisuudessa sillä on kustannus aivojen muille toiminnoille. Siksi turhaa tunnekuormaa tulisi välttää, Hartikainen toteaa.

Kun olemme suuttuneita, saatamme reagoida äkkipikaisesti ja pyrkiä ratkaisemaan asiat heti. Aivojen toiminnanohjauksen kannalta meidän kannattaisi kuitenkin nukkua yön yli.

– Levänneenä ja tunnekuohun laannuttua toimimme todennäköisesti vähemmän impulsiivisesti. Toiminnanohjauksen parantuessa haastavien asioiden käsittely onnistuu paremmin, Kolonen huomauttaa.

Hektisyys on lisääntynyt

Nykyinen työelämä kuormittaa voimakkaasti nimenomaan aivojen toiminnanohjaustoimintoja.

Aiemmin töitä tehdessä pystyi ehkä miettimään muita asioita. Tietotyössä vaaditaan jatkuvasti keskittymistä ja ongelmanratkaisua, mikä rasittaa aivoja enemmän.

– Monessa työssä joutuu ”multitaskaamaan”, eli jakamaan ja suuntaamaan tarkkaavuutta yhä uudelleen sekä pitämään monia asioita mielessä yhtä aikaa. Tämä kuormittaa työmuistia ja vaikeuttaa päätöksentekoa, Kaisa Hartikainen sanoo.

Myös työn hektisyys on lisääntynyt. Vaikka tietokoneet hoitavat puolestamme monia rutiininomaisia tehtäviä, työhön ei ole tullut väljyyttä, vaan meiltä odotetaan tuloksia entistä nopeammin.

Ihminen jaksaa aika paljon, jos hän kokee olevansa arvostettu ja tärkeä ja kuuluvansa johonkin yhteisöön.

Itsensä johtaminen on korostunut erityisesti korona-aikana. Etätöissä työntekijät joutuvat miettimään itse, missä järjestyksessä tekevät työnsä, miten sen aikatauluttavat ja mitä priorisoivat. Kaikki on kiinni omasta järjestelmällisyydestä, mikä vaatii aivoilta paljon.

Erityisen kuormittavia aivoille ovat muutokset ja rutiinien puute. Hartikainen ja Kolonen ovat huolestuneita työelämän nykyisistä trendeistä, joissa muutos on jatkuvaa eikä rutiinien luomiselle ole tilaa.

– Olisi tärkeää, että kaikkiin asioihin ei tarvittaisi aivojen toiminnanohjausta, vaan osa toistuisi aina samanlaisina. Silloin meillä jäisi kapasiteettia haastavampiin tehtäviin, Hartikainen pohtii.

On tärkeää huomioida onnistumiset

Työssä voi kuormittaa myös työntekijöiden kokema arvostuksen puute. On tärkeää, että työnantaja huomioisi onnistumiset.

– Ihminen jaksaa aika paljon, jos hän kokee olevansa arvostettu ja tärkeä ja kuuluvansa johonkin yhteisöön. Jos hän sen sijaan kokee olevansa korvattavissa kenellä tahansa toisella, se vie voimavaroja, Hartikainen sanoo.

Myös yhteinen visio auttaa jaksamaan töissä. Kun ihminen kokee tekevänsä merkityksellistä työtä, se voi kannatella kuormittavina hetkinä.

Näin suojelet aivojasi

• Työmuisti kuormittuu, jos yrität pitää useita asioita mielessäsi yhtä aikaa. Kirjaa muistettavat asiat ylös kalenteriin tai muistilistaan.
• Jos mahdollista, varaa keskittymistä vaativalle työlle oma aikansa, jolloin et vilkuile sähköpostia tai puhelinta. Jatkuvat keskeytykset kuormittavat aivoja ja hidastavat työtä.
• Pidä taukoja. Joskus lyhyet mikrotauotkin riittävät, mutta paljon ajattelua vaativa työ voi vaatia vastapainokseen pitempiä taukoja, jolloin oikeasti irrottaudut työstä.
• Huolehdi riittävästä liikunnasta, levosta, unesta ja terveellisestä ravinnosta. Vältä alkoholia varsinkin illalla ennen nukkumaanmenoa.
• Jos töitä on liian paljon, ota se puheeksi esihenkilösi kanssa. Työnantajan velvollisuus on huolehtia, ettei kukaan kuormitu työssä liikaa.
• Mieti, millainen työtapa sopii juuri sinulle. Kaikille ei sovi avokonttori, mutta kaikille ei sovi myöskään yksinäinen työskentely.

Lähde: Mirva Kolonen ja Kaisa Hartikainen, Kestävä aivoterveys -hanke