Open Access ja opiskelijat – ajatuksia OA-kustantamon harjoittelijalta
Ennen harjoitteluani Tampere University Pressillä termi Open Access oli minulle oikeastaan aika vieras. Tulin harjoitteluun OA-kustantamoon vailla ymmärrystä avoimen julkaisemisen periaatteista, saati sitten siitä, millaista tällaisen kustantamon arki oikeastaan on. Onneksi harjoittelu on oppimista varten!
OA-julkaisemiseen liittyy valtavia määriä erilaisia asioita, jotka ohjaavat julkaisutoimintaa. TUP on Diamond Open Access -kustantamo, eli kaikki sen julkaisut ovat avoimesti saatavilla verkossa, eikä julkaiseminen maksa kirjoittajille mitään. Aikaisempi käsitykseni kustantamisesta perustui suurten kaupallisten kustantajien toimintamalleihin, joten TUPin kaltaisen voittoa tavoittelemattoman kustantamon arki oli minulle uutta ja todella kiinnostavaa seurattavaa.
Joitain työtehtäviä osasin odottaa, kuten oikolukemista sekä takakansitekstien ja nimekkeiden työstämistä. Vastaan tuli kuitenkin myös paljon uutta: opin lisää esimerkiksi vertaisarviointiprosessista ja minulle kerrottiin muun muassa arvioitsijoiden etsinnän ajoittaisista haasteista. Pääsin myös itse anonymisoimaan kaksoissokkoarviointiin menevää käsikirjoitusta. Minulle esiteltiin useita julkaisualustoja ja -arkistoja sekä niihin liittyviä prosesseja, ja pääsin seuraamaan jonkin verran myös TUPin toimitusneuvoston toimintaa.
Näiden lisäksi minun täytyi kääntää markkinointinäkökulmani päälaelleen, kun tajusin, että lukijoiden sijaan pääkohderyhmänä olivatkin mahdolliset tulevat kirjoittajat. Kaiken tämän ohella aloin ymmärtää, mitä tieteellisen tiedon avoimuus todella tarkoittaa, ja miten paljon OA-julkaiseminen eroaa kaupallisesta julkaisemisesta.
Loppujen lopuksi tiedemaailmakin on yllättävän kaupallinen. Nähdäkseni tämä on ristiriidassa tieteen tekemisen periaatteiden kanssa, sillä tieteen perusluonteeseen kuuluu vaatimus tutkimuksen ja sen tuottaman tiedon julkisuudesta. Tutkimustiedon lukitseminen minkäänlaisen maksumuurin taakse vähentää tiedon avoimuutta ja näin myös ylläpitää eriarvoisuutta yhteiskunnassamme – vaikka ihan jokaisen tulisi päästä käsiksi tieteelliseen tietoon, tämä ei käytännön tasolla läheskään aina toteudu. Olisikin tärkeää pohtia, kumpi on todellisuudessa enemmän linjassa tieteen tekemisen periaatteiden kanssa: taloudellinen voitto vai tiedon tasa-arvoinen saatavuus?
Entäpä opiskelijat?
Harjoittelu TUPilla on saanut minut pohtimaan tiedon avoimuutta myös opiskelijan näkökulmasta. Tutkimustiedon etsiminen ja soveltaminen ovat yliopisto-opinnoissa arkipäivää, joten minua hämmästyttää, etten muista törmänneeni Open Access -termiin juuri ollenkaan opinnoissani. Ehkä erilaiset julkaisumallit eivät kuulu ihan niihin painotetuimpiin teemoihin kirjallisuuden opinnoissa. Viimeisen viiden vuoden aikana olen kuitenkin ollut lukuisissa tilanteissa, joissa olen kaivannut OA-lähteitä tietämättä, mitä OA edes tarkoittaa. Joskus tutkielmaan sopiva lähde on ollut maksumuurin takana, joskus kaikki kurssin kirjat ovat olleet lainassa ja loputtoman varausjonon päässä. Ainakin omalla kohdallani tällaiset tilanteet synnyttävät aina turhautuneisuutta ja ylimääräistä stressiä. Köyhän opiskelijan ilmiö lienee jo sen verran yleisesti tunnettu, että tämä on itsestään selvää, mutta opiskelijoilla ei ole varaa maksaa tiedosta.
Viime aikoina olenkin miettinyt TUPin verkkosivuja selaillessani, miten huojentavaa olisi ollut, jos kaikki tieto olisi ollut avoimesti saatavilla. Ei enää kiinnostavista lähteistä luopumista tai kurssikirjalainojen nälkäpeliä. Opiskelijoiden olisi hyvä olla perillä OA-julkaisemisen monista eduista ja mahdollisuuksista, sillä OA-teemat vaikuttavat konkreettisesti heidänkin arkeensa. Tiedon avoin saatavuus helpottaa opintojen suorittamista, ja OA-kustantaminen tarjoaa paitsi mielenkiintoisia harjoittelukokemuksia myös mahdollisia urapolkuja. Lisäksi luentosaleissa istuu tälläkin hetkellä tulevaisuuden tutkijoita, jotka voivat myöhemmin joko valita tai olla valitsematta OA-julkaisemisen tien.
Teksti: Noora Huhtamella, kirjallisuuden maisteriopiskelija
