Käyttäydytkö verkossa kuin olisit kävellyt pahamaineiseen kaupunginosaan? – Kannattaisi, sanoo asiantuntija

Nykyinen läntinen elämänmuoto on yhä riippuvaisempi teknologiasta ja datasta. Moni käyttämämme palvelu toimii tekoälyn avulla, joka käy datan voimalla.

Tampereen yliopiston kansallisen turvallisuuden ja turvallisuuspolitiikan työelämäprofessori Valtteri Vuorisalo sanoo, että uudet teknologiat muuttavat strategisia mahdollisuuksia, riippuvuuksia ja haavoittuvuuksia myös kansallisen turvallisuuden ja turvallisuuspolitiikan osalta.

– Britit nostivat vuoden takaisessa selonteossaan teknologian ja datan ensisijaiseksi välineeksi, jolla he projisoivat taloudellista, kulttuurista ja sotilaallista valtaa vuonna 2030. USA:n puolustushallinto taas on nimennyt datan ensisijaiseksi ja pysyväksi voimavaraksi, jolla he käyvät geopoliittista kilpailua.

Mielikuvissamme turvallisuus yhdistyy usein fyysiseen tilaan. Tunnistamme intuitiivisesti uhkaavat tilanteet tai ympäristöön liittyvät riskit. Turvallisuuden arviointi pelkästään näistä lähtökohdista voi johtaa meitä kuitenkin harhaan. Vuorisalon mukaan vieraassa ympäristössä toimiminen on aina turvallisuusriski.

– Harva meistä menee pahamaineiseen kaupunginosaan ja ottaa esiin uusimman Rolex-kellonsa tai merkkilaukkunsa. Osaamme olla tekemättä näin. Internetissä emme kuitenkaan hahmota, että olemme jatkuvasti kaupungin huonolla alueella. Heittelemme siellä dataamme ympäriinsä täysin vapaasti, Vuorisalo havainnollistaa.

Tietosi säilyvät verkossa ikuisesti

Vuorisalo painottaa, ettei datan ja teknologian aiheuttamaa muutosta turvallisuuden kentällä ole syytä ajatella matkana vanhasta uuteen. Emme ole hylkäämässä perinteistä, vaan sen päälle on tullut uusi kerros.

Tilanne on kansalaisen näkökulmasta epäkiitollinen, sillä nykyään pitäisi olla mestari kahdella toimintalogiikaltaan erilaisella kerroksella.

– Datan jakamiseen liittyy esimerkiksi sellainen hankala ominaisuus, että kaikki muistetaan. Koskaan aikaisemmin ihmislaji ei ole ollut tilanteessa, jossa koko historiamme dokumentoituu. Emme kuitenkaan etukäteen tiedä, mikä vaikutus tällä on.

– Näennäisen harmiton somepostaus saattaa tulevaisuudessa olla täysin sosiaalisesti hyväksymätön. Nuoruuden hölmöilyt saattavat myös palata myöhemmin kummittelemaan esimerkiksi työnhakutilanteessa.

Paljonko maksat datassa?

Ostamme yhä useammin palveluita dataa vastaan. Saatamme maksaa jotain myös rahassa, mutta on turha luulla, että suoratoistopalvelu maksaisi todella vain kympin kuussa. Rahallisen korvauksen lisäksi annamme palveluntuottajalle oikeuden tallentaa käyttäjädataamme tietämättä tarkalleen, mihin tietojamme käytetään.

Esille nousee kaikessa kaupankäynnissä perustavanlaatuinen kysymys: kuinka voimme arvioida, oliko ostos kallis vai halpa?

– Tiedämme, että olisi hölmöä maksaa esimerkiksi 100 euroa maitotölkistä. Mutta onko Spotify, Office 365 tai Facebook halpa? Mistä tiedän, teinkö hyvän tai huonon diilin, jos käytän näitä palveluita? Tällä hetkellä kysymykseen on vaikea vastata, mutta kuitenkin teemme näitä diilejä jatkuvasti.

Verkostokeskeisestä datakeskeiseen

Turvallisuuspolitiikassa teknologian ja datan merkitys näkyy siirtymänä verkostokeskeisestä maailmasta datakeskeiseen.

Dataa käytetään toiminnan tehostamiseen, eli esimerkiksi hävittäjälentokoneen tarkkuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseen, mutta sen päälle on tullut lisäksi datamissio.

– Nykyään on mietittävä, millaista dataa kerätään, kuinka sitä suojellaan ja miten sitä hyödynnetään. Samoin on huomioitava, että vastapuolella on oma datamissionsa, jonka kohteena saatamme olla tai johon toimintamme saattaa vaikuttaa.

Datasta puhutaankin uutena vallan ja vaurauden välineenä. Vuorisalon mukaan on herättävä kysymään, kenellä se valta on.

Tällä hetkellä dataa on määrällisesti eniten kiinalaisilla ja yhdysvaltalaisilla organisaatioilla, joissa valtiovallalla on enemmän tai vähemmän roolia.

Joudumme hyväksymään, että olemme tässä kilpailussa jo pahasti myöhässä.

– Kiinassa ei ole eettistä tai normatiivista estettä datan käyttämiselle. Meidän vasta ihmetellessämme kännykkään mahtuvaa datamäärää, Kiina on jo kerännyt yli miljardin ihmisen dataa vähintäänkin vuosikymmenen ajan. He saavat siitä polttoainetta luoda esimerkiksi uusia turvallisuusratkaisuja sekä liiketoimintamalleja. Sen sijaan EU:lla, saati Suomella, ei ole edes yhtä pilvipalveluntarjoajaa.

Vuorisalon mukaan joudumme hyväksymään, että olemme tässä kilpailussa jo pahasti myöhässä. Hänen mielestään on vaarana, että ajaudumme ajopuun tavoin virran mukana jonnekin, missä emme välttämättä haluaisi olla.

Tarvetta rationaaliselle keskustelulle

– Toivoisin meidän käyvän rationaalista keskustelua myös siitä, mitä me kansakuntana haluamme olla. Suomelle metsä on ollut pitkään keskeinen tuote ja vaurauden väline. Mikä on maamme elinvoiman lähde datataloudessa? Mikä erottaa meidät muista?

Vuorisalon arvion mukaan suomalaista turvallisuuspolitiikkaa leimaa pragmatismi ja tietynlainen inhorealismi sekä se, että olemme pieni ja suhteellisen vähävarainen maa. On ymmärrettävää, ettei meidän huomiomme voi olla joka paikassa samaan aikaan.

– Tällä hetkellä on keskitytty ihan syystäkin käynnissä olevaan Ukrainan sotaan. Taustalla käydään kuitenkin jatkuvasti myös keskustelua informaatioteknologian uhista ja mahdollisuuksista.

Vuorisalo nostaa esille, että ennen nykyistä tilannetta presidentti Niinistö twiittasi teknologiasta ja sen vaikutuksista, eli asia on onneksi huomattu.

– Se on tärkeää, sillä olimmepa itse aiheesta mitä mieltä tahansa, ne valtiot ja ihmiset, keiden kavereita haluamme olla, kokevat tämän tärkeäksi. Datakeskeinen turvallisuus on myös Naton agendalla.

– Mikäli haluamme osoittaa, että meillä on jotain lisäarvoa, emme voi suhtautua asiaan välinpitämättömästi. Meidän pitää vähintäänkin pystyä käymään keskustelua, jos aiomme liittyä näihin pöytiin.

Datalla ei ole standardia

Vuorisalon mukaan informaatioteknologiaa vaivaa yhteensopivuuden ongelma. Data alkaa olemaan elämänmuotomme peruspilari, mutta sen muoto ja struktuuri on pitkälti piilossa. Toisin kuin esimerkiksi bensalle, datalle ei ole olemassa yhtä standardia.

– Data ei ole yhteensopivaa laitteesta laitteeseen ja kontekstista kontekstiin. Se on kuin öljy, joka on erilaista riippuen siitä, mistä sitä porataan. Porattu jalostamaton aines käsitellään tuotantolaitoksissa tietyn yhteisesti sovitun standardin mukaiseksi, jonka jälkeen sitä voidaan käyttää.

– Ongelmana on, että tällä hetkellä ei ole ketään, joka kokonaisvaltaisesti käsittelisi dataa tiettyyn standardiin. Ilman datan yhteensopivuutta emme pysty nauttimaan kaikista sen tuomista eduista.

Vuorisalo nostaa esimerkiksi Suomen puolustusjärjestelmän yhteensovittamisen Naton kanssa. Meidän puolustusjärjestelmämme perustuu kokonaisvaltaiseen viranomaisyhteistyöhön. Sotilasliittoon mentäessä vaaditaan tämän tiedonvaihdon sovittamista ainakin joiltain osin muiden Nato-maiden järjestelmiin.

– Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Riittääkö, että fuusio tapahtuu vain osittain vai pitääkö kaiken olla täysin yhteensopivaa? Entä miten arvioidaan dataan liittyvien kysymysten ratkaisemiseen tarvittavat rahat ja kuka ne maksaa?

Jokaisen osaamisella on väliä

Vuorisalo korostaa, että elämme monimutkaistuvassa maailmassa, ja työkalumme tämän ihmiskunnan kannalta täysin uuden ja skaalaltaan valtavan kompleksisuuden taklaamiseen ovat tällä hetkellä puutteelliset.

– Ratkaisuksi tähän ehdotan niinkin naiivia ja idealistista asiaa kuin rationaalista keskustelua. Meidän tulisi kehittää yhteisesti sovittuja käsitteitä ja merkityksiä, jotta hahmottaisimme, mitä roolia datalla on ja miten se vaikuttaa kansallisvaltioon, kansalaiseen ja koko elämänmuotoomme.

Datassakin on pohjimmiltaan kyse ihmisten välisestä toiminnasta, jossa jokaisella on merkitystä.

On tärkeää huomioida, että valtioiden ohella myös suuryritykset, erilaiset intressiryhmät ja yksittäisetkin kansalaiset voimaantuvat datan ja teknologian lisäämän toimijuuden myötä. Vuorisalo nostaa esimerkiksi Ukrainan tilanteen ja avoimiin lähteisiin perustuvan tiedustelun, jossa yksittäisilläkin ihmisillä on ollut todellista operatiivista vaikutusta sodankäyntiin.

Tärkein asia, jonka Vuorisalo toivoisi jokaisen muistavan on, että datassakin on pohjimmiltaan kyse ihmisten välisestä toiminnasta, jossa jokaisella on merkitystä.

– Olemme kaikki datan lähteitä ja kiinnostavia kohteita. Saatat ajatella, että mitäpä väliä sillä on, minulla ei ole mitään salattavaa. Mutta vaikka sinulla olisi vain vähän rahaa, et todennäköisesti heittelisi sitä ulkona ympäriinsä.

– Jos hyväksymme ajatuksen datasta merkittävänä vallan ja vaurauden lähteenä, siihen pitäisi suhtautua vakavasti. Yksi työelämäprofessori ei voi asiaa ratkaista, vaan meidän kaikkien pitäisi pohtia ja keskustella, mitä tämä tarkoittaa. Jokaisen osaamisella on väliä, sillä kukaan ei ole tässä järjestelmässä sivustakatsoja.

Valtteri Vuorisalo:

• Kansallisen turvallisuuden ja turvallisuuspolitiikan työelämäprofessori Tampereen yliopistossa.
• Syntynyt 1973 Turussa.
• Väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtoriksi 2012 aiheenaan kansainvälinen politiikka.
• Harrastaa maratonjuoksua ja sitä tukevaa kestävyysurheilua.

Tampere-talossa järjestetään 11.–12.8.2022 keskustelutapahtuma Tampere Conversations 2022 – Digital Technologies: Opportunities and Threats for Security, Democracy and Economy. Vuorisalo on yksi tapahtuman puhujista. Keskustelua voi seurata vapaasti verkossa.