Page 5 - Arvioinnin ulottuvuudet

Tampereen yliopiston normaalikoulu

opettajien ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta, arviointikriteereistä on puhuttava ja tarvittaessa myös
neuvoteltava opiskelijoiden kanssa. Oppimistavoitteiden ja -tulosten reflektointi kertoo parhaiten sekä
oppilaalle että opettajalle tavoitteiden saavuttamisen tasosta. Realistiset oppimistavoitteet luovat sen
perustan, johon oppimista tukevan arviointiprosessin ja oppisen tuloksia voidaan parhaiten peilata.

Opiskelu ylipäätään, esimerkiksi perusopetuksessa, toisen asteen koulutuksessa tai yliopistossa on op-
pilaan tai opiskelijan työtä, jossa ei ole yleensä vapautta valita, tullako arvioiduksi vai ei. Kun oppijat
näin alistetaan jatkuvalle seurannalle, heille pitää myös pystyä selvästi perustelemaan, miksi oppimista
arvioitaessa on jossain määrin välttämätöntä kajota heidän autonomiaansa (ks. Atjonen 2007, 15.)
Sopivan, riittävän ja oikein ajoitetun autonomian rikkomisen tarkoituksena on tukea oppilaan kasvua
ja kehitystä toimijuuteen, jonka yhtenä tunnusmerkkinä on autonomian lisääntyminen. Arvioinnin ta-
voitteena on aina oppilaan hyvä: arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä ke-
hittämään oppilaan edellytyksiä oppimiseen ja itsearviointiin.

Opetussuunnitelman perusteissa (2014) todetaan arvioinnin olevan myös opettajan itsearvioinnin ja
oman työn reflektoinnin väline. Arvioinnin avulla saatu tieto auttaa suuntaamaan ja eriyttämään ope-
tusta oppilaiden tarpeiden mukaiseksi ja tunnistamaan mahdollisten tuen tarpeita (POPS 2014, 47.)
Tämä kirjan tehtävänä on muokata ja täydentää arvioinnin työkalupakkia niin, että opettaja voi poimia
siitä lähtökohtia ja välineitä oppilas- ja itsearvioinnin reflektointiin.

Oppilaalla ja huoltajalla on oikeus saada tietoa arviointiperusteista ja niiden soveltamisesta oppilaan
arviointiin. Koska oppilaalla on oikeus saada oppimista tukevaa arviointia, puutteellinen tai puuttuva
arviointi on eettisesti väärin. Oppilasarvioinnin järjestämiseen liittyy kuitenkin lukuisia arvioinnin oi-
keudenmukaisuuteen ja luotettavuuteen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Millaisia arvoja ja eettisiä peri-
aatteita arvioinnissa tulee noudattaa? Millaista yhteiskuntaa tai toimijuutta arviointi tällöin ylläpitää
ja rakentaa? Miten arviointi, erilaiset arvioijat ja arvioinnin välineet vaikuttavat oppilaaseen tai opis-
kelijaan? Voidaan myös kysyä, kenen etua arviointi ensisijassa tai lopulta palvelee? Auttaako arviointi
oppijaa oppimisessa vai stressaantuuko tai turtuuko hän vuosikausia jatkuvaan arviointiin?

Tasapuolinen ja oikeudenmukainen arviointi, josta opettaja on julkisesti vastuussa, on ehkä opetta-
jan työn haasteellisin tehtävä. Arvioinnin laadukkuus, määrittely hyväksi tai huonoksi ei ole sinänsä
mahdollista, sillä arviointia voidaan arvioida vain suhteessa tavoitteeksi asetettuun. Kun oppilaat ovat
erilaisia yksilöitä, voi totuuteen pyrkivä ja todellisiin oppimistuloksiin perustuva yhteismitallinen ar-
viointi olla vaikeaa. Kun arviointia tarkastellaan etiikan näkökulmasta, paljastuu, kuinka helposti arvi-
oinnissa saattavat painottua erilaiset tavoitteet riippuen siitä, mikä etiikan teoria on arviointiajattelun
lähtökohtana. Esimerkiksi velvollisuusetiikan lähtökohdasta päähuomio kiinnittyy ihmisten toiminnan
arviointiin. Seurausetiikan noudattaminen taas voi johtaa ihmisten aikaansaannosten arvioinnin koros-
tamiseen. Hyve-etiikkaan kuuluu puolestaan tärkeänä osana näkemys arvioitavan persoonallisuuden
kehittymisen toivotusta päämäärästä.

Opettajalla on paljon pedagogista valtaa, jota pitää osata käyttää taitavasti, oppilaiden autonomiaa
kunnioittaen. Vaikka kasvatus- ja opetustehtävään liittyvä vallankäyttö nojaa opetussuunnitelman pe-
rusteiden arvoihin ja on siten normatiivista, on tärkeää tunnistaa, että opettajan tekemä arviointi on
aina subjektiivista (ks. Luostarinen & Peltomaa 2016, 167). Arviointietiikan näkökulmasta aito huo-
lenpito oppilaista tarkoittaa, että opettaja pitää arvioinnin oikeudenmukaisuuden toteutumisen lisäk-
si erityistä huolta oppilaiden toimijuuden kehittymisestä. Sen keskeisiä prosesseja ovat puolestaan
dialogisuus, vastavuoroisuus, oppilaiden osallisuuden ja osallistumisen kokemukset sekä oppimis- ja
arviointiprosessin omistajuus (ks. Tuovi Pääkkösen artikkeli tässä kirjassa). Nämä arviointiprosessin
ytimeen kuuluvat työkalut ovat eettisesti kestäviä.

5