Page 10 - Arvioinnin ulottuvuudet

Arvioinnin ulottuvuudet -julkaisu

nitelman perusteet (2014) korostavat arvioinnin merkitystä oppimisen ja oppilaan positiivisen minäkä-
sityksen kehitystä tukevana palautejärjestelmänä painottaen opintojen aikaisen jatkuvan formatiivisen
palautteen tärkeyttä jokapäiväisessä toiminnassa. Summatiivisella arvioinnillakin on tärkeä paikkansa
arvioitaessa jonkin ajanjakson (esim. kurssi, lukukausi, lukuvuosi) aikana saavutettuja tuloksia, mutta
erillisten loppukokeiden ja -suoritusten merkitys oppilaiden näkökulmasta joskus ahdistavinakin haas-
teina vähenee, mitä paremmin formatiivisen arvioinnin periaatteita on jakson aikana onnistuttu sovel-
tamaan. Tämä edellyttää, että
- sekä oppilas että opettaja ymmärtävät samalla tavalla jaksolle asetettavat tavoitteet
- oppilaan lähtötaso opittavan asian suhteen on sekä oppilaan itsensä että opettajan tiedossa
- tavoitteet pilkotaan sopivan kokoisiksi osatavoitteiksi, joiden saavuttamiseksi voidaan tehdä
konkreettisia toimintasuunnitelmia
- sekä opettaja että oppilas itse (ja mahdollisesti myös muut lähellä olevat ihmiset) arvioivat
jatkuvasti jokaisen väliaskeleen onnistumista ja miettivät tarvittavia korjausliikkeitä
- opettaja antaa jatkuvasti myönteistä palautetta, joka suuntaa oppimisprosessia oikeaan suuntaan
ja auttaa oppilasta pysymään koko ajan tietoisena omasta etenemisestään ja osatavoitteiden
saavuttamisesta.

John Hattien (ks. Hattie & Timperley, 2007) palautemallin mukaan formatiivisen palautteen tarkoituk-
sena on pienentää nykyisen suorituksen tai ymmärryksen ja tavoiteltavan lopputilanteen välistä kuilua.
Sekä oppilaalla itsellään että opettajalla on tässä tärkeä rooli, ja molemmat voivat myös toimia oppi-
misprosessia haittaavalla tavalla. Tehokas formatiivinen palaute vastaa kolmeen kysymykseen: Minne
olen menossa? Miten matkani sinne sujuu? sekä Mitä teen seuraavaksi päästäkseni sinne? Kaikkia
näitä kysymyksiä pitää tarkastella neljästä suunnasta:
- Onko tehtävä tarkoituksenmukainen ja miten hyvin se on ymmärretty tai suoritettu?
- Millaisia prosesseja onnistunut suoritus edellyttää?
- Mikä on itsesäätelyn ja toiminnanohjaustaitojen rooli ja miten niihin voisi vaikuttaa?
- Millaisia vaikutuksia oppilaan minäkäsityksellä on toimintaan ja miten toiminta vaikuttaa siihen?

Kun opettaja, oppilas ja usein myös oppilaan sosiaalinen ympäristö tiedostavat jokaisen askeleen op-
pimisprosessin aikana ja tekevät jatkuvasti pieniä korjausliikkeitä toiminnan parantamiseksi, jakson
lopussa toteutuva summatiivinen arviointi voisi ideaalitilanteessa tarkoittaa vain viimeisen askeleen
onnistumisen varmistamista.

Arviointi eri muodoissaan on läsnä koulun arjessa lähes jokaisessa tilanteessa. Arviointi on paitsi jat-
kuvia näyttöjä, tavoitteellisia tehtäviä ja suorituksia, myös vuorovaikutustilanteita vertaisten ja koulun
valtahierarkiassa ylempänä olevien henkilöiden kanssa. Kuten edellä Hattien palautemallia (Hattie &
Timperley, 2007) tarkastellessa jo havaittiin, oppilaan tai opiskelijan näkökulmasta arviointi onkin pa-
lautetta paitsi oppimisesta ja omasta toiminnasta kouluyhteisössä, myös hänestä itsestään koululaise-
na tai opiskelijana. Kuka minä olen luokkatovereideni ja opettajieni silmissä? Hyväksyvätkö muut minut
ainutlaatuisena ja tärkeänä yksilönä, vaikka en osaakaan aina kaikkea? Arviointikäytänteiden ja -jär-
jestelmien systemaattisen tarkastelun kolmas, ehkä jopa tärkein ulottuvuus voisikin olla henkilökoh-
taiset vaikutukset kouluyhteisön tärkeimpiin jäseniin: lapsiin ja nuoriin (ks. Gasser, Grütter, Buholzer,
& Wettstein, 2018; Griffin, 2018). Koulutuksen laadunvarmistukseen tähtäävissä järjestelmätason ar-
vioinneissa harvemmin mietitään yksittäisten oppilaiden näkökulmaa, vaikka niissäkin oppilas saattaa
joutua tilanteeseen, jossa hän kokee epäonnistuvansa. Myönteistä oppijaminäkuvaa tukevien käytän-
teiden varmistaminen tulee sitä tärkeämmäksi, mitä oppilaskeskeisimpi arvioinnin taso on kyseessä.
Arviointi koulutusjärjestelmän toimivuuden kansallisena seurantavälineenä

Arvioinnilla on keskeinen merkitys koulun toiminnassa, mutta koetaanko sen tukevan vai kontrolloivan
toimintaa, voi olla oleellista. Suomalaisen järjestelmän kontrollin vähyys yhdistyneenä hyviin tulok-

10