Ninja Kajas tuo inhimillisen kosketuksen huipputeknologiaan

Helsingistä kotoisin oleva 36-vuotias Ninja Kajas ei osannut aavistaa, että hänen tiensä johtaisi affektiivisen tietojenkäsittelyn ja kosketusteknologian eturintamaan. 

– Kun olin lapsi, olin vakuuttunut, että minusta tulisi isona mitä tahansa muuta kuin insinööri, hän muistelee. Hänen isänsä oli insinööri, ja tuolloin työ vaikutti ennen kaikkea tylsältä.

Elämällä oli kuitenkin muita suunnitelmia. Sattumanvarainen kohtaaminen Micronovassa, Suomen kansallisessa mikro- ja nanoteknologian tutkimusinfrastruktuurissa, herätti hänen kiinnostuksensa materiaalitieteisiin.

– Se sytytti minussa kipinän materiaalitiedettä kohtaan, ja olen hyvin tyytyväinen siihen, miten asiat ovat tähän mennessä edenneet.

Nykyään Kajas on mukana tutkimukseen, joka voi mullistaa tavan, jolla vuorovaikutamme koneiden kanssa. Hänen työnsä keskiössä on kosketusaisti, jota hän pitää kaikista aisteistamme kiinnostavimpana. 

– Se on ensimmäisenä kehittyvä aistimme, ja elintärkeä selviytymisemme kannalta, Kajas sanoo.

Ajatus kosketusaistin hyödyntämisestä teknologiassa kiehtoo häntä, eikä hän ole yksin. Kolmen arvostetun professorin – Matti Mäntysalon, Veikko Surakan ja Leena Ukkosen – johdolla Kajas tutkii, miten kosketusta voidaan jäljitellä ja integroida erilaisiin teknologioihin, kuten robotiikkaan ja lääkinnällisiin laitteisiin.

Tampereen yliopiston väitöskirjatutkijana Kajas on mukana uraauurtavassa CONVERGENCE of Humans and Machines -hankkeessa, joka on monitieteinen projekti, jossa tutkitaan, miten ajattelemme teknologiasta ja olemme vuorovaikutuksessa sen kanssa.

Kajaksen tyypillinen työpäivä koostuu tutkimusartikkeleiden lukemisesta, laboratoriotyöskentelystä ja keskusteluista kollegoiden kanssa.

– Hyvänä päivänä käyn kollegojeni kanssa mielenkiintoisia ja sattumanvaraisia keskusteluja, jotka joskus liittyvät tieteeseen ja joskus eivät, hän kertoo.

Keskustelut ovat tärkeitä, sillä ne ruokkivat CONVERGENCE-hankkeen luovaa ja yhteisöllistä henkeä. Kajas arvostaa monitieteistä ympäristöä, joka tuo yhteen eri alojen asiantuntijoita ratkomaan monimutkaisia haasteita. 

"Niin tutkimusta kuin elämässä yleensäkin rikastuttaa, kun voi käydä keskusteluja ihmisten kanssa, jotka tulevat eri taustoista ja ajattelevat eri tavoin."

Ninja Kajas 

Tutkimuksensa selittäminen tieteenalan ulkopuolisille voi olla haastavaa, mutta Kajas osaa tiivistää:

– Kerron, että yritän jäljitellä tuntoaistia. 

Ja lisää:

– Jos kerron heille väitöskirjani otsikon, he yleensä menevät hämilleen ja lakkaavat kyselemästä.

Yksinkertaistus saattaa tosin piilottaa Kajaksen työn monimutkaisuuden ja potentiaalin. Hänen tutkimuksen käytännön sovellukset voivat olla mullistavia. Kuvitellaan maailma, jossa teknologian avulla voi halata läheistään etänä tai jossa keskosvauvat voivat tuntea lohduttavan kosketuksen ollessaan eristyksissä. Ajatus saattaa tuntua futuristisilta, muttu se pohjautuu Kajaksen työn käytännönläheisiin ja empaattisiin mahdollisuuksiin.

Kunnianhimoisesta tutkimusaiheestaan huolimatta Kajas suhtautuu työhönsä nöyrästi.

– Työni on pisara meressä, hän sanoo, vaikka myöntääkin, että pienetkin panokset voivat aiheuttaa vaikutuksen aaltoja.

Hänen näkemyksensä ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen tulevaisuudesta on varovaisen optimistinen.

– Toivon, että totumme ajatukseen vuorovaikutuksesta koneiden kanssa ja löydämme myös keinoja parantaa hyvinvointia tämän vuorovaikutuksen avulla.

Kuva: Antti Yrjönen

Väitöskirjan Second Skin – A Wireless Artificial Cutaneous Sensing System pääohjaajat ovat Matti Mäntysalo ja Veikko Surakka informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta, lisäksi ohjaajana toimii Leena Ukkonen lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.

Kuva: Antti Yrjönen