Page 127 - Arvioinnin ulottuvuudet

Tampereen yliopiston normaalikoulu

Paavo Jyrkiäinen & Anne Jyrkiäinen

REFLEKTIIVINEN ITSEARVIOINTI POSITIIVISEN KASVUN VOIMAVARANA
OPETUSHARJOITTELUSSA

Johdanto

Suomalaisen opettajan ammattitaitoon luotetaan: hän voi suunnitella ja toteuttaa opetusta luovas-
ti ja itsenäisesti. Tällöin työotteessa ajattelutaitojen ja reflektiivisten valmiuksien merkitys korostuu.
Opettajan työ muuttuu yhä vaativampaan suuntaan ja edellyttää hyvinvointitaitojen hallintaa. Opet-
tajankoulutuksen ja koulujen opetussuunnitelmissa itseohjautuvuutta korostava oppimissuuntaus on
ollut vallitsevana 1990-luvulta lähtien. Viime aikoina tämän kaltaiseen koulutusajatteluun on kohdistu-
nut kritiikkiä. Kuka kykenee itseohjautuvaan oppimiseen ja toisaalta miten myönteistä kasvua voidaan
tukea? Opetusharjoittelussa opiskelijalta edellytetään reflektiivisiä valmiuksia omien toimintojensa ja
kokemustensa syvälliseen pohdintaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa opiskelijoiden
reflektiivistä itsearviointia opetusharjoittelujakson aikana. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää ope-
tusharjoittelun reflektiivisen itsearvioinnin malli, jonka avulla opiskelija pystyy jäsentyneesti reflektoi-
maan opetusharjoittelun aikana kertyneitä oppimiskokemuksiaan ja kehittämään myönteisesti omia
vahvuuksiaan. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus ja sen aineisto koostuu neljän opiskelijan
opetusharjoittelujakson aikana tuottamasta oppimisraportista. Tutkimusaineisto analysoidaan teoria-
ohjaavan sisällönanalyysin avulla hyödyntäen ammatinhallinta- ja ilmapiiritekijöitä sekä psykologisen
pääoman tekijöitä. Tutkimuksen tuloksena esitetään opetusharjoittelun reflektiivisen itsearvioinnin
malli.

Asiasanat: Ohjattu opetusharjoittelu, reflektiivinen itsearviointi, ammatillinen kasvu,
psykologinen pääoma

Opettajaksi kasvun tukeminen opetusharjoittelussa

Opettajaksi kasvu on ainutlaatuinen prosessi, ja sen tukeminen opettajankoulutuksen aikana on ol-
lut useiden tutkijoiden kiinnostuksen kohteena (esim. Beijaard, Meijer, & Verloop 2004; Darling-Ham-
mond 2017; Korthagen 2017; Korthagen 2010; Korthagen & Vasalos 2005; Mäkinen, Linden, Annala &
Wiseman 2018; Hasari 2019). Erityisesti opetusharjoittelussa opiskelijalle tarjoutuu tilaisuus reflektiivi-
seen pohdintaan, itsearviointiin ja oman ammatillisen identiteetin rakentamiseen vuorovaikutuksessa
ohjaajien ja vertaisten kanssa (Korthagen & Vasalos 2005; Jyrhämä & Syrjäläinen 2009; Larrivee 2008).
Opiskelijoiden reflektiivisten valmiuksien kehittyminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, varsinkaan
jos ammatillinen kasvun ja reflektion käsitteisiin ei paneuduta riittävän hyvin (Hasari 2019; Mansvel-
der-Longayroux, Beijaard & Verloop 2007). Myös puutteellinen ohjeistus portfolion laatimiseen ja hyö-
dyntämiseen saattaa olla esteenä (Mansvelder-Longayroux, Beijaard & Verloop 2007).

Kirjallisuuskatsauksessaan Beijaard ym. (2004) osoittavat opettajan ammatillisen identiteetin määrit-
telyn vaikeuden. Erilaiset ammatillisen identiteetin painotukset opettajan työympäristön, käytännön
taitojen ja kokemusten sekä persoonallisen identiteetin välillä eivät tarjoa riittävästi yhteisiä käsitteitä,
joiden avulla opettajaksi opiskelevan opettajaidentiteettiä voitaisiin tukea. Beijaard ym. (2004) kannus-
tavat tutkijoita ja opettajankouluttajia tarkastelemaan opettajan identiteettiä ikään kuin ammatillisena
maisemana (Clandinin, Connelly & Bradley 1999), joka rakentuu kerronnallisesti. Maisema-metaforas-
sa opettaja on monin tavoin ja aistein vuorovaikutuksessa ympäristön ja sen toimijoiden kanssa, hän
havaitsee työn edellyttämiä realiteetteja sekä rakentaa suhdetta menneeseen ja ammatilliseen tule-
vaisuuteen (Clandinin, Connelly & Bradley 1999). Timoštšuk ja Ugaste (2010) muistuttavat, että opet-
tajaksi opiskelevien opettajaidentiteetti rakentuu kokemusten kautta, joihin tunteet vahvasti liittyvät.

127