Page 130 - Arvioinnin ulottuvuudet

Arvioinnin ulottuvuudet -julkaisu

Reflektiivisen itsearvioinnin tukeminen opetusharjoittelussa

Reflektio on prosessi, jossa harkinnan, pohtimisen ja ajattelun kautta jäsennetään todellisuutta. Dewey
(1910) määrittelee reflektiivisen ajattelun uskomusten aktiiviseksi, huolelliseksi ja peräänantamatto-
maksi pohdinnaksi sitä tukevien johtopäätösten valossa. Oppimisprosessin reflektoinnin kaksi keskeis-
tä tehtävää ovat oman oppimisprosessin itseohjaus ja praktisen tiedon kehittyminen. Reflektointi on
merkittävä osa itsearviointia, mutta reflektion ja itsearvioinnin välinen raja ei ole selkeä. Ojanen (1993)
määrittelee niiden eron siten, että reflektiossa pääpaino on tietoisuuden ja ajattelun kehittämises-
sä, itsearvioinnissa puolestaan toiminnan arvioinnissa suhteessa tavoitteisiin. Atjonen (2007) toteaa,
että itsearviointiin liittyy kiinteästi reflektiivisyys. Sen avulla on mahdollista ymmärtää ja pohdiskel-
la omaa toimintaa eri kannoilta sekä ohjata ja muuttaa sitä. Atjonen tiivistää: ”Itsearvioinnissa muo-
dostetaan itselle oppimistavoitteita, hankitaan ja muokataan tietoa tavoitteiden saavuttamiseksi sekä
toimitaan, kehitetään ja arvioidaan omia ratkaisuja ja toiminnan seurauksia. (Atjonen 2007, 81−82.)”
Tässä tutkimuksessa käytämme käsitettä reflektiivinen itsearviointi, jolla tarkoitamme opiskelijan oppi-
misraporttiin tuottamaa pohdintaa omasta opetusharjoittelustaan, kun hänen pohdintaansa on tuettu
opetusharjoittelun tekijöiden avulla. Reflektiivinen itsearviointi kohdistuu Atjosen (2007) määrittelyn
mukaisesti opetusharjoitteluprosessin eri vaiheisiin.

Reflektion tukena voidaan käyttää päiväkirjaa tai jotakin muuta luontevaa pohdinnan muotoa, johon
myöhemmin voidaan palata. Tynjälä (1999) puhuu oppimispäiväkirjasta, joka on opiskelijan henkilö-
kohtainen reflektiivisen ajattelun apuväline. Murtonen (2013) muistuttaa, että vapaamuotoinen oppi-
mispäiväkirja ei välttämättä anna kovin hyödyllistä lähtökohtaa oppimiskokemusten reflektoinnille, jos
opiskelijan valmiudet sen laatimiseen ovat puutteelliset. Mälkin (2010) mukaan reflektio on komplek-
sinen prosessi, jossa ihmisen itsesuojelusäätelyllä ja tunteilla on merkittävä rooli ja siten reflektiopro-
sessin tukeminen välttämätöntä.

Mansvelder-Longayroux, Beijaard ja Verloop (2007) ovat analysoineet opiskelijoiden oppimispäiväkir-
joja eli portfoliota ja sen perusteella määrittelevät reflektion kuutena erilaisena oppimistoimintana:
muistelu, arviointi, analysointi, kriittinen käsittely, määrittely ja pohdinta. Heidän tutkimuksessaan
oppimistoiminnoista muistelu ja arviointi rohkaisivat opetusharjoittelijoita huomaamaan oman käyt-
täytymisensä, toimintansa ja niiden kehittymisen opetusharjoittelun aikana. Oppimistoiminnoista ana-
lysointi, kriittinen käsittely, määrittely ja pohdinta esiintyivät vain harvoin opiskelijoiden portfolioissa.
Nämä oppimistoiminnat ovat kuitenkin tärkeitä opitun jäsentämiselle ja tiedon uudelleen jäsentämi-
selle. Ne ovat merkityksellisiä, kun opiskelija luo omaa käytännön ja teoreettisen tiedon välistä ym-
märrystään. Hyvällä etukäteisohjeistuksella ja ohjaajan tuella opiskelijaa voidaan auttaa muodosta-
maan selkeä ymmärrys oman opettajuutensa kehittymisestä ja sen kuvailusta portfolioon. Opiskelijan
reflektiivistä toimintaa helpottaa työskentelylle annettu strukturoitu rakenne, tarkennettu ohjeistus ja
ohjaajan tuki. (Mansvelder-Longayroux, Beijaard & Verloop 2007.) Murtosen (2013) mukaan ohjatussa
oppimispäiväkirjassa määritellään etukäteen ne asiasisältöön liittyvät teemat, joiden pohjalta opis-
kelija reflektoi oman oppimisensa etenemistä. Parhaimmillaan menettely mahdollistaa alakohtaisen
substanssitiedon omaksumisen ja opiskelijan oman oppimisen reflektion asiasisällöistä.

Tutkimuksen konteksti, tutkimuskysymys ja tutkimusmenetelmä

Tampereen yliopistossa luokanopettajaopiskelijoiden aineopintoihin kuuluvassa Laaja-alaistavassa
harjoittelussa painottuu opetuksen eheyttäminen, integrointi ja projektikeskeisyys (Opinto-oppaat
2017–2019). Opintojakson keskeinen tavoite on lisätä teorian ja käytännön vuoropuhelua, ja sen aika-
na pyritään saamaan kokonaiskuva opettajan työstä. Opiskelija on läsnä mahdollisimman paljon koulun
arjessa ja tutustuu ammattiin liittyvän yhteistyön muotoihin. Keskeistä on myös opiskelijan oman ajat-

130