Page 101 - Arvioinnin ulottuvuudet

Tampereen yliopiston normaalikoulu

Tuovi Pääkkönen

OPPIMISEN OMISTAMINEN JA ARVIOINTI - ARVIOINNIN KOKEILUJA
KATSOMUSAINEISSA

1. Johdanto

Tässä tutkimuksessa tarkastelen käänteisen eli yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää (flipped lear-
ning) sekä oppimisen omistajuuden (ownership of learning) käsitettä. Pyrin selvittämään, miten yksi-
löllisen oppimisen periaate ja oppimisen omistajuus toteutuvat katsomusaineiden, erityisesti evanke-
lis-luterilaisen uskonnon (UE), opetuksessa ja arvioinnissa.

Yksilöllistä oppimista ovat Suomessa tutkineet ja kokeilleet Pekka Peura ja Marika Toivola erityisesti
matematiikan opetuksessa (Toivanen 2012). Menetelmän perusidea on, että opettaja antaa oppilaal-
le tai opiskelijalle vastuuta omasta tekemisestään. Vaikka matematiikan ja reaaliaineen opiskelussa
on suuriakin eroja, voidaan mallista ottaa oppia. Oletukseni on, että siirtämällä vastuuta oppimisesta
oppijalle itselleen, motivaatio ja opiskelun merkityksellisyys lisääntyvät, oppimistulokset paranevat ja
oppija kasvaa myös arvioimaan omaa oppimistaan. Koska todellisuudessa oppimiseen vaikuttavat hy-
vin monet tekijät ja hyvätkään periaatteet eivät aina käytännössä toimi optimaalisesti, on näkökulmani
myös kriittinen.

Tutkimukseni metodina on tutkivan opettajuuden periaate. Tutkivassa opettajuudessa tutkiva ote koh-
distuu opettajan omaan toimintaan ja opettaja reflektoi pedagogista ajatteluaan, toimintaansa ja koke-
muksiaan suhteessa alan tutkimukseen. Tutkiva opettajuuden katsotaan motivoivan opettajaa kehitty-
mään työssään ja pedagogisissa ratkaisuissaan. Tutkiva ote avartaa opettajan näkemystä opetuksesta
ja kasvatuksesta. Johtopäätökseni perustuvat omiin kokeiluihini Tampereen yliopiston normaalikoulun
perusopetuksen yläluokilla ja lukiossa sekä niistä tekemiini huomioihin.

Keskeinen kysymys tässä tutkimuksessa on: Miten oppimisen omistajuutta voisi tukea arvioinnin kei-
noin sekä millaisia haasteita tällainen muutos tuo opetuksen suunnittelulle ja opettajan toiminnal-
le. Aluksi kerron, mitä käänteisellä oppimisella ja oppimisen omistajuudella tarkoitetaan. Sen jälkeen
selvitän, mitä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteet sanovat arvioinnista katso-
musaineissa ja annan esimerkkejä joistakin käytänteistä ja yksilöllisen oppimisen kokeiluista, joita olen
toteuttanut.

Sen jälkeen analysoin kokemuksiani yksilöllistä oppimista tukevista arvioinnin muodoista, joita ovat:
itsearviointi, oppimispäiväkirja, vertaisarviointi sekä arviointikeskustelu. Itsearvioinnilla tarkoitan ar-
vioinnin muotoa, jossa oppija tai ryhmä pohtii perustellusti ja monipuolisesti omaa osaamistaan ja
työskentelyään sekä oppii tunnistamaan omat vahvuutensa ja kehityskohteensa. Vertaisarvioinnilla
tarkoitan vertaisryhmän toiselle ryhmälle antamaa arviointia ja palautetta, joka parhaimmillaan sisäl-
tää tärkeää tietoa oppimisprosessista.

Oppimispäiväkirjatyöskentelyssä oppilas tai opiskelija kirjoittaa säännöllisesti omin sanoin, omaa koke-
mustaan tutkien koko opiskeltavan jakson ajan henkilökohtaisen näkemyksensä opiskeltavista asioista.
Se auttaa jäsentämään ja tarkastelemaan opittua ja harjaannuttaa itsearviointia. Arviointikeskustelu
on oppilaan/opiskelijan tai ryhmän ja opettajan välinen keskustelu, jossa opettaja auttaa oppijaa opis-
kelun ongelmissa ja antaa palautetta tehtävän suorittamisesta tai osaamisesta. Viimeisessä luvussa
esitän kokeilujen pohjalta huomioita ja johtopäätöksiä.

101