Page 96 - Arvioinnin ulottuvuudet

Arvioinnin ulottuvuudet -julkaisu

Kun idea sirkusdokumentista syksyllä syntyi, opettajillakaan ei ollut tiedossa, että koulun koneilla ei
pysty editoimaan videota. Sen vuoksi oppilaiden vastuuttaminen editointiin oli käytännössä mahdo-
tonta, vaikka innokkuutta olisikin löytynyt.

Vaikka kyseessä ovatkin sirkuspainotteiset luokat, eivät oppilaat koe tarpeellisena sirkuksen näkymistä
kaikkialla opetuksessa. Dokumentin tekemiseen he olisivat valmiita jatkossakin, mutta aihe pitäisi sil-
loin olla eri.

Sekä POPS 2004 että POPS 2014 korostavat yhteistyötaitojen merkitystä (esim. POPS 2014, 21). Sekä
seitsemäs- että kahdeksasluokkalaiset tuovat esiin palautteissaan sirkuspainotteisten luokkien yhteis-
työn dokumenttia tehdessä. Osa kahdeksasluokkalaisista osasi myös eksplisiittisesti nimetä ”yhteistyö-
taidot” syyksi tehdä dokumenttia jatkossa. Lisäksi positiivisena koettiin erilaisuus verrattuna tavallisiin
oppitunteihin sekä projektin opettavaisuus. Oppilaat kokivat oppineensa monipuolisesti erilaisia asioi-
ta sekä saaneensa toiminnallisuutta koulupäiviinsä.

Vaikka prosessissa on paljon parannettavaa jatkoa ajatellen, suurimmassa osassa palautteita mainit-
tiin, että dokumentin tekeminen oli hauskaa. 18 oppilasta 21:sta 7D-luokalta ja 13 oppilasta 19:sta
8E-luokalta (yhteensä 77,5% molempien luokkien oppilaista) oli sitä mieltä, että tällaisia projekteja
kannattaa myös jatkossa tehdä.

Koska koko dokumentin tekemisen idea lähti opettajalta, saattoivat oppilaat kokea, että heitä ei kuun-
nella. He eivät päässeet vaikuttamaan siihen, tehdäänkö dokumenttia vai ei. Palautteissa etenkin seit-
semäsluokkalaiset kuitenkin toivoivat, että oppilaille olisi annettu enemmän päätösvaltaa dokumen-
tin sisällöstä. Vaikka oppilaille annettiin mahdollisuus sanoa mielipiteensä, ei heiltä noussut juurikaan
ideoita. Kun kahdeksasluokkalaisten kanssa käytettiin yksi oppitunti suunnitteluun, saivat he aikaiseksi
hahmotelman koko dokumentin rakenteesta. He yhdistivät dokumenttiin juuri oppimaansa tietoa in-
tertekstuaalisuudesta. Kun kahdeksasluokkalaiset saivat päättää rakenteesta, kokivat seitsemäsluokka-
laiset kuitenkin itsensä syrjäytetyiksi, mikä tuli esille palautteissa. Luokkien kanssa pidettiin yksi yhteis-
tunti, mutta vaikka paikalla oli opettajan lisäksi useita harjoittelijoita, suunnittelu niin isolla porukalla
ei toiminut.

Silti monissa palautteissa oppilaat toivat esiin haluavansa tehdä enemmän yhteistyötä toisen sirkuspai-
notusluokan kanssa. Samalla he olisivat halunneet työstää projektia pienemmissä ryhmissä, jotta työs-
kentely olisi ollut tehokkaampaa. Liian suuret ryhmät myös mahdollistivat ylimääräisen säheltämisen
sekä saivat osan oppilaista kokemaan itsensä turhaksi.

Sirkusdokumentin tavoitteena oli olla monialainen oppimiskokonaisuus, jossa äidinkielen ja kirjallisuu-
den oppiaineen lisäksi olisivat mukana englanti ja musiikki. Oppilaat kuitenkin toivat palautteissaan
esille useampia oppiaineita, jotka olisivat voineet olla mukana prosessissa. Näitä aineita olivat muun
muassa historia, kuvataide, liikunta ja tietotekniikka. Erityisesti kahdeksasluokkalaisten mielestä mikä
tahansa oppiaine voisi olla dokumentissa mukana. Jatkossa vastuuta voisikin jakaa organisoidummin
eri oppiaineiden opettajien välillä. Nyt dokumenttia tehtiin pääosin vain äidinkielen ja kirjallisuuden
tunneilla.

Päättötyöprosessin tavoin myös sirkusdokumentti olisi kaivannut järjestelmällisempää vaiheistamis-
ta. Lisäksi suunnittelun dialogisuuteen täytyy panostaa. Tässä tapauksessa oppilaiden vastuuttaminen
keskustelun tavoitteista ei toiminut, mikä puoltaa sitä, että opettajan tulee kantaa lopullinen vastuu
luokkahuonekeskustelusta (ks. Alexander 2008, 103). Lisäksi dokumenttia olisi ollut jollain tavalla hyvä
mallintaa paitsi sen ominaisuuksien niin myös ideoinnin kannalta, sillä nyt oppilaat eivät täysin tien-
neet, mitä heiltä haettiin.

96