Page 98 - Arvioinnin ulottuvuudet

Arvioinnin ulottuvuudet -julkaisu

opintojen aikaiseen arviointiin (POPS 2014, 48). On huomattava, että niin formatiivinen kuin summa-
tiivinenkin arviointi voi olla oppilaslähtöistä. Joko formatiivisen arviointikokonaisuuden voi kurssin lo-
pussa niputtaa summatiiviseksi tai sitten summatiiviset arviointitehtävät voi suunnitella yhdessä oppi-
laiden kanssa (ks. Ouakrim-Soivio 2016, 82).

ARVIOINNIN AFFEKTIIVISUUS

Affekti on hankalasti määriteltävä käsite, sillä jokainen tutkimusala tuntuu määrittelevän sen uudel-
leen. Tässä artikkelissa emme rinnasta affektia emootioon, vaan pidämme sen irrallaan subjektista (ks.
Massumi 1995, 92). Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nelosen saaminen kokeesta on sinällään, ob-
jektiivisesti katsottuna, affektiivinen tapahtuma. Se, millaiseksi emootioksi affekti muotoutuu, riippuu
oppilaasta – hänen motivaatiostaan, minäkäsityksestään ja siitä, millaista arvosanaa hän odotti. Affekti
on siis tunteen aihio; se voi muotoutua yhtä lailla luovuttamiseksi, sisuuntumiseksi kuin suruksikin.

Yhdeksäsluokkalaiset elävät stressaavaa elämänvaihetta – murrosiän myrskyjen ohella heidän täytyy
päättää jatko-opinnoistaan ja selviytyä useista prosessinomaisista päättötöistä. Arvioinnin ei tulisi
stressata heitä, vaan kannustaa heitä eteenpäin ja harjoittaa heitä tiedostamaan omia kykyjään. Par-
haimmillaan arviointi aiheuttaa oppilaissa kyvyistä huolimatta mielihyvää ja ylpeyttä sekä uskoa siihen,
että heistä on vielä parempiin suorituksiin (ks. Blanchard 2009, 101; 98).

Arviointi nähdään usein erittäin tunteita herättävänä. Paitsi että se vaikuttaa konkreettisesti oppilaan
jatko-opintomahdollisuuksiin, se myös aiheuttaa surua, iloa ja häpeääkin. Kaikki nämä tunteet näkyvät
koulun arjessa, kun arvioituja töitä palautetaan: joku sujauttaa kokeen hiljaa reppuunsa, toinen repii
sen ja kolmas kailottaa koko luokalle arvosanansa.

Kuvaavaa on, että useassakin lähdeteoksessamme arvioinnin yhteydessä käytetään sanaa judgement,
tuomio. Näin tunteita herättävä sanavalinta viestii niin ikään affektiivisuudesta. Lisäksi sanan konno-
taatio on varsin negatiivinen ja lopullinen.

Päättötöiden itsearvioinneissa tulee esiin arvioinnin affektiivinen ulottuvuus. Yhdeksäsluokkalaiset
kirjoittavat saaneensa ”tsemppaavaa ja kannustavaa” palautetta opettajalta työn edetessä. Tarkoitus
onkin ylläpitää motivaatiota ja luoda positiivisia tunnekokemuksia oppilaille, jotta he haluaisivat tehdä
vaaditun tehtävät eivätkä vain tekisi sitä pakosta (ks. Rowntree 1979, 23). Näin ulkoinen motivaatio
muuttuu ainakin osittain jatkuvan arvioinnin luomaksi sisäiseksi motivaatioksi.

Niin ikään sirkusdokumentin itsearvioinnista käy ilmi, että dokumentin tekeminen herätti tunteita.
Vaikka dokumentista ei annettukaan arvosanoja, sen tekeminen ja siitä saatu palaute olivat niin affek-
tiivisia, että se vaikutti ajoittain opettajienkin toimintaan. Osa oppilaista ei olisi aluksi halunnut tehdä
dokumenttia lainkaan, vaikka opettajat kuvittelivat sen olevan mielenkiintoinen ja antoisa projekti.
Myös tästä huomaa affektien synnyttämien emootioiden ristiriitaisuuden. Dokumenttiprojektiin osal-
listuminen vaati monenlaista heittäytymistä, mikä on itsetietoisille teineille affektiivinen tilanne: jotkut
nauttivat itsensä esille tuomisesta, toisille se on todella ahdistava kokemus. Oppilaiden suhtautuminen
projektia kohtaan muuttui kuitenkin positiivisemmaksi, kun heille sai luotua tunteen siitä, että heillä on
mahdollisuus vaikuttaa dokumentin sisältöön ja toteutukseen. Vaikka affekti itsessään ei siis muuttu-
nut, sen synnyttämä tunnereaktio muuttui.

98