Page 95 - Arvioinnin ulottuvuudet

Tampereen yliopiston normaalikoulu

Välipalautteen tärkeys korostuikin juuri siten, että se auttoi oppilaita hahmottamaan sekä esseen ra-
kennetta että tekstilajin muita vaatimuksia. Ne, jotka olivat välipalautetta pyytäneet tai olleet tukiope-
tuksessa, kokivat saaneensa muita enemmän palautetta ja ohjausta prosessin edetessä. Jotkut oppi-
laista ymmärsivät oman aktiivisuuden vaikutuksen palautteen saamiseen, mikä tuli esiin palautteissa
kohdassa, jossa kysyttiin, minkälaista palautetta oppilas on saanut opettajalta prosessin edetessä. Sekä
9B:llä että 9C:llä oli vastauksia: ”En mitään, mutta en ole pyytänytkään.” Tästä huomataan, että vaikka
tarjoaisimme oppilaalle aktiivista roolia omassa arvioinnissaan, hän ei sitä aina ota (vrt. Ouakrim-Soi-
vio 2016, 82).

Artikkelin ja haastattelun suhteen ongelmaksi muodostui se, että tietoa oli usein oppilaiden mielestä
vaikea löytää. Yhdeksäsluokkalaisten kanssa tulisi jatkossa harjoitella eri lähteistä löydettyjen tietojen
yhdistämistä. Lisäksi sopivan aiheen keksiminen artikkeliin ja löydetyn tiedon muotoileminen omin
sanoin koettiin haastavaksi.

Prosessityöskentelyn käsite ja vaatimukset sekä oman työn aikatauluttaminen ovat yhdeksäsluokkalai-
sille vielä haastavia. Vain seitsemän 38 oppilaasta oli täysin sitä mieltä, että olivat aloittaneet työnsä te-
kemisen tarpeeksi ajoissa. Tämä kertoo kuitenkin siitä, että prosessin päätyttyä oppilaat ymmärtävät,
että työ olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin. Perusopetuksen oppilaalle vaativan prosessin vaiheet tulee
tehdä näkyviksi ja edetä osa kerrallaan.

Palautteissa tulee esiin uusien tekstilajien mallintamisen tärkeys. Jos oppilaat eivät näe konkreettisia
malleja heille vieraista tekstilajeista, kuten artikkelista ja esseestä, ei heidän abstraktin ajattelunsa taso
vielä riitä hahmottamaan niiden konventioita. Yllättävää palautteissa oli, että neljä kiitettävän arvosa-
nan saanutta oppilasta koki, etteivät olleet saaneet riittävää mallinnusta eri tekstilajien kirjoittamista
varten. Se voi kertoa siitä, että oppilaat kaipaavat vielä lisävarmistusta osaamiselleen sekä sille, että
ovat ymmärtäneet ohjeet varmasti oikein.

Yhdeksäsluokkalaisten prosessityöskentelyssä tulee siis kiinnittää erityistä huomiota oman toiminnan
ohjauksen tukemiseen kannustavan palautteen kautta. Prosessi tulee vaiheistaa (Blanchard 2009, 87)
ja palautetta tulee tarjota koko ajan. Näin kehittyvät myös oppilaan metaajattelun taidot: ongelman-
ratkaisu, tiedon soveltavuus sekä tutkiva ote omaan oppimiseensa (Ouakrim-Soivio 2016, 82).

SIRKUSDOKUMENTIN PALAUTE

Sirkusdokumentin suhteen sen sijaan oppilaiden tuli arvioida omaa osallistumistaan ja motivaatiotaan
dokumentin tekemiseen sekä pitkän prosessin synnyttämiä ajatuksia ja mielipiteitä. Heidän tuli arvioi-
da myös oppilaiden ja opettajien roolia prosessin eri vaiheissa. Koko dokumenttiprojekti oli haastava.
Teknisistä ongelmista ja aikatauluongelmista johtuen dokumentin sisällöt ja suunnitelmat muuttuivat
useaan kertaan, mikä teki prosessin kokonaisuudesta sekavan. Ohjeistuksen epäselvyys korostui myös
molempien sirkuspainotusluokkien palautteissa. Työskentelyyn olisi kaivattu enemmän yhteistä suun-
nitteluaikaa. Sitä ei oppitunneilla käytännössä ollut. Jos vastaavanlainen projekti toteutetaan jatkossa,
täytyy alusta asti ottaa oppilaat mukaan suunnitteluun.

Aikataulujen suhteen ongelmaksi muodostui liian pitkä aika kuvauspäivien välillä. Koulun arjessa on
vaikea saada yhteen projektiin kokonaisia koulupäiviä tai edes useampaa tuntia peräkkäin – saati sitten
peräkkäisiä kuvauspäiviä. Koulussamme on lukuvuonna 2016-2017 ollut kokonainen teemaviikko eri
luokka-asteille, esimerkiksi seitsemäsluokkalaisten teemana oli juuri sirkus. Teemaviikko olisi sopinut
erinomaisesti tämän kaltaisen projektin toteuttamiseen.

95