Page 106 - Arvioinnin ulottuvuudet

Arvioinnin ulottuvuudet -julkaisu

omat vahvuutensa ja kehityskohteensa. Itsearviointi tehdään suullisesti tai kirjallisesti ja sitä voidaan
käyttää hyväksi oppilasarvioinnissa ja arviointikeskustelussa. Oman kehittymisen ja tulevaisuuden työ-
elämätaitojen kannalta on tärkeää, että opitaan arvioimaan omaa oppimista. Ihmisillä on erilaisia kä-
sityksiä itsestään oppijoina. Sikäli itsearviointi ei koskaan ole absoluuttista. Oppilas tai opiskelija oppii
arvioimaan omaa toimintaansa ja oppimistaan, kun hänelle annetaan mahdollisuuksia, kannustusta ja
ohjausta.

Esimerkiksi seuraavia asioita voi pohtia:
- Miten etenin työskentelyssä?
- Missä asioissa onnistuin?
- Missä asioissa en onnistunut?
- Mitä muistan oppimastani?
- Missä voin käyttää oppimiani tietoja ja taitoja?
- Mitä en ymmärtänyt?
- Millä tavalla opin parhaiten?

Työskentelyä ja ryhmän toimintaa arvioitaessa voidaan kysyä esimerkiksi seuraavia asioita:
- Olitteko tyytyväisiä työskentelyynne?
- Miten hyödynsitte työskentelyssä vahvuuksianne ja taitojanne?
- Millaisia ongelmia työskentelyprosessin aikana ilmeni?
- Oliko työnjako sopiva ja tasapuolinen?
- Oletteko tyytyväisiä siihen, mitä saitte aikaan?

Ryhmä tai yksittäinen opiskelija voi antaa arvosanan työskentelystään ja tuotoksestaan. Arvosana ja
kirjallinen itsearviointi ovat tukena arviointikeskustelussa. Itsearviointi antaa myös opettajalle tärkeää
tietoa oppimisprosessin etenemisestä ja auttaa kehittämään opetusta.

Oppilas tai opiskelija tarvitsee opettajalta tukea myös itsearvioinnissa. Kyky arvioida omaa oppimis-
taan on opittava taito. Siinä tullaan tietoiseksi omista tunteista, tiedoista, taidoista ja toimintatavoista.
Itsearviointia on hyvä konkretisoida kurssin alussa ja lopussa tai tehtäväosioiden päättyessä täytet-
tävällä tarkistuslistalla, joka koostuu opetussuunnitelman perusteiden tavoitteista ja sisällöistä. Opis-
kelijat valitsevat esimerkiksi kolmiportaisella asteikolla, kuinka hyvin hallitsevat mielestään mainitut
tavoitteet ja sisällöt. Kurssia kohti voi tarkistuslistassa olla esimerkiksi 12 arvioitavaa kohtaa, mutta
on mahdollista, että niitä on paljon enemmänkin. Peura on opettajaryhmänsä kanssa kehittänyt nk.
dynaamista arviointia (joka suoritetaan kurssin alussa ja lopussa) ja sille sähköisen työkalun Google
Sheetsiä hyväksikäyttäen (maot.fi).

Käsite vertaisarviointi viittaa alun perin tieteellisten julkaisujen arviointikäytänteisiin. Opetustyössä se
on arvioinnin muoto, jossa oppijat arvioivat toisiaan. Sen avulla oppilaat ja opiskelijat tulevat tietoisiksi
vahvuuksistaan ja kehittämisalueistaan. Ihanteellisimmillaan vertaisarviointia toteuttava ryhmä antaa
toisilleen arvokasta palautetta ja tärkeää tietoa oppimisprosessista. Vertaisarviointia voidaan käyttää
sekä yksilö- että ryhmätasolla. Jos ryhmän ilmapiiri ei ole hyvä tai se ei ole tottunut arvioimaan itseään
tai toisiaan, vertaisarvioinnin käyttämistä on harjoiteltava perusteellisesti ohjeistaen. Vertaisarviointi
voi olla vapaamuotoista palautteen antamista tai perustua sovittuihin arviointikriteereihin. Arviointi-
kriteerit täytyy miettiä huolella etukäteen. Ne voivat olla opettajan laatimat tai ryhmässä yhdessä tuo-
tetut. Esimerkiksi esitelmien vertaisarvioinnissa on hyödyllistä laatia tarkistuslista, jonka läpikäymällä
arvioiva ryhmä voi hahmottaa konkreettisesti, mihin asioihin kiinnittää huomiota. Tarkistuslistan avulla
muut ryhmät arvioivat esitelmän sisällön, esittämisen sekä käytetyn materiaalin vaikkapa asteikolla 1-5
ja laskevat lopuksi ryhmän antamat pisteet yhteen. Myös opettaja voi täyttää vastaavanlaisen arvioin-
tilomakkeen.

106