Page 107 - Arvioinnin ulottuvuudet

Tampereen yliopiston normaalikoulu

Oppimispäiväkirjassa tähdätään henkilökohtaisen näkemyksen muodostamiseen opiskeltavista asiois-
ta. Se auttaa oppijaa jäsentämään ja tarkastelemaan oppimaansa ja harjaannuttaa itsearviointia. Op-
pilasta tai opiskelijaa ohjataan kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa omaa kokemusta tutkien ja säännölli-
sesti koko opiskeltavan jakson ajan. Oppimispäiväkirjassa tärkeintä on pohdiskeleva ote, ei pelkästään
opetuksen sisältöjen luetteleminen. Oppimispäiväkirjassa pyritään analysoimaan opiskeltavia asioita
sekä omaa oppimisprosessia syvällisesti ja kriittisesti. Mielipiteet täytyy osata perustella hyvin.

Opettaja voi antaa oppimispäiväkirjan tekemisen tueksi kysymyksiä:
- Mitä opit?
- Mitä jäi epäselväksi?
- Mitä oppimasi asiat merkitsevät sinulle?
- Mihin olet omassa oppimisessasi tyytyväinen ja mitä voisit parantaa?

Oppimispäiväkirjan arviointikriteereinä voisi pitää esimerkiksi seuraavia asioita:
1) Oppimispäiväkirja käsittelee olennaisia opetuksessa läpikäytyjä asioita ja kysymyksiä ja
2) ilmentää pohtivaa ja arvioivaa asennetta.
3) Perustelut ja pohdinnat etenevät johdonmukaisesti ja oppimispäiväkirjan teksti on ymmärrettävä

ja luettavaa.

Oppimispäiväkirja on yleensä yksilön tuotos, mutta sen voi tuottaa myös ryhmä. Ryhmässä tuotet-
tu oppimispäiväkirja voi olla esimerkiksi pohdintaa oppimisprosessista sähköiselle alustalle. Näin se
voi antaa palautetta ja uusia näkökulmia oppimiseen jo kurssin aikana. Oppimispäiväkirja antaa myös
opettajalle arvokasta palautetta kurssin toteutumisesta. Oppimispäiväkirja voi toimia pohjana kurssin
lopussa käydylle arviointikeskustelulle.

Arviointikeskustelu on oppilaan/opiskelijan tai ryhmän ja opettajan keskustelu, jossa opettaja auttaa
oppijaa opiskelun ongelmissa ja antaa palautetta hänen osaamisestaan. Palaute on tietoa siitä, miten
oppilaalla menee suhteessa tavoitteeseen (Toivola 2019, 55). Arviointikeskustelu antaa parhaimmil-
laan sekä oppijalle että opettajalle mahdollisuuden persoonalliseen kasvuun ja kehittymiseen. Se on
dialogia, johon kuuluu läsnäolo, aktiivinen kuuntelu ja oppijan kunnioittaminen. Keskustelua on tärkeä
käydä koko ajan oppimisprosessin aikana ja erityisesti sen päättyessä. Opettajan tehtävä on auttaa
oppilasta ymmärtämään monipuolisesti, miten hänen sisältöosaamisensa ja oppimisen taitonsa kehit-
tyvät opiskelujakson aikana.

Aina ei ole aikaa ja mahdollisuuksia käydä arviointikeskustelua kaikkien kanssa erikseen; keskustelu
voidaan siksi käydä ryhmittäin. Tällöin se ei ole yhtä henkilökohtainen kuin yksittäisen oppilaan tai
opiskelijan kanssa käytynä. Arviointikeskustelu on opettajalle haastava työtapa, sillä opettajan pitää
omaan ammattitaitoonsa luottaen arvioida, millaista ohjausta kukin oppija tai ryhmä tarvitsee. Oppi-
joiden käsitykset omista kyvyistään vaihtelevat. Oppilaantuntemus onkin arviointikeskustelussa kes-
keinen elementti. Tärkeää on antaa kannustavaa, rohkaisevaa ja kriittistäkin palautetta linjassa arvi-
ointikriteerien kanssa.

Peuran mukaan toisen ihmisen osaamista ei syvällisesti voi arvioida kuin henkilö itse (Peura 2013,
maot.fi). Jos siis halutaan muuttaa koulun toimintaa ja arviointia yksilöllisempään ja monipuolisem-
paan suuntaan ja näin tukea oppimisen omistajuutta, on tarpeen pohtia uudelleen myös arvioinnin
omistajuus. Oman oppimisen arviointi on oleellinen osa korkeamman tason osaamistaitoja. Myös ar-
viointi voidaan antaa osittain tai jopa kokonaan oppilaan ja opiskelijan vastuulle (Peura 2015, maot.fi).
Peura muistuttaa, että Bloomin taksonomian mukaan muistaminen, ymmärtäminen ja soveltaminen
ovat alemman tason osaamista. Hän jatkaa: ”Opetuskulttuurimme on sellainen, että juuri näitä taito-
ja painotetaan opetuksessamme eniten. Arvioiminen on puolestaan korkeamman tason osaamista ja

107