Page 17 - Arvioinnin ulottuvuudet

Tampereen yliopiston normaalikoulu

Toisaalta opettajat kipuilevat arvioinnin tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kanssa. Myös oppi-
misvaikeuksia ja erityisopetusta käsittelevissä Facebook-ryhmissä erityisopettajat käyvät vilkasta kes-
kustelua helpotetusta kokeista, niiden arvosanataulukoista ja oppilaiden arvioinnin periaatteista. Asia
koetaan tulkinnanvaraiseksi ja hankalaksi.

Rajaan pääasiassa tarkastelun koskemaan oppilaita, joilla on oppimisen ja koulunkäynnin vaikeuksia,
mutta ei yksilöllistettyjä oppiaineita. Tarkastelen myös arvioinnin oikeudenmukaiseen ja eettiseen to-
teuttamiseen liittyviä seikkoja tukea tarvitsevien oppilaiden arvioinnin toteuttamisessa. Arvioinnin to-
teuttamisesta nousee erityisen paljon kysymyksiä silloin, kun oppilas tarvitsee tukea koulunkäyntiinsä,
mutta opiskelee edelleen yleisen oppimäärän mukaisesti.

2. Oppimisvaikeudet ja arviointi käsitteinä

Oppimisvaikeus on laaja yläkäsite, johon sisältyvät eri syistä riippuvat oppimisen vaikeudet. Koulussa
oppilaiden opiskeluun vaikuttavat mm. lukivaikeudet, hahmottamisen vaikeudet sekä tarkkaavaisuu-
den ja toiminnanohjauksen vaikeudet. Haasteet voivat liittyä myös mielenterveysongelmiin tai muihin
oppilaan olosuhteisiin ja elämäntilanteeseen. Osa oppimisvaikeuksista on seurausta heikosta opiske-
lumotivaatiosta sekä tehottomista opiskelutottumuksista tai emotionaalisista ongelmista. Erityyppi-
set vaikeudet esiintyvät usein päällekkäisinä ja erilaisina yhdistelminä. Riittämättömästä tuesta seuraa
ongelmien kasautumista, joka vaikuttaa lapsen tai nuoren psyykkiseen hyvinvointiin ja sosiaaliseen
kompetenssiin sekä luo oppimiseen liittyviä syrjäytymisriskejä. (Huhtanen 2011 s. 111.)

Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti monipuolinen arviointi ja siihen liittyvä ohjaavan palaut-
teen antaminen ovat opettajien keskeisiä pedagogisia keinoja oppilaiden oppimisen ja koko kehityksen
tukemiseen. Se on avainasemassa oppilaan tuen tarpeiden tunnistamisessa sekä tukitoimien suunnit-
telussa ja niiden vaikuttavuuden arvioinnissa. Arviointi vaikuttaa oppilaisiin eri tavoilla riippuen siitä,
millainen käsitys arvioitavalla on itsestään. Minäkäsitys ohjaa kykyämme ottaa vastaan palautetta ja
ohjata toimintaamme sen perusteella. (OPS 2014 s. 17 ja 47.)

Minäkäsitys on keskeinen osa persoonallisuutta. Kuva, jonka muodostamme itsestämme kokemusten
ja palautteen kautta kehittyy varhaislapsuudesta alkaen läpi lapsuuden ja nuoruuden. Koulu ja oppimi-
nen ovat merkittävässä asemassa lapsen ja nuoren elämässä, ja siksi koulunkäynnin sujuminen on yksi
keskeisimmistä lapsen ja nuoren elämää ohjaavista tekijöistä.

Opettajat ja vanhemmat ovat erityisessä asemassa lapsen ja nuoren elämässä. Heiltä saatu palaute
muovaa vahvasti erityisesti lapsen oppimiseen liittyvää minäkäsitystä sekä käsitystä omasta arvosta ja
kyvyistä. Myönteinen palaute kannustaa oppilasta yrittämään, kun taas kielteiset koulukokemukset
voivat johtaa haasteiden välttämiseen.

Oppimisen ja koulunkäynnin tukemisen näkökulmasta arvioinnin tarkoituksena on parantaa ymmärrys-
tä oppilaan tuen tarpeista sekä auttaa tukitoimien toteuttamisessa ja niiden toimivuuden arvioinnissa.
Oppimisen arviointi on perinteisesti jaettu diagnostiseen, formatiiviseen ja summatiiviseen arvioin-
tiin. Diagnostisella arvioinnilla pyritään selvittämään oppilaiden lähtötaso uuden opetusjakson alussa.
Formatiivisella arvioinnilla pyritään ohjaavan palautteen avulla edistämään oppilaiden oppimista sekä
opettajaa kehittämään opetustaan. Summatiivisen arvioinnin tehtävä on koota oppimisen tulokset Ar-
viointia voidaan jaotella myös tehtävän mukaan. Puhutaan arvioinnin toteavasta, motivoivasta, ohjaa-
vasta ja ennustavasta tehtävästä. Kaikkiin näihin tehtäviin liittyy etuja ja haasteita, jotka korostuvat kun
kyseessä on oppija, joka tarvitsee tukea oppimiseensa. (Atjonen 2007, s. 66.)

17