Page 34 - Arvioinnin ulottuvuudet

Arvioinnin ulottuvuudet -julkaisu

opetussuunnitelmalla tarkoitetaan hallinnollisessa asiakirjassa esitettyjä opetuksen sisältöjä ja tavoit-
teita 3) havaituksi opetussuunnitelmaksi kutsutaan opettajien näkemystä opetussuunnitelmasta, 4)
operationaalinen opetussuunnitelma tarkoittaa kirjoitetun opetussuunnitelman toteumaa todellisuu-
dessa ja 5) kokemuksellinen opetussuunnitelma kuvaa sitä, miten oppilaat kokevat toteutetun ope-
tussuunnitelman. Samat elementit ovat nähtävissä Uusikylän ja Kansasen (1988) jäsennyksessä, jossa
opetussuunnitelman käsite jakautuu kirjoitettuun, toimeenpantuun sekä toteutettuun (tai koettuun)
opetussuunnitelmaan.

Opetussuunnitelmaan sisältyvät uudistustarpeet vaativat työstämistä, jonka toteuttaminen koulussa ei
ole välttämättä yksinkertaista ja ongelmatonta (Rajakaltio 2017, 65–66). Tässä artikkelissa mielenkiin-
tomme kohdistuu sekä havaittuun että operationaaliseen opetussuunnitelmaan. Nostamme opetus-
suunnitelmasta esille monialaiset oppimiskokonaisuudet. Sanapari on vuoden 2014 perusopetuksen
opetussuunnitelman perusteissa esitetty yksi näkökulma eheyttämiseen. Monialaiset oppimiskokonai-
suudet ovat herättäneet kouluissa innostuksen ohella epätietoisuutta. Ne nähdään jossakin määrin
edellisen opetussuunnitelman aihekokonaisuuksien korvaajina sekä eheyttävinä elementteinä tilan-
teessa, jossa ainejakoisuus on haluttu edelleen säilyttää opetussuunnitelman keskeisenä rakenteena.
Monialaisia oppimiskokonaisuuksia käsittelevä osuus on perusteiden (POPS 2014) niin sanotussa ylei-
sessä osassa, jossa muutenkin käsitellään opetuksen lähtökohtia melko laajasti ennen eri oppiaineiden
tavoitteita ja sisältöjä. Krokfors (2017, 250) kirjoittaa viimeisimmän opetussuunnitelmauudistuksen
keskeisen muutoksen olevan juuri monialaisten, integroivien oppimiskokonaisuuksien painottaminen
ainejakoisuuden rinnalla. Lisäksi hän toteaa miten- ja miksi-kysymysten korostamisen mitä-kysymysten
sijasta olevan tämän hetken kansainvälinen suuntaus opetussuunnitelmissa.

Opetussuunnitelman kaksijakoisuus yleiseen osaan ja tieteenalakohtaiseen jaotteluun perustuviin
oppiaineisiin kuvastaa pyrkimystä yhdistää Lehrplan ja Curriculum -jakoon perustuva opetussuunni-
telma-ajattelu (Vitikka 2009, 75). Saksalaiseen Lehrplan-traditioon kuuluu tarkka oppiainejakoisuus
ja tuntijako, jotka ovat edelleenkin suomalaisessa opetussuunnitelmassa mukana vuosiluokittain il-
maistujen ainekohtaisten tavoitteiden ja sisältöjen muodossa, unohtamatta opetussuunnitelmatyön
pohjaksi laadittua tuntijakoa. Curriculum-lähtöisen opetussuunnitelmateorian mukaan opetussuunni-
telmassa on tarpeen avata laajemmin kasvatusta ja siihen liittyvää toimintaa lapsen kokonaiskehityk-
sen ollessa keskiössä. (Salminen 2012, 104; Malinen 1992, 14–15; Kuikka 1991, 72). Vuoden 2014 pe-
rusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa Curriculum-ajattelua heijastaa asiakirjan alkuosa, jossa
käsitellään muun muassa toimintakulttuurin, oppimiskäsityksen, oppimisympäristön ja eheyttämisen
kaltaisia asioita.

Opetuksen eheyttäminen

John Dewey kirjoitti 1950-luvulla reformipedagogiikasta, joka korosti oppilaan roolia aktiivisena toi-
mijana sekä oppimista toiminnallisuuden kautta. Dewey näki opetuksen lähtökohtana oppilaan, jonka
neljään keskeiseen perustarpeeseen koulun ja opetuksen tulisi vastata. Deweyn korostamia oppilaan
perustarpeita ovat luominen, tutkiminen, taiteellinen ilmaisu sekä tarve sosiaaliseen yhteisöllisyyteen.
Opetus tulisi organisoida näitä perustarpeita noudattaen, jolloin irralliset tiedot ja taidot muodostavat
yhtenäisiä kokonaisuuksia. (Dewey 1957, ks. myös Iisalo 1999, 213–214; Rinne, Kivirauma, & Lehtinen
2015, 200–202.) Opetuksen eheyttäminen ei ole siten koulussa uusi asia.

Aukusti Salo (1937) käytti käsitettä kokonaisopetus kirjoittaessaan tarpeesta tehdä oppimisesta elä-
mänmakuista. Ajatukseen kuului, että opetus kootaan teemojen ympärille, jolloin voidaan irrottautua
oppiaineista. Näin opetus muodostaa yhden suuren aihekokonaisuuden. Lahdes (1977) käyttää eheyt-
tämisen synonyymina käsitettä integraatio ja tarkoittaa sillä asiakokonaisuuksien muodostamista ja

34