Page 35 - Arvioinnin ulottuvuudet
P. 35
Tampereen yliopiston normaalikoulu
sisältöjen käsittelemistä monipuolisesti eri oppiaineiden näkökulmasta. Pienten lasten opettamisen di-
daktiikkaa käsittelevässä kirjassa puolestaan todetaan, että alkuopetuksen keskeinen toimintatapa on
eheyttäminen. Eheyttäminen kuvataan horisontaaliseksi, jos tietoaineksia yhdistetään kokonaisuuk-
siksi (teemat), ja vertikaaliseksi, jos oppiainesta järjestellään ajallisesti uudelleen (esim. periodityös-
kentely). Lisäksi eheyttämisen muotoina nähdään kasvatuksellinen ja menetelmällinen eheyttäminen.
(Brotherus, Hytönen & Krokfors 2002, 213–̶ 216.) Kleinin (2006) mukaan eheyttäminen voidaan toteut-
taa kolmella erilaisella lähestymistavalla. Oppiaineiden välille voidaan rakentaa siltoja käsittelemällä
valittua teemaa eri oppiaineiden näkökulmista. Tällöin opetus rakentuu tavoitteiden ja sisältöjen va-
raan, mutta oppiainejakoisuus voidaan käytännön toteutuksessa säilyttää. Toisessa lähestymistavassa
oppiaineet toimivat välineinä valitun teeman käsittelemiseen. Tätä viimeksi mainittua lähestymistapaa
Klein (2006) nimittää oppiaineet ylittäväksi integraatioksi, jossa oppiaineet sekoittuvat ja yhdistyvät
tarkoituksenmukaisesti käsiteltävän teeman mukaan. Kolmas lähestymistapa ei näe integraatiota op-
pimisen välineenä, vaan kokonaan oppiainerajat ylittävässä työskentelyssä integraatio nousee oppimi-
sen päämääräksi. Tämän kolmannen lähestymistavan keskeisiin tavoitteisiin kuuluu oppilaiden kiinnos-
tuksen kohteiden nostaminen työskentelyn ja oppimisen keskiöön. (Klein 2006, 5–6.)
Enkenberg (2014) puolestaan esittelee design-pedagogiikan keinona eheyttää opetusta. Toimintatapa
perustuu osallistavaan oppimiseen. Oppilas on aktiivinen toimija ja oppiminen laajenee kouluraken-
nuksen ulkopuolelle sen mukaan, minkälaisista ongelmista oppilaat kiinnostuvat. Oppilaiden sitoutu-
mista oppimiseen tuetaan antamalle heidän omille mielenkiinnon kohteilleen ja ideoilleen runsaasti
tilaa. Kiinnostavista kysymyksistä rakennetaan projekteja, joiden toteuttamisessa opettajan tehtävänä
on auttaa, tukea ja ohjata oppilaita sekä tarjota työskentelylle tarvittavat resurssit. (Enkenberg 2014,
6–8.)
Opetussuunnitelman perusteissa esitetään yhdeksi eheyttämisen keinoksi monialaiset oppimiskoko-
naisuudet. Niiden tavoitteiksi nimetään eri oppisisältöjen ja opiskeltavien teemojen välisten suhtei-
den ymmärtäminen sekä jäsenneltyjen tieto- ja taitokokonaisuuksien muodostuminen. Monialaiset
oppimiskokonaisuudet ohjaavat ymmärtämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä hahmottamaan
niiden välisiä kausaali- ja riippuvuussuhteita. Tietoa tarkastellaan, rakennetaan ja sovelletaan yhteisöl-
lisesti, jolloin oppija jäsentää maailmankuvaansa sekä luo merkityksiä opiskeltaville asioille niin oman
elämänsä kuin yhteiskunnan kannalta. (POPS 2014.) Oppilaan aktiivisen roolin korostaminen on luon-
nollinen seuraus opetussuunnitelmaan kirjatusta oppimiskäsityksestä, joka korostaa oppilaan toimi-
juutta. Oppilaiden osallisuus ja kuulluksi tuleminen määritellään koulutyön keskeisiksi periaatteiksi ja
yhdessä oppiminen nähdään tärkeänä oppimista edistävänä toimintatapana (Halinen & Jääskeläinen
2015, 23). Lisäksi monialaiset oppimiskokonaisuudet edistävät opetussuunnitelmassa (POPS 2014) esi-
teltyjä laaja-alaisen osaamisen tavoitteita.
Osallisuus
Lasten osallisuus ja heidän mielipiteidensä tavoittaminen voidaan nähdä demokraattisessa yhteis-
kunnassamme vallitsevana perusarvona (ks. Vesikansa 2002; Turja 2011). Lasten osallisuus tulee esiin
erilaisissa yhteiskunnan sopimusteksteissä sekä koulujen opetussuunnitelmissa. Lasten osallisuuden
kulmakivenä voidaan pitää YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta vuodelta 1989 (UNICEF 1989). Osallisuu-
den käsitteestä on monenlaisia tulkintoja, ja sen yksiselitteinen määritteleminen on haastavaa. Tässä
artikkelissa osallisuutta tarkastellaan koulussa tapahtuvan, oppimiseen liittyvän toiminnan näkökul-
masta. Oppilaat tarvitsevat harjaantumista osallistumiseen liittyvissä taidoissa kasvaakseen aktiivisiksi
ja vaikuttamiskykyisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Haanpää ja Roos (2015, 93–94) toteavat Nuoret luupin
alla -hankkeen yhteenvedossa, että koulu tarjoaa luontevan ympäristön harjoitella näitä taitoja. Ai-
kuisten tehtävä on ottaa vakavasti nuorten ajatukset ja antaa heille samalla tärkeä kokemus kuulluksi
tulemisesta.
35
