Page 40 - Arvioinnin ulottuvuudet

Arvioinnin ulottuvuudet -julkaisu

Työskentelytavat ja oppimisympäristöt

Yhdessä toimimisen taidot tulivat esille opettajahaastatteluissa, kun keskusteltiin työskentelyn sujumi-
sesta. Yksi haastattelemamme opettaja pohti: “Tosi iso painoarvo sillä sosiaalisuudella, oman homman
hoitamisella ryhmässä ja tavallaan et sun pitää olla luotettava, jotta tää koko homma pelaa. Että se
tulos on varmaan se sama kuin heikoin lenkki.” Toinen opettaja puolestaan mietti eri-ikäisten oppi-
laiden saattamista saman projektin äärelle: “Ja luokka-asteiden yli niin että siinä voisi olla useampia
luokka-asteita sen saman teeman ympärillä, koska peruskoulu kertaa ja kertaa ja kertaa, niin se ois vä-
hän eri tehtävät eri luokkatasoilla… Sitten esimerkiks niinku kirjoittamiseen ja ICT-taidot ja vaikka mit-
kä… niin mitä kaikkee pystyis niinku ne isot ja pienet tekee.” Haastattelussa pohdittiin lisäksi ääneen
sitä, että luokka-asterajat ylittävään yhteistyöhön tulisi luoda rakenteita, jotka mahdollistavat yhteisen
suunnittelun.

Oppimisympäristöinä toimi koulun luokkatilojen, lähiympäristön ja luonnon lisäksi koulun ulkopuolisia
rakennettuja ympäristöjä, kuten museo, teatteri, vanhainkoti ja kirjasto. Digitaalisten oppimisympäris-
töjen käyttö oli merkittävää. Yksi opettajista esitti vastakysymyksen: Mitä oppimisympäristöllä ylipää-
tään tarkoitetaan? Tämä herätti meidät pohtimaan oppimisympäristön määritelmää. Opetussuunnitel-
man mukaan “oppimisympäristöllä tarkoitetaan tiloja ja paikkoja sekä yhteisöjä ja toimintakäytäntöjä,
joissa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat. Oppimisympäristöihin kuuluvat myös välineet, palvelut ja
materiaalit, joita opiskelussa käytetään.” (POPS 2016, 29.) Opetussuunnitelmassa kehotetaan kiinnit-
tämään huomiota oppimisympäristöjen valintaan mahdollistaen uusien tietojen ja taitojen oppiminen
myös koulun ulkopuolella. Näin ollen oppimisympäristöjä ei voida enää rajata koskemaan ainoastaan
fyysistä ympäristöä, vaan erilaiset toimintatavat ja sosiaaliset ympäristöt tulee hahmottaa niin ikään
osaksi oppimisympäristöä.

Haastattelussa opettaja totesi, että ”aika nopeesti tulee se tila kysymys eteen.” Toteamus liittyi pohdin-
taan siitä, että lisääntynyt ryhmätyö vaatii onnistuakseen tiloja, minne oppilasryhmät voivat vetäytyä
työskentelemään ehkä hyvinkin erilaisten materiaalien ja kysymysten kanssa. Koko luokan pysyminen
yhdessä luokkatilassa ei tunnu aina toimivalta ratkaisulta. Sama haastateltava pohti sitä, että koulun
ulkopuolista oppimisympäristöä pitäisi hyödyntää entistä enemmän. Toinen opettaja mietti sähköisten
oppimisympäristöjen mahdollisuuksia ja näki niiden käytössä eri-ikäisten oppilaiden yhteistyön luon-
tevaksi ja hyödylliseksi.

Kiinnostuksen herättäminen ja ylläpitäminen

Työskentelyn ytimessä ei tarvitse olla aina oppiainelähtöiset sisällöt vaan monialaisia oppimiskokonai-
suuksia voi painottaa laaja-alaisten taitojen ja valmiuksien näkökulmasta (Niemi 2015, 121). Haasta-
tellut opettajat pohtivat tätä ja mainitsivat monialaisten oppimiskokonaisuuksien opettavan tärkeitä
arjen taitoja, kuten ryhmässä toimimista sekä vastuunkantoa. Opettaja kertoi haastattelutilanteessa
innostuneesti siitä, kuinka projektiluonteisessa työskentelyssä osaamisellaan voivat loistaa nekin op-
pilaat, joille lukeminen ja kirjoittaminen tai vaikka suomen kieli on vaikeaa. Oppilaiden kiinnostuksen
herättämisen ja oppimismotivaation ylläpitämisen tärkeys nousivat niin ikään esille yhdessä opettaja-
haastattelussa.

Tietoa oppimismotivaation ymmärtämiseksi ja tukemiseksi tarjoavat oppimisteoriat, joista on ole-
massa useita erilaisia näkemyksiä ja painotuksia. Salmela-Aro (2018, 11) nimeää tämän hetken suo-
situimmaksi oppimismotivaatioteoriaksi Ryanin ja Decin (2017) itsemääräämisteorian, jonka mukaan
keskeisiä motivoivia tekijä ovat oppimisen sisäiset vaikuttimet eli tietynlainen autonomia sekä yhteen-
kuuluvuus, pätevyyden tunne ja merkityksellisyys. Tilanteissa, joissa opiskellaan yhdessä, motivaatio

40