Page 44 - Arvioinnin ulottuvuudet

Arvioinnin ulottuvuudet -julkaisu

teen kuuluu, että kirjoitamme tutkimusvaiheet täsmällisesti lukijan arvioitavaksi ja tuomme avoimesti
esille myös ne näkökulmat, jotka heikentävät tutkimuksen luotettavuutta. Laadullisessa tutkimuksessa
ei voi siten erotella tutkimuksen toteuttamista sen luotettavuudesta (Vilkka 2015).

Tutkimuksen herättämät kysymykset ja kehittämisehdotukset

Koulukontekstissa itsearviointi voidaan nähdä oleellisena osana opettajan työtä ja keinona kehittää
ammatillista osaamista koko työuran ajan (Korkeakoski 2004, 165). Kaikki opettajien tekemä itsearvi-
ointi ei aina konkretisoidu julkisiksi raporteiksi, eikä niin ole tarkoituskaan olla. Silloin kun evaluaatio on
toteutettu tutkimusprosessina, on tulosten julkaiseminen läpinäkyvästi luontevaa ja tutkimuseettisesti
jopa välttämätöntä. Näin toimimalla toteutamme samalla opettajankoulutustehtäväämme, johon kuu-
luu oleellisesti opettajaksi opiskelevien ohjaaminen opettajan työn tutkimusperustaisuuteen. Opetta-
jan on mahdollista olla myös oman työnsä tutkija.

Havaintojemme mukaan monialaisten aihekokonaisuuksien aihepiirit olivat monipuolisia. Vaatii opet-
tajalta joka tapauksessa melkoista sovittelemista, jotta kaikkien oppilaiden mielenkiinnon kohteet voi-
taisiin ottaa edes jossakin määrin huomioon. Lisäksi opettajalla on huoli opetussuunnitelmaan kirjattu-
jen ainekohtaisten tavoitteiden toteutumisesta. Tilanteeseen löytyy varmasti useita eri ratkaisuja. Yksi
mahdollisuus on asettaa oppimisen keskiöön muita kuin oppiainekohtaisia sisältötavoitteita, vaikka
niistäkin on pidettävä huolta. Muun muassa laaja-alaisen osaamiseen liittyvät tavoitteet mahdollista-
vat monenlaisten sisältöjen kanssa työskentelyn. Jaamme Cantellin (2013, 197) näkemyksen siitä, että
opettajalla on haasteellinen tehtävä suorittaa sisältöjen karsintaa ja löytää keskeiset asiat, jotta koko-
naisuuksien käsittely mahdollistuu mielekkäällä tavalla.

Nostimme edellä esille opettajien haastatteluissa ilmenneen jongleerauksen metaforana kuvaamaan
opettajan työtä monialaisen oppimiskokonaisuuden ohjaajana. Kuten kaikki koulutyön arkea tuntevat
tietävät, hyvistä suunnitelmista ja ennakkovalmisteluista huolimatta oppimistilanteet ovat aina yllätyk-
siä ja muutoksia täynnä. Erityisen haastavaa tilanne on silloin, kun joidenkin oppilaiden työskentely
vaatii erityisen paljon yksilöllistä tukemista.

Niemi (2015, 121) kirjoittaa, että eheyttäminen on helpompaa, jos opettaja uskaltaa käyttää monipuo-
lisia opetustapoja ja olla läsnä ohjaamisen ohella itse oppijana. Enkenberg (2014) puolestaan perään-
kuuluttaa riittävän huonosti määriteltyjä tehtäviä, jotta oppilaille jää tilaa tehdä niistä omia päätelmiä
ja tulkintoja. Tämä periaatteessa yksinkertainen design-pedagogiikan toimintaohje on yllättävän vai-
kea toteuttaa, vaikka siinä voisi olla yksi ratkaisu siihen, miten saada enemmän tilaa oppilaiden mie-
lenkiinnon kohteille ja osallisuuden kokemuksille. Juuti ja Lavonen (2018, 209) puolestaan kirjoittavat
sopivasti valitusta ankkuroivasta ilmiöstä, joka herättää oppilaiden kiinnostuksen. Enkenberg (2014)
katsoo, että opettajan tehtävä on ennen kaikkea oppimisen kontekstin suunnittelu.

Osallisuutta ja aktiivisuutta voi olla hyvin monenlaista ja eri tasoista. Onkin tarpeen välillä pysähtyä
pohtimaan, missä määrin oppilaat ovat voineet osallistua ja miten heille voidaan antaa enemmän tilaa
toimia, jos siinä ei ole onnistuttu kuten on tarkoitus (ks. Halinen & Jääskeläinen 2015, 32). Tässä tutki-
muksessa meillä ei ole käytössä oppilaiden vastauksia, vaikka niitäkin kartoitimme samoihin aikoihin
opettaja-aineiston keräämisen kanssa. Oppimismotivaation kannalta on positiivinen vaikutus sillä, että
oppilas voi vaikuttaa opiskeluunsa sekä kokea itsensä kykeneväksi ja merkitykselliseksi (ks. Ryanin &
Decin 2017). Opettajina meidän on jatkuvasti oltava tietoisia oppilaiden näennäisosallistumisen vaa-
rasta, kun yritämme yhdistää tavoitteet oppilaiden vaikuttamismahdollisuuksista muihin opetussuun-
nitelman vaatimuksiin. Muun muassa opetussuunnitelman ainejakoisuus voi olla omiaan jarruttamaan
eheyttävää opetusta ja osallisuuden sijasta oppilaalla saattaa olla vain tilaisuus tulla kuulluksi ilman,
että hänen ajatuksiaan pyritään ottamaan aidosti huomioon. Opettajina meidän on huolehdittava eri-

44