Page 49 - Arvioinnin ulottuvuudet

Tampereen yliopiston normaalikoulu

Olli-Taavetti Kankkunen

PERUSOPETUKSEN KUUNTELUKASVATUKSEN ETIIKKA
– TAVOITTEET JA ARVIOINNIN PERUSTEET

1 Johdanto

Nykyisin ollaan varsin yksimielisiä kuuntelun keskeisestä merkityksestä inhimillisessä akustisessa kom-
munikaatiossa (Truax 2001), ihmisten päivittäisessä elämässä (De Nora 2000) sekä oppimisessa ja
koulumenestyksessä (esim. Halinen ym. 2016). Suomalaisen perusopetuksen ydintehtävänä on auttaa
kasvatettavia sellaisten tietojen ja taitojen hankkimisessa ja kehittämisessä, joita he nyt ja tulevaisuu-
dessa tarvitsevat vuorovaikutuksessa toisten ihmisten ja ympäristönsä kanssa. Kuuntelutaitoja voidaan
pitää tällaisina kaikille tarpeellisina elämänhallinnan taitoina. Koska moraaliperiaatteen määritelmän
(Wiberg 1989, 257) mukaan myös kuuntelun moraaliperiaatteiden tulee olla julkisia ja kaikkien opitta-
vissa, kuuntelun etiikkaa tulee opettaa kansalaisille. Näin ollen myös äänellisten toimijoiden eli äänen-
tuottajien ja kuuntelijoiden toimintataitojen opettaminen voidaan parhaiten järjestää julkisen vallan
järjestämässä, eri ikäiset oppijat tavoittavassa perusopetuksessa.

Tässä artikkelissa tarkastellaan perusopetuksen eettisen kuuntelukasvatuksen lähtökohtia, tavoitteita
ja arvioinnin perusteita. Akustisen kommunikaation teoria (Truax 2001) lähtökohtana artikkelissa nou-
see esiin kuuntelun kokonaisvaltainen merkitys yksilölle ja yhteisölle. Päätavoitteena on edistää kuun-
telun yhteisöllisen ja eettisen merkityksen tiedostamista koulun arjessa, kasvatuksessa ja oppimisessa.
Konkreettisena tavoitteena on tuottaa teoreettisia välineitä kuuntelukasvatuksen arviointikäytäntöjen
kehittämiseksi. Tutkimuskysymyksenä on, miten voidaan 1) käsitteellisesti kuvata oppilaan pätevän
kuuntelun kriteereitä ja 2) arvioida oppilaan eettisen harkinnan kehittymistä kuuntelussa.

Artikkelissa sovelletaan filosofisen menetelmän kahta pääperiaatteita, pyrkimystä päättelyn sisäiseen
johdonmukaisuuteen ja muodostetun teoreettisen kokonaisuuden yhtenäisyyteen (ks. Jorgensen
2005, 21–22). Myös muuntelukasvatuksen moraalifilosofisten kysymysten, kuten eettisen harkinnan
oppimisen pohdinta edellyttää filosofisen menetelmän käyttöä. Erityisesti pyritään selventämään,
kuinka kuunteluun liittyvien moraalisten ongelmien ratkaisukykyä voidaan perusopetuksessa arvioida.
Tässä kuuntelijan vastuun ja eettisen kasvun tarkastelussa hyödynnetään moraalitutkija James Restin
(1986) moraalisen toiminnan neljän komponentin mallia.

Tutkimuskysymys ratkaistaan käsitteellisteoreettisen menetelmän eli analyysin, argumentaation ja
synteesin avulla. Tärkein teoreettisten näkökulmien analyysin väline on käsiteanalyysi (esim. Kakku-
ri-Knuuttila 2011, 335–356), joka myös auttaa soveltamaan käsitteitä kuuntelukasvatuksen arviointi-
käytäntöön (ks. Jorgensen 1992, 177–178). Argumentaatiossa käytetään deduktiivisen päättelyn lisäksi
dialektista päättelyä, esimerkiksi punnittaessa kuuntelukasvatuksessa edellä mainitun Restin teorian
soveltuvuutta eettisen harkinnan oppimisen ja arvioinnin lähtökohdaksi.

Artikkeli nojaa pääosin pragmatistiseen musiikkikasvatusfilosofiaan ja sen sosiokonstruktivistisiin läh-
tö¬kohtiin (esim. Westerlund 2002; Väkevä 2003). Pragmatistisen naturalismin mukaan sosiaalinen ja
kulttuurinen todellisuus on olemassa vain inhimillisen toiminnan ylläpitämänä, vakiintuneina ja uudis-
tuvina kulttuurisina käytäntöinä ja toiminnan tapoina (Määttänen 2009, 38–40, 49). Myös tässä artik-
kelissa oletetaan, että ihmisen äänellinen vuorovaikutus ympäristössä ja ympäristön kanssa tapahtuvat
toiminnan tapojen välityksellä. On ratkaisevaa, kuinka äänellisinä toimijoina toimimme vuorovaikutuk-
sessa, esimerkiksi kun kuuntelemme toisiamme tai tuotamme ääntä yhteisessä ympäristössä. Näin ol-
len myös kuuntelutaidon arviointi on kontekstuaalista kuuntelun toimintatapojen arviointia. Ihmisten

49