Page 54 - Arvioinnin ulottuvuudet

Arvioinnin ulottuvuudet -julkaisu

musiikin tai muiden ympäristöäänien tuottamisesta tai kuuntelusta koskee erityisesti äänellisen toi-
minnan aiheuttamien negatiivisten terveysvaikutusten estämistä tai rajoittamista.

3 Eettisen kuuntelukasvatuksen lähtökohdat, tehtävä ja tavoitteet

Kuuntelukasvatus arvokasvatuksena

Kasvatettavan kasvu itsenäiseksi, vastuulliseksi äänelliseksi toimijaksi sisältää ajatuksen kasvusta tasa-
veroiseksi ja päteväksi kommunikoijaksi (ks. POPS 2014, 20–22). Perusopetuksen opetussuunnitelman
perusteiden (POPS 2014, 19) näkökulmasta kuuntelukasvatus tarkoittaa kasvatusta, jonka tarkoitukse-
na on tukea kuuntelevan yksilön ”kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyy-
teen”. Perusopetuksen arvoihin sitoutuva kuuntelukasvatus on näin ollen määritelmällisesti eettistä
kasvatusta.

Eettisen kuuntelukasvatuksen johtoajatuksena on, että oppilaita kasvatetaan kohtaamaan arvostavasti
muut ihmiset (POPS 2014, 21). Arvostavassa kohtaamisessa on kysymys siitä, että vuorovaikutuksessa
asetutaan sekä vaikuttajaksi että vai¬kutettavaksi sekä luodaan luottamuksellinen ja arvostava ilma-
piiri. Kuuntelukasvatuksen tavoiteasettelun lähtökohtana on inhimillisen akustisen kommunikaation
perusta, yhteisössä tapahtuva dialoginen vuorovaikutus. Sen ytimenä puolestaan on dialoginen kuun-
telu, äänellisten toimijoiden tasaveroinen vuorovaikutus ympäristön ja sen toisten toimijoiden kanssa.
Koska kuunneltava voidaan kuuntelun laajan merkityksen mukaisesti ymmärtää äänellisen toimijan
kuunteluna, kuuntelukasvatus koskee puhujan, musisoijan tai ääniympäristön äänentuottajan kuunte-
lua. Nämä ovat kuuntelukasvatuksessa opetettavia, vahvistettavia ja arvioitavia taitoja.

Akustisen kommunikaation teoria (Truax 2001) lähtökohtana perusopetuksen kuuntelukasvatus voi-
daan jäsentää käsitteellisesti kolmikenttäisenä jatkumona puhe–musiikki–äänimaisema (Kankkunen
2018). Truax´n (2001) mukaan inhimillinen akustinen kommunikaatio voidaan jakaa kuunneltavien ään-
ten organisoitumista¬van perusteella kolmeen akustisen kommunikaation järjestelmään: äänellisessä
vuorovaikutuksessa on kyse joko sanallisesta viestinnästä, musiikista tai ääniympäristön kuuntelusta.
Vaikka nämä järjestelmät muodostavat semanttisen jatkumon, ne ovat myös osittain päällekkäisiä ja
sisäkkäisiä. Sellaisia ne ovat myös kuuntelukasvatuksen osa-alueina.

Kuuntelukasvatuksen johtavana periaatteena on kasvatus kuunteluun liittyvään eettiseen harkintaan
ja päätöksentekoon. Haasteena on kehittää oppilaiden eettistä päätöksentekokykyä niin, että he kyke-
nevät tekemään äänelliseen toimintaan liittyviä eettisiä arviointeja paremmin kuin ennen opetuksen
alkua. Tästä syystä oppilaalle tulee tarjota mahdollisuuksia eettisten periaatteiden jäsentämiseen ja ym-
märtämiseen. Tämä edellyttää dialogisen kuuntelun harjoittelua käytännön tilanteissa, esimerkiksi kun
luokassa pohditaan, miten äänenkäytön tai kuuntelun ristiriitatilanteet tulisi kouluyhteisössä ratkaista.

Kuuntelukasvatuksen tehtävänä on kasvattaa vastuullisia ja tasavertaisia äänellisiä toimijoita, joilla on
akustisen kommunikaation eri järjestelmissä tarvittavat vuorovaikutustaidot. Perusopetuksen opetus-
suunnitelman perusteiden (2014) laaja-alainen osaamisen tavoitteiden perusteella kuuntelukasvatuk-
sen tavoitteissa painottuvat äänellisen toimijan keskeisinä taitoina niin sanotut tulevaisuuden taidot.
Näitä joustavan osaamisen taitoja ovat vuorovaikutustaidot, eettinen harkinta ja ymmärrys, kriittisen
ajattelun taito sekä valmius nivoa teknologiaa luontevaksi osaksi oppimista (ks. Ouakrim-Soivio, Rinki-
nen & Karjalainen 2015, 80; myös Dumont & Istance 2010, 23–24).

Kuten pragmatismin näkökulmasta kaikki tieto, myös kuunteluun liittyvän tieto on eräänlaista taitoa tai
edellyttää monenlaisia käytännöllisiä taitoja (Pihlström 2007, 153). Kuuntelukasvatuksessa tapahtuvaa
oppimista voidaan luonnehtia konstruktiiviseksi, itseohjautuvaksi, tilannesidonnaiseksi ja yhteistoi-

54