Page 59 - Arvioinnin ulottuvuudet

Tampereen yliopiston normaalikoulu

Kaikille tarpeellisten kuuntelutaitojen analyysin perusteella kuuntelukasvatuksessa arvioitavia, toisiin-
sa kietoutuvia toimintataitoja ovat yksilöllinen ja yhteisöllinen kuuntelukompetenssi. Niitä voidaan
arvioida kolmen toisiinsa kiinteästi limittyvän osatekijän perusteella: kun kompetenssia koetellaan
käytännössä, tarvitaan tietoa, taitoa ja asennetta (ks. Valkonen 2003, 25; Niinistö-Sivuranta 2013, 70).
Tiivistäen kuuntelukompetenssin arvosteluperusteiden asettelun lähtökohtana ovat akustisen kom-
munikaation järjestelmissä tarvittavat kuuntelutaidot sekä seuraavaksi tarkasteltavat eettisen harkin-
nan oppimisen kriteerit.

Kuuntelun eettisyyden arviointi

Kuuntelukompetenssin arvosteluperusteiden asettelun lähtökohtana ovat akustisen kommunikaation jär-
jestelmissä tarvittavien kuuntelutaitojen sekä eettisen harkinnan oppimisen kriteerit. Pätevä kuuntelu on
myös eettisesti kestävää. Koska kuuntelukasvatuksen tehtävänä on kehittää äänellisessä toiminnassa tar-
vittavaa reflektiivistä harkintaa, kuuntelukompetenssin arviointiperusteena korostuvat myös moraalisen
arvioinnin kyky eli oppilaan kyky reflektoida oman äänellisen toimintansa vaikutuksia toisten hyvään (ks.
Turunen 1992, 45). Restin mallin tarkastelun perusteella eettisen harkinnan osa-alueet soveltuvat kuun-
telukasvatuksessa oppilaan eettisen harkinnan kehittymisen arviointiin. Mallin osa-alueet, eettinen herk-
kyys, moraalis-eettinen ongelmanratkaisu, eettinen motivaatio ja eettinen toimeenpanotaito muodosta-
vat yhdessä analyyttisen ja loogisen kuvauksen eettisestä harkintaprosessista. Näistä eettisen harkinnan
osa-alueista voidaan johtaa arviointikriteerit eettisen harkintakyvyn eri osa-alueiden arviontiin. Näin muo-
dostettuja arviointikriteereitä voidaan soveltaa edelleen perusopetuksen kuuntelukasvatuksessa eettisen
harkinnan oppimisen arviointiin puheen, musiikin ja äänimaiseman kuuntelussa.

Kommunikaatioon osallistuvien asenteet toisiaan kohtaan voidaan nähdä osoituksena kommunikaation
eettisestä tasosta (Johannesen, Valde & Whedbee 2008, 51). Dialogisen kuunteluasenteen tunnusomaisia
piirteitä ovat toisen arvostava kohtaaminen, autenttisuus, inklusiivisuus, läsnäolo, keskinäinen tasa-arvo
ja kannustava ilmapiiri (ks. emt., 55–56). Koska dialogisen asenteen jokaisen osa-alueen ilmenemistä
voidaan kommunikaatiossa erikseen arvioida, kuuntelukasvatuksessa voidaan käyttää apuna mainittu-
jen osa-alueiden observointia arvioitaessa oppilaan eettisen harkinnan eli eettisen herkkyyden, ongel-
manratkaisun, motivaation ja toimeenpanotaidon oppimista. Yleiset moraalisäännöt lähtökohtana nämä
dialogisen asenteen kuusi osa-aluetta muodostavat kuuntelukasvatuksen eettisen arvioinnin perustan.

5 Pohdinta

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014, 47) mukaan arvioinnin tehtävänä on tukea ja
ohjata oppimista (POPS 2014, 47). Koska kuuntelukasvatuksessa suuri osa arvioinnista tapahtuu opet-
tajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutuksessa, opettajan tulee erityisesti huomioida, että oppilaalle
annettu palaute on rakentavaa ja kannustavaa.

Palautteen tulee olla tosiasioihin perustuvaa, esimerkiksi arviointipalautetta eli suullista tai kirjallista
kuvausta siitä, missä ja miten oppilas on suoriutunut suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Kun opettaja
antaa oppilaalle opetustilanteessa spontaania suullista palautetta, korostuu oppilaan tuntemuksen li-
säksi kyky herkästi kuunnella oppilasta. Musiikinopetukseen liittyen Juntunen ja Westerlund (2013) to-
teavat, että vaikka annettu palaute koskee vain oppilaan osaamista eikä oppilasta persoonana, näiden
kahden erottaminen voi kuitenkin olla vaikeaa musiikin ja siihen liittyvän osaamisen henkilökohtaisen
luonteen takia (Juntunen & Westerlund 2013, 81–82).

Kuuntelukasvatuksessa on tärkeää kiinnittää huomio kuuntelijoihin ja äänentuottajiin äänellisinä toi-
mijoina, jotta opetuksessa vältettäisiin keskittyminen ainoastaan viestintätaitojen tekniseen ja tiedol-

59