Page 55 - Arvioinnin ulottuvuudet

Tampereen yliopiston normaalikoulu

minnalliseksi. Koska akustinen kommunikaatio on inhimillistä toimintaa, myös eettistä äänellistä vuo-
rovaikutusta voidaan harjoitella. Vastaavasti etiikan ymmärtäminen toimintataitoina sisältää ajatuk-
sen, että eettistä harkintaa voidaan asiamukaisen kasvatuksen ja harjoituksen avulla oppia (Clarkeburn
2006, 10–11; Repo 2014, 57–58). Koska kuuntelutaito edellyttää kokemusta erilaisista kontekstuaali-
sista kuuntelukäytänteistä, kuuntelua voidaan oppia vain käytännössä, harjoittelemalla konkreettisissa
kuuntelutilanteissa.

Kuuntelutaidosta eettiseen kuuntelukompetenssiin

Sekä taito että kompetenssi määrittelevät yleisesti sitä, kuinka jollakin osaamisalueella tulisi toimia tai-
tavasti ja pätevästi. Taito on tietoa toiminnan tavasta eli siitä, kuinka toimia. Yleismerkityksessä myös
kompetenssi tarkoittaa taitoa, yksilön loogisia edellytyksiä toimia jollain määrätyllä tavalla tai kykyä
tehdä jotain (OECD 2003, 2; YSA 2014). Tutkimuksessa kompetenssin on kuitenkin katsottu viittaavan
myös toiminnan pätevyyden laatuun, siis yhtäältä kriteerien täyttymiseen ja toisaalta kriteerien täyttä-
miseen toiminnassa. Unesco-raportin (Delors 1996) ehdotuksen jälkeen kasvatuksen tutkimuskäsittee-
nä on yleistynyt kompetenssi, joka on ymmärretty laaja-alaisempana ja yleisempänä kuin yksittäiset
taidot (esim. Kauppila 2005, 19; Halinen 2011, 77). Pelkistäen taito on tiedollinen tekemisvalmius, kun
taas kompetenssi on kyseiseen taitoon perustuvaa pätevää tekemistä eli käytännössä osoitettua taitoa.

Edellä olevan perusteella kuuntelutaito tarkoittaa tiedollista ja taidollista valmiutta kuunnella tilan-
teen edellyttämällä tavalla. Kuuntelukompetenssi puolestaan viittaa sekä tilanteessa vaadittavaan hil-
jaiseen tietoon että pätevään toimintaan kuuntelijana. Kuuntelukompetenssia ei siis voida määritellä
vain taidon kognitiivisena dimensiona. Sosiaalisissa tilanteissa aktualisoituva kuuntelukompetenssi
myös edellyttää, että kuuntelija toimii akustisen kommunikaation eri järjestelmissä kommunikoijana
eettisesti kestävällä tavalla. Toimintataitoon viittaavana kuuntelukompetenssi osoittautuu käsitteenä
laajemmaksi kuin kuuntelutaito. Tällä perusteella kuuntelukompetenssi soveltuu kuuntelukasvatukses-
sa kuuntelutaidon arvioinnin yläkäsitteeksi.

Yhteisöä rakentavan kuuntelukasvatuksen kasvatustavoitteena on laaja-alainen kuuntelukompetenssi,
joka yhtäältä edellyttää yhteisön jäsenen elämänhallintaan liittyviä kuuntelutaitoja ja toisaalta osaa-
mista yhteisön jäsenenä. Yhteisöllisessä kuuntelukasvatuksessa tavoiteltavan eettisen toimijuuden läh-
tökohtana on yhteisön jäsenten edistynyt eettinen herkkyys (ks. Rest & Narvaez 1994). Eettisen asen-
teen ytimessä on kuuntelijan epäitsekkyys, joka ilmenee vastuullisuutena, muiden ihmisten ja luonnon
kunnioittamisena, huomioonottamisena ja eettisenä huolenpitona. Eettiseen harkintaan perustuvan
kokemuksen avulla äänellinen toimija oppii sovittamaan toimintansa kohtuulliseksi eli sellaiseksi, että
erilaiset kilpailevat vaateet tulevat tasapainoisesti huomioiduiksi.

Koska äänellinen toiminta on eettisten kriteerien alaista, kuuntelukasvatuksessa tavoiteltava kompe-
tenssi on eettinen kuuntelukompetenssi. Jotta oppilas oppii tekemään perusteltuja ja vastuullisia valin-
toja, hän tarvitsee eettisten periaatteiden tuntemusta. Näin ollen kuuntelukasvatuksessa on tärkeää
arvioida yhdessä oppilaiden kanssa äänellisen toiminnan perusteita ja pohtia, mitä ja miten eettisiä
periaatteita tulisi erilaisissa konkreettisissa tilanteissa soveltaa.

Kukaan ei voi olla sosiaalisesti kompetentti yksinään. Kuuntelijoita ei myöskään voida ennakolta leima-
ta päteviksi tai epäpäteviksi, sillä kuuntelukompetenssi ilmenee vasta siinä tavassa, kuinka he kuunte-
lutilanteessa toimivat. Siten kuuntelussa tarvittava kompetenssi on määritelmällisesti yhteisöllinen,
interpersoonallinen ja viestijöiden vuorovaikutuksessa toteutuva taito. Tämän mukaan kuuntelukom-
petenssin yksikkö ei ole viestivä yksilö, vaan pikemminkin kuuntelun viestintäsuhde. Tämän vuoksi vuo-
rovaikutuksen onnistumista ei tule arvioida vain yksilötasolla, vaan myös interpersonaalisen kompe-
tenssin näkökulmasta yhteisön ja sen jäsenten kasvuna kuuntelutaidossa.

55