Page 57 - Arvioinnin ulottuvuudet

Tampereen yliopiston normaalikoulu

Restin (1986, 3–17; Rest & Narvaez 1994; Rest, Narvaez, Bebeau & Thoma 1999) eettisen toiminnan
malli sisältää osatekijät, joiden pohjalta ja varassa moraalinen toiminta voi toteutua. Vastaavasti mallia
voidaan käyttää myös etsittäessä ja analysoitaessa syitä, jotka aiheuttavat eettisen toiminnan epäon-
nistumisen. Mallin avulla voidaan käsitteellistää, jäsentää ja analysoida eettistä harkintaprosessia sekä
eettisen harkinnan kehittymistä äänellisessä toiminnassa (KUVIO 1). Näin ollen mallia voidaan käyttää
kuuntelukasvatuksessa opetuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.

Restin (1986, 5) mallin perusoletuksena on, että neljä eettisten tekojen askelta ovat loogisesti toisistaan
riippumattomia. Toisin sanoen mallin osat eivät välttämättä seuraa toisiaan vaiheittain, vaan osatekijät
voivat vaikuttaa toisiinsa samanaikaisesti monin tavoin. Mallin osatekijät ovat 1) eettinen herkkyys
(moral sensitivity), 2) moraalis-eettinen harkintakyky tai ongelmanratkaisu (moral judgement), 3) eet-
tinen motivaatio eli päättäväisyys toimia (moral motivation) ja 4) eettinen toimeenpanotaito (moral
character) (Rest & Narvaez 1994, 22–25; Rest, Narvaez, Bebeau & Thoma 1999, 100–103).

Jotta äänelliseen toimintaan liittyvä ongelma tulkitaan eettiseksi ongelmaksi, eettinen ongelma tulee
havaita. Eettisesti ongelmallinen tilanne edellyttää eettistä herkkyyttä, taitoa tunnistaa toimintavaih-
toehdot ja kaikki ne osalliset ja osapuolet, joihin toiminta vaikuttaa. Eettisen herkkyyden keskeisenä
tekijänä voidaan pitää empatiaa, joka on myös empaattisen kuuntelun perusasenne. Eettinen herkkyys
merkitsee siten tietoisuutta siitä, kuinka oma tai jonkun muun toiminta vaikuttaa toisiin ihmisiin ja hei-
dän hyvinvointiinsa (Rest, Narvaez, Bebeau & Thoma 1999; Juujärvi & Pesso 2009, 93).

Kun eettinen ongelma on tunnistettu, siihen on tärkeää löytää sellainen ratkaisu, joka perusteltavis-
sa eettisin kriteerein. Eettinen ongelmanratkaisu viittaa ajatteluprosessiin, jonka perusteella yksilöt ja
yhteisöt olettavat ja päättävät, mikä toimintavaihtoehto on ”sopiva eli (eniten) oikein” (ks. Juujärvi &
Pesso 2009, 94 [sulkumerkit alkuperäiset]). Moraalinen valinta on myös kuuntelussa väistämätön osa
jokapäiväistä inhimillistä käytäntöä silloin, kun hyvän ja pahan erotteluun ei ole käytettävissä muita
kriteereitä (ks. Ursin 2007, 125). Edellä on todettu, että eettisille ongelmille on tyypillistä se, ettei niille
aina ole itsestään selvää ”oikeaa” vastausta. Suhteessa ongelmaan on kuitenkin aina vähintään kaksi
vaihtoehtoa: voimme olla tekemättä mitään tai yrittää toimia jollakin tavalla ratkaisun löytämiseksi.

Arkiymmärryksen mukaan eettisten ongelman tiedostamisesta tai ratkaisun löytämisestä ei välttämät-
tä vielä seuraa hyvä harkittu teko (Clarkeburn 2006, 9), vaan tarvitaan eettistä motivaatiota tehdä eet-
tisesti oikein. Jos yhteisön arvot ovat eettisesti kestävällä pohjalla, yksilö kykenee yleensä asettamaan
yhteisölliset arvot henkilökohtaisten arvojen edelle. Päinvastaisessa tilanteessa, esimerkiksi muiden
osallisten painostaessa eettisesti arveluttavaan toimintaan, korostuu toimijan sisäinen vahvuus toimia
oikein. Jotta eettinen toiminta toteutuisi, on kyettävä toteuttamaan kaikki edellä sanottu käytännössä.
Tästä eettisen harkinnan osa-alueesta Rest (1986, 3–4, 15–16) käyttää nimitystä eettinen toimeenpa-
notaito. Se tarkoittaa rohkeutta ja sisäistä vahvuutta toimia hankalissakin tilanteissa eettisesti kestä-
vien arvojen mukaisesti (Juujärvi & Pesso 2009, 97).

Restin mallin lähtökohta on, että jokaista komponenttia tarvitaan, jotta eettinen toiminta toteutuu
(Törmänen 2011, 36, 96). Jonkin osa-alueen toteutumattomuus tai epäonnistuminen aiheuttaa eetti-
sen toiminnan epäonnistumisen (Juujärvi & Pesso 2009, 92). Esimerkiksi voimme olla hyviä ratkaise-
maan ongelmia, mutta vain jos ne on ensin meille osoitettu (Clarkeburn 2006, 10). Saatamme myös
nähdä ongelmat selkeästi, ratkaista ne nopeasti ja tarkasti, mutta silti toimia toisin esimerkiksi mu-
kavuudenhalusta tai toimintaympäristöstä tulevan paineen lannistamana (Juujärvi & Pesso 2009, 92;
Törmänen 2011, 38).

57