Page 42 - Arvioinnin ulottuvuudet

Arvioinnin ulottuvuudet -julkaisu

Oppilaiden valinnanvapaus näkyi myös työskentelyprosessin aikana, mistä opettaja kirjoitti vastauslo-
makkeen vapaaseen tilaan: ”Oppimiskokonaisuuden sisällä oli useita yksittäisiä tilanteita, joissa oppi-
laat saivat valita muun muassa toimintatapansa, käytettävän materiaalin.” Oppimistilanteista saattaa-
kin tulla opettajan näkökulmasta varsin monitahoisia ja jopa vaikeasti hallittavia.

Projektin hallintaa ja jongleerausta

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa hyödynnettiin oppilaiden ennakkotietoa aihees-
ta, mistä opettaja kirjoitti vapaamuotoisessa tekstikentässä seuraavasti: ”Ennen jaksoa selvitettiin,
mitä oppilaat jo tietävät aiheesta, mikä ohjasi jakson suunnittelua ja tavoitteiden asettelua.” Tähän
toimintatapaan viitatessaan opettaja pohti haastateltaessa, että monialaisten oppimiskokonaisuuksien
käynnistäminen ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii vaiheittaista työstämistä. Aiheen valinnan ja oppilai-
den tietojen kartoituksen jälkeen opettaja tarvitsee aikaa varsinaisen työskentelyjakson suunnitteluun.

Haastattelemamme opettajat kokivat monialaiset oppimiskokonaisuudet mielenkiintoisina ja tarpeel-
lisina. Toisaalta todettiin, että niitä on ollut aina, vain nimi on uusi. Vaikka opetuksen eheyttäminen
on tuttua, on opetussuunnitelmatekstissä kuitenkin uusia elementtejä, jotka eivät ole itsestään selviä
toteutusvaiheessa. Haastattelemamme opettajat suhtautuivat kirjoitettuun opetussuunnitelmaan hie-
man ristiriitaisesti. Sitä ei oikeastaan ole kovin paljon kaivattu, mutta toisaalta opetussuunnitelmalta
odotettiin konkreettisia neuvoja. Ehkä opetussuunnitelmateksti jätetään loitommalle, koska oma ko-
kemus tai ennakko-olettamus on, että siitä ei saa kovinkaan paljon apua omaan työhön. Vain kolmen
haastateltavan perusteella ei voi tietenkään tehdä yleistyksiä, ja jo tälläkin joukolla esimerkiksi arvio
koulukohtaisesta opetussuunnitelmatekstistä vaihteli. Yhden mielestä se oli sellaisenaan ihan riittävä
ja hän kuvasi sitä selkeäksi, kun taas kahden mielestä siinä voisi olla enemmän ohjeita käytännössä
toimimiseen.

Opetussuunnitelmassa nousee esille oppilaiden osallisuus, joka nähdään myönteisenä asiana, mutta
ei ongelmattomana toteuttaa. Opettaja pohti: “Nyt ehkä enemmän kiinnittää huomio siihen et miten
osallistaa oppilaat siihen ilmiön valitsemiseen ja sitten niin työskentelytapoihin myöskin. Että et oppi-
lailla enemmän semmosta niinku vaikutusvaltaa siihen et mitä tehdään tai mitä tutkitaan ja mitkä on
ne tavat miten sitä lähdetään tutkimaan.” Vähän varovaisemmin kuvaa oppilaiden osallisuutta toinen
opettaja: “Otetaan oppilaat enemmän mukaan (ero entiseen) mutta että jo suunnitteluvaiheessa, tie-
tyt rajat oltava selvillä.” Kolmas haastateltava puolestaan näkee työskentelyn monialaisten oppimis-
kokonaisuuksien ympärillä mahdollisuutena luoda yhteistä oppimisen kulttuuria, jossa oppijoina ovat
niin oppilaat, opetusharjoittelijat kuin opettajatkin. Omien opetustyössä tekemiemme havaintojemme
mukaan on ilmeistä, että yksittäisen oppilaan näkökulmasta mahdollisuus osallisuudesta voi kuitenkin
jäädä melko vähäiseksi niissä tilanteissa, jotka opettajan näkökulmasta ovat oppilaiden vaikuttamisen
paikkoja.

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen vaatii kaikkien haastateltujen opettajien mieles-
tä huolellista suunnittelua siitä huolimatta, että oppilaiden ajatuksille ja aloitteille pitää olla runsaasti
tilaa. Tilanne voi tuntua joskus jopa ristiriitaiselta. Tämä näkyy haastateltavan mukana joskus esimer-
kiksi siten, että projektia toteuttava harjoittelija ei malta jättää oppilaille riittävästi mahdollisuuksia
osallistua suunnitteluun, vaikka oppilaiden osallisuutta halutaan korostaa. Eikä se ole aina helppoa
kokeneellekaan opettajalle. Työskentelyn edetessä vaaditaan kykyä sietää epävarmuutta ja herkkyyttä
tarttua oppilaiden aloitteisiin: “Et koska sinun täytyy osata se projektin hallinta ja sietää epävarmuutta
ja myöskin sitä, että se projekti voi lähtee ihan eri suuntaan kuin olet alunperin ajatellut. Ja sit se voi
myöskin tai et jotenkin sun keskeneräisyyden sietokyky on haastavaa, kun tietää että osaa tekee tota,
osa on täällä valmiina ja sit pitäis jotenkin hirveesti eriyttää täällä. Niin se jongleeraaminen on välillä
haastavaa.”

42