Page 37 - Arvioinnin ulottuvuudet

Tampereen yliopiston normaalikoulu

2001, 20.) Osallisuus voidaan kiteyttää “perustavanlaatuiseksi olemiseksi, kuulumiseksi ja tunteeksi”
(Nivala & Ryynänen 2013, 14).

Enkenbergin (2009) mukaan oppiminen merkitsee osallistumista ja hyvä opettaminen osallistamista.
Osallistavassa pedagogiikassa pyritään tarjoamaan oppilaalle aktiivinen rooli oppimisyhteisössä. Näin
tuetaan oppimisesta kiinnostuneen asenteen syntymistä sekä oppilaan kasvua yhteiskunnan aktiivi-
seksi jäseneksi. Samalla oppilaiden tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi toteutuu. (Enkenberg 2014, 5; Ha-
linen & Jääskeläinen 2015, 23.) Myllyntausta ja Peuhkuri (2015) toteavat kokemuksiinsa viitaten, että
oppilaat ovat kiinnostuneita asioista ja haluavat tutkia niitä, kunhan heille annetaan siihen tilaisuus.
Osallistava pedagogiikka ei kuitenkaan ole taikasana osallisuuden tunteen syntymiseksi, mutta voi-
daan ajatella, että osallistuminen edistää kuulumisen tunnetta, joka puolestaan vahvistaa osallistumis-
ta. Sekä kuulumisen tunne että toiminta kuuluvat oleellisesti osallisuuteen. (Nivala & Ryynänen 2013,
30–33.) Kiilakoski (2007, 13) painottaa, että osallisuuden kokemus ei riitä, vaikka sitä voidaan pitää
osallisuuden näkökulmasta välttämättömänä, sillä kokemuksen ohella tarvitaan todellista mahdolli-
suutta osalliseen toimintaan.

Tutkimuksen toteuttaminen

Tutkimuksemme on määriteltävissä kvalitatiiviseksi evaluaatiotutkimukseksi, joka on Syrjälän (1994)
mukaan yksi kvalitatiivisen tapaustutkimuksen alalaji. Evaluaatiotutkimukselle tyypilliseen tapaan tut-
kimuksemme tavoitteena on tuottaa tietoa toiminnan ohjaamisen ja kehittämisen avuksi (ks. Raivola
2000, 65–66).

Tutkimuksemme hahmottuu osaksi koulun itsearviointityötä. Laadukkaaseen itsearviointiin kuuluu
suunnitelmallisuus sekä huolellisesti suunniteltu tiedonkeruu. Taustalla on praktinen tiedonintressi
sekä toimintatutkimukselle tyypillinen tutkimusprosessi (Korkeakoski 2004, 162–164, 171). Tämä tut-
kimus onkin käynnistynyt käytännön tarpeesta seurata uuden opetussuunnitelman toteutumista mo-
nialaisten oppimiskokonaisuuksien osalta ja nostaa esille asioita, jotka tulisi ottaa huomioon jatkossa
niitä suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Tutkimustehtävämme voi tiivistää pyrkimykseksi perehtyä monialaisten oppimiskokonaisuuksien to-
teuttamiseen opettajien näkökulmasta. Meitä kiinnostavat kokonaisuuksien teemat sekä niiden käsit-
telyyn liittyneet oppiaineet. Haluamme selvittää, minkälaisiin asioihin oppilaat ovat saaneet vaikut-
taa ja pyrimme kokoamaan tietoa käytetyistä työskentelytavoista, unohtamatta arviointia. Pyrimme
kuulemaan opettajien kokemuksia monialaisista oppimiskokonaisuuksista laajemminkin ilman tiukkaa
etukäteen suunniteltua teemoittelua.

Otantaa suunniteltaessa mielessämme oli, että laadullisessa tutkimuksessa aineiston koko ei ole oleel-
linen asia, vaan keskeistä on aineiston laatu (ks. Vilkka 2015). Lisäksi Vilkka (2015) muistuttaa siitä,
että tutkijan on tunnettava kohderyhmänsä voidakseen muotoilla onnistuneet empiiriset kysymykset,
vaikka samalla on muistettava välttää kysymyksiä, jotka peilaisivat ennakolta tutkijan käsityksiä asiasta.
Kysymysten laatimisessa oli mukana lukuvuoden 2017–2018 aikana toiminut koulun oppimisympäris-
tötyöryhmä.

Aineiston kerääminen ja käsittely

Keräsimme aineiston luokkia 1–6 opettavilta opettajilta (n=19). Enemmistö vastanneista opettajista oli
luokanopettajia, mutta muutama alakoulun puolella toiminut aineenopettaja vastasi niin ikään kyse-
lyyn. Myös tämän tutkimuksen tekemiseen osallistuneiden luokanopettajien täyttämät kyselylomak-
keet ovat mukana edellä kerrotussa opettajien vastausten määrässä.

37